• Vetovoima loppu, sano Kontta-Kustu ku hevonen kuoli.
  • Väntti veli, nyt on hyvä keli, sanoi Virkkulan rovasti.
  • Oikeinko automalla? sanoi Väntin mummo, kun ensi kerran pääsi auton kyytiin.
  • Minä menen sinne korialle kirkolle, sano Herralan Janne, ku linja-auton lippua Oulusa makso.
  • Puhu pukille, sano Saaren Matti papille.
  • Piru kaikkia, sano Uiton Kalle.
  • ”Sinne meni” sano Ämmön Antti, kun oli hevosen kanssa tukkikasaa siirtämässä.
  • Annas tulta, sano Savveenska, ennenku rupesi kaupasa ostoksien tekkoon.
  • Sehän on sama, kuka noille koululaisille noita ööränöitä opettaa, sano Kotimäen Alma.
  • Höpön pitän höpönä, Anna-Stiina Kropsu.

Kansakoulunopettaja oli lähettänyt Anna-Stiinalle kirjeen, jossa hän moitti tämän lapsia epäsiisteiksi.
Anna-Stiinan kirjallisesta vastauksesta syntyi yllä oleva lentävä lause.

  • Sokeria, sehän se on makiaa, sano Kalle ku kauppaan meni.
  • Me voitimma molemmat, sano Kalle ku hevoskaupat teki.
  • Olokaa hilijaa ja huutakaa, sano huutokaupanpitäjä.
  • Minun tytärtäni riiata saa vaan sulhon pittää tuua litra pirtua,

sanoi yksikin isä.

  • Saatte mennä, sano Malaperi köyhille.
  • Lähettiin, sano täi löylysä.
  • ”Kolome mettua lenti yhteen honkaan”,

sanottiin, kun kolme Mettovaaran tyttöä Onkamolta meni avioliittoon Kiiminkiin kolmen Honkasen pojan kanssa.

  • Jom, sano Jämsän Juuna.
  • En tuu, vaikka tokeripalalla houkuttelet, sano ”pikku-hieroja” sängyn alta eukolleen.

Pikku-hierojalla oli s-puhevika.

  • Vateliinin tyy, sano pikku-hieroja.

Naisia hieroessa hänen kätensä pyrkivät lipsahtelemaan sopimattomiin paikkoihin. Kun naiset häntä tästä toruivat, vastaus oli aina sama.

  • Hymy hyyty, sano Mandelinin Ville, kun näki, että Hymy paloi.

Asemakylässä oli elokuvateatteri Hymy, joka paloi.

  • Pitäskö niihin koko suku mahtua, sanoi Ville, kun asiakas moitti hänen tekemiään saapashousuja pieniksi.
  • ”Kun minä ja Olavi oomma kotona, niin meillä ei teepparoija”, sanoi Liinu, kun ukot pirtuaikana tekivät mukejaan Liinun kahvilassa Asemakylällä.

Olavi oli Liinun poika.

  • Minä Petteri Hookana, sehän minä oon, mitäpä minä siitä sallaisin, sanoi Petteri oikeuden istunnossa.
  • Teijän pellothan kasvaa ni-ni-nisua, sanoi Holman Juho Siipolan poliisille, kun he riitelivät maa-alueista.Tähän Siipola vastasi, että teijän pellothan kasvaa pi-pi-piparkakkuja.
  • Ota ota kamfärttia sinäki, Jaakki! -En minä, jos vaikka myrkytät, kun niin sokerin kanssa tyrkytät.

Hiltu-Jaakki puhui mielellään riimitellen.

  • Päivää, Jaakki! -Satteen sinä siitä saakki.
  • Lähen lannoomaan, sano Tatu, kun Ouluun hummaamaan lähti.

Tatu oli taitava puuseppämestari Asemakylällä.

  • Kulukusinneen vai iliman? kysy vanha Korpela, kun tytöt kysyivät, paljonko länget maksavat, Korpela oli lyhyt, länkisäärinen uittomies.
  • Aatella, että Ristolla ja Aatella on yhteinen mylly!
  • Ojaa, mitäs ne miehet kaivelee? kysyi Rekola.
    Ojaa, vastas Rosentti-Ransa.
    ”Ojaa” oli Repolan pomon Rekolan käyttämä hokema. Niskalan Ransa oli sanavalmis ratatyömies.
  • Onko tikkaita, vai otanko veljeni Hanneksen? kysyi palopäällikkö Holma, kun tulipaloon hälytettiin.
    Hannes oli hyvin pitkä mies.
  • ”Se on insinöörien suunnittelema, sen täytyy kestää”, sanoi palopäällikkö Holma, kun tulipaloon mennessä joku epäili, että perävaunu irtosi veto-laitteesta.
  • ”En ehdi kiinnittää huomiota sellaiseen, täytyy syventyä ohjaamiseen”, sanoi palopäällikkö, kun vastaantulijat räpsyttelivät valoja, ja joku huomautti, että pitäisi vaihtaa lyhyet valot.
  • ”Ei ollut matkamittari kunnossa, en voinut arvioida etäisyyttä”, sanoi palopäällikkö Holma, kun ajoi Arinan rautakaupan seinään.
  • Painovirhe, sanoi Sakari Honkakari, kun luki lehdestä, että nuorisoseuran lehti Kipinä oli voittanut Suomen mestaruuden.
  • Viirus viitonen, sano Halosen Olli, kun näytelmän harjoituksiin soitettiin.
  • Ester, tule venheeseen, sanoi Hyvönen vaimolleen.
  • Iästä nousee musta pilvi, sano Sarkkisen Niilo, kun näki eukkonsa tulevan häntä kotia hakemaan.
  • Maalari E. oli uupunut vanhan hautausmaan aidan viereen ja heräsi, kun ihmisiä alkoi mennä kirkkoon. Häntä hävetti, mutta nokkelana hän päätti pelastaa tilanteen, koetteli kädellään aidan rakoja ja tuumi: ”Meneepä palijo pakkelifäriä”.
  • ”Laiska töitään lukkee, mutta Lehessuon Virkku ei virka mittaan”, sanoivat Martinniemen pojat.

Virkku oli kauppias Lehessuon hevonen.

  • Semmonen nainen, joka polttaa tupakkia, ei oo varma muustakaan, sano Holman Janne.
  • ”Tulipa naimarantu”, sanottiin, jos vääviä (kangasta) kutoessa tuli virherantu.
  • Rupes nööriä nakkaamaan, sano Sutelan pappa, kun pyörän kettinki lähti yhtenään pois päältä.
  • – Ei näin tuulella saa kaloja. – Kuka sen sano? – Multu (=Mursu).
  • Varovasti, jos se vielä virkuais, sano Jenni, kun poliisit raahasivat talvella talliin kuollutta hevosta ulos.
  • ”Tahvanaisen motti”, sanoivat asemakyläläiset halkokasaa.

Sota-aikana tehtiin motteja mm. Asemakylällä nykyisen esikoulun paikalla. Nimismies T. teki myös motin, mutta hän ei halkonut eikä pinonnut puita, vaan syyti ne kasaan.

  • Taneli oli pidätettynä puukotuksesta Aseman putkassa. Kun siellä ollut pesumahdollisuutta, saatteli poliisi häntä jokirantaan pesulle. Korven pihalla Taneli istui nurmikolle ja jutteli niitä näitä. Kun poliisi hoputti häntä, sanoi Taneli: ”Älähä hättäile, ku minulla on nyt ensi kerran elämäsä oma hovipalavelija.”
  • Kutsunnassa Haukiputaan valistustalolla kutsuntalääkäri torui erästä nuorukaista: ”Onpa likainen jalka. En ole ennen nähnyt noin likaista jalkaa.” Poika siirsi toisen jalkansa torutun viereen tuumaten: ”On täälä toinenki.”
  • Iivari Jussilan pirtissä istuttiin käräjiä. Esillä oli viinankeittojuttu. Jutun aikana lautamies P. nukahti. Seuraavaksi käsiteltiin väkisinmakaamista. Kun päätöstä mietittiin, huomasi tuomari, että lautamies P. nukkuu, ja kysyi kovalla äänellä: ”Mitä lautamies P. sanoo asiasta?” P. heräsi ja tuumasi kiireesti: ”Kolme kuukautta linnaa ja vehkeet pois.” Hän luuli, että oli kysymys viinankeitosta.
  • Häpiä vähä, vanaha mies ja Rehvi-Kalevaa lukkee!

rehvi = treffi