Ylivieskan kappeliseurakunta sai uuden kirkon 1786. Haapaniemeen se rakennettiin, samalle paikalle, missä ensimmäinen kirkkokin oli hyvän joukon toista sataa vuotta seisonut ja kelvottomaksi lahonnut. Kellotapuli rakennettiin erilleen kirkosta. Se seisoi kirkkomaan nykyisen länsiportin seudulla. Tapulin oven pielessä oli rautavanteella seinään kiinnitetty, kansanmiehen puusta veistämä vaivaisukko. Runsaan sata vuotta ukko seisoi seinällä, sai joskus kolikoltakin vatsaansa, vaivaishoitoon keräsi varoja.

Aika kulki kulkuaan, ja ajan hammas jätti merkkinsä kirkkorakennukseen. Lievetakkinen, tönttöhattuinen vaivaisukko rapistui, ja tapulin seinänhirsi pehmeni. Joku huomasi, kuinka vaivaisukkoa pitelevän rautavanteen voi vaivatta irrottaa seinästä. Siitä alkaen vaivaisukko sai kokea monia nöyryyttävän alennuksen hetkiä, kun viinoissaan olevat nuoret miehet tarjoilivat sille ryyppyjä ja irrottivat sen seinästä ja äänekkäästi roikastaen kuljettivat sitä pitkin teitä ja kujia.

Eräs humalainen ehdotti vaivaisukon viemistä kirkon lähellä olevan Heikkilän talon sikeäunisen piian viereen. Tuuma hyväksyttiin, ja mekastava joukko kuljetti vaivaisukon Heikkilän pihaan ja hiljeni hetkeksi hihittelemään, kun joukon uskaliain kantoi vaivaisukon aittaan ja laski sen nukkuvan piian viereen. Aamuvarhaisella piika heräsi, koki vierellään vaivaisukon kylmän kyljen ja tuijottavan katseen, parahti kauhuissaan, juoksi yli pihan tupaan ja kertoi vaivaisukon makaavan vuoteessaan.

”Jopahan ukko on taas ollut ryyppyreissuilla.”

Humalaiset eivät useinkaan palauttaneet vaivaisukkoa tapulin seinälle. He väsähtivät viinoissaan ja jättivät ukon kirkkotielle lojumaan. Vakaa kirkkokansa paheksui tuota jumalatonta menoa, tuomitsi sen ankarasti, mutta toisia vaivaisukon retket hymyilyttivät. Kun he kirkkomatkallaan tapasivat vaivaisukon tiellä lojumassa, he pysähtyivät hetkeksi sitä katselemaan ja totesivat sitten: – Jopahan ukko on taas ollut ryyppyreissuilla.

Vanhan kellotapulin ja vaivaisukon aika täyttyi lopullisesti vuonna 1892. Kirkon korjaus- ja uudistustöiden aikana tapuli purettiin. Rakentajat vetivät köysillä tapulin ylä- ja keskiosan alas. Heikki Bollström (1869–1956), kirvesmies ja erinomainen juttumestari, oli tapulia kaatamassa. Uusi tapuli rakennettiin kirkon yhteyteen. Korjaustyöt päättyivät, rakennusjätteet kerättiin kasoihin ja myytiin huutokaupalla. Erään puukasan päällä lojui hyljätty vaivaisukko. Perimätiedon mukaan puukasan huusi polttopuikseen muurari Kalle Sakarinpoika Pajukoski (1849–1920). Vaivaisukko paloi muurarin tuvan takassa, roihusi ja liekehti aikansa, hiiltyi ja vaaleni tuhkaksi.