Kesäkuussa 1941 lääkintähallitus ilmoitti evakuoivansa 100 tuberkuloosipotilasta Kontioniemen parantalosta Raudaskylän opiston tiloihin. Opistolle odotettuja potilaita ei kuitenkaan saapunut. Päämaja peruuttikin lääkintähallitukselle antamansa lupauksen opiston tilojen käyttämisestä tuberkuloosisairaalana elokuussa 1941 ja määräsi samalla Kokkolan suojeluskuntapiirin heti ryhtymään 58. Sotasairaalan perustamistoimiin. Sairaala varattiin haavoittuneiden sotavankien hoitoon, ja se oli toimintavalmiina jo 17.8.1941. Silloin saapui myös jo potilaita, 139. ”Ensimmäisten potilaiden saapuessa siviiliväestö uteliaina tunkeutui vankisaunalle, josta heidät vasta varotuslaukauksella saatiin poistumaan.” Sotasairaalan avajaiset pidettiin 18.8.1941 kansanopiston pihamaalla. Kenttäjumalanpalveluksen toimitti Juho Kytömäki. Samana päivänä menehtyi yksi vanki, ensimmäinen haudattava.

Potilaspaikkoja oli opiston tiloissa 250, koulurakennuksissa 200, Kurki-Suonion talossa 40 sekä Isokosken koululla 120. Sairaalapaikat täyttyivät potilailla viikon kuluessa. Kotijoukkojen esikunta antoi 23.8.1941 käskyn ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin sairaalan laajentamiseksi 400 potilaspaikalla. Niinpä sairaala laajeni Kannuksen kouluille, Rukoushuoneelle ja Työväentalolle, jonne ensimmäiset potilaat tulivat 7.9.1941.

[Kuva: kuolleiden sotavankien muistomerkki]
На этом кладбище похоронено 92 русских военнопленных, ”tälle hautausmaalle on haudattu 92 venäläistä sotavankia”, lukee kuolleiden sotavankien haudalle pystytetyssä muistomerkissä.

Sairaalaan tuotiin vaikeasti haavoittuneita vankeja. Useilla oli etenkin reisiluunmurtumia, joiden hoitokeinona oli useimmiten amputaatio. Vuoden 1941 lopulla tuoduissa vangeissa oli niin vaikeasti nälkiintyneitä, ettei heidän hyväkseen ollut enää mitään tehtävissä. Sotavankihautausmaaksi otettiin sopiva paikka noin 1 km sairaalasta metsässä Ylivieskaan menevän maantien varrella. Kannuksessa kuolleet sotavangit haudattiin Kannuksen seurakunnan vanhaan hautausmaahan. Toipuneita vankeja käytettiin puhdistus- ja siivoustöissä, pyykkäreinä, keittiöapulaisina ja lämmittäjinä, jolloin vastaavasti lottia voitiin kotiuttaa tai siirtää toisaalle.

”Luonnon olosuhteet tarjosivat sotasairaalan toiminnalle suuria yllätyksiä. Pienen sademäärän ja ankarien pakkasten vuoksi kuivuivat kaivot ja joet. Sähkövoimalaitokset, jotka käyvät vesivoimalla, kykenivät antamaan valoa hyvin niukasti. Raudaskylässä kuivui Kalajoki kokonaan, jäätyen pohjaa myöten.” Ankara talvi 1941–42 päätti sotavankisairaalan toiminnan Raudaskylällä jo 24.1.1942. Kannuksen osastot suljettiin kesällä 1942, ja viimeiset vangit lähetettiin pois 30.7.1942.

Tilastojen mukaan sotasairaalan hoidossa oli kaikkiaan 2665 vankia, joista 58 upseeria, 2 politrukkia ja 21 siviiliä. Kuolleita haudattiin Kannukseen kolmeen hautaan yhteensä 187 ja Raudaskylälle 92. Kuolleiden lukumäärä vaihtelee hieman eri lähteissä, mutta Raudaskylän luku käsittää joka tapauksessa ainakin yhden sinne Oulun vankileiriltä haudattavaksi lähetetyn vangin.

Sotasairaalatoiminta keskeytyi siten Raudaskylällä pariksi vuodeksi. Tosin Oulun sotavankileirin kirjoissa olleita sotavankeja työskenteli Kalajokilaaksonkin maatiloilla. Sotavangit palasivat opistonmäelle kesällä 1944, vetäytymisvaiheessa, jolloin Raudaskylälle evakuoitiin Lappeenrannasta 65. Sotasairaala. Se jatkoi toimintaansa vuoden 1944 loppupuolelle saakka, jolloin sotavangit palautettiin Neuvostoliittoon. Tämän sotasairaalan toiminnan aikana kuolleet 27 vankia haudattiin eri paikkaan kuin aiemmat, Sattulanmäkeen.