Karjataikoja

Keväällä karja laskettiin metsään laiduntamaan. Sen edellä emäntä otti lehmänkellon navetan seinältä, pudotti sen padassa kiehuvaan haudeveteen ja sen jälkeen kiinnitti sen kellokkaan kaulapantaan. Haudevesi juotettiin karjalle, mistä ne saivat lehmänkellon hajun ja seurasivat kellokasta metsälaitumella, tulivat sen perässä tarhalle lypsettäväksi.

Kun karja keväällä laskettiin metsälaitumelle, asetettiin emäntä tai piika navetan ulko-oven eteen turppaan alle viikatteen tai sirpin teriä. Lehmien tullessa peräjälkeen ulos sylkäisi oven luona seisova emäntä jokaisen lehmän kohdalla ja mumisi loitsun, jotta lehmät hyvin tulisivat metsästä tarhalla lypsettäviksi.

Erään toisinnon mukaan aitan avain pantin turppaan alle navetan oven eteen, jotta karja mielellään tulisi metsästä tarhalle lypsettäväksi. Kertojan edesmenneen miehen Ville Kiviojan isän sisar Maija Kivioja (1847–1917) oli ison Jaakolan karjapiikana ja vanhempana kertojan perheessä Hän teki aina tuon taian laskiessaan karjan keväällä laiduntamaan. Eräs toisinto kertoo edellä olevalla taialla toivotun hyvää heinävuotta.

Lehmiä laiduntamaan laskettaessa on eräissä taloissa nuori karja työnnetty takaperin navetasta ulos, että se tulisi aikanaan omaan navettaan. Kun paimen ensimmäisen laiduntamispäivän iltana toi karjan tarhalle, vietiin hänet vastaanpanostaan huolimatta kaivolle ja valeltiin kylmällä vedellä, jotta lehmät lypsäisivät hyvin. Mitä enemmän kasteltiin, sitä paremmin lehmät lypsivät. Paimenta myös tukistettiin, jotta lampaat kasvattaisivat hyvää ja pitkää villaa. Talosta lehmän ostanut sai viejäisinä tukon heiniä lehmän parresta pantavaksi lehmän uuteen parteen, ettei se ikävöisi entiseen. Toisinnon mukaan ostaja vei lehmän navettaan, pyyhkäisi kädellään navetan seinää parren kohdalla ja pyyhkäisi lehmän turpaa, ettei se ikävöisi entiseen parteensa.

Jos lehmä lakkasi syömästä, uskottiin sen pudottaneen märepalansa. Talonväki etsi palaa parresta. Kun sitä ei löytynyt, teki emäntä tai piika närepalan heinistä ja jauhoista. Kiven päällä hakkasivat siitä taikinapallon, joka nakattiin lehmän kurkkuun. Lehmä söi märepalan ja alkoi taas lypsää ja märehtiä.

Heinätöiden alkaessa piti jonkun niityllä olevista naisista viedä heinätukko tyhjään latoon, että kuluvan vuoden aikana syntyisi lehmävasikoita ja uuhilampaita.

Pääsiäislauantaina saunassa ei saanut puhua. Piti olla hiljaa, vaikka saunapiika olisi lyönyt kiukkuisetkin löylyt. Hiljaisuuden uskottiin säästävän kesällä laiduntavan karjan metsän pedoilta.

Kevätvillan keritsemisen edellä lampaat pestiin ja pesuvesi kaadettiin maahan lammashaan veräjän alimman rimman alta, että lampaat sikiäisivät hyvin ja kasvattaisivat hyvän villan. Kerittyjen lampaiden vasempaan ronkkaan jätettiin villatupsu, että lampaisiin kasvaisi hyvä villa.

Jos lampaat usein karitsoivat jääriä, luotiin kettaa pois karsinan nurkasta ja tilalle pantiin kusiaispesää, joka peitettiin pois luodulla lannalla. Näin uskottiin lampaiden karitsovan enemmän uuhia.

Joenrannan läheisyydessä olevien talojen tallien parret asetettiin poikkivirran suuntaan, jolloin hevoset menestyivät paremmin.

Tallin ulkoseinään, oven päälle, naulattiin ammuttu kissapöllöhaukka levitetyin siivin. Näin painajaiset eivät voineet hätyytellä hevosia.

Muita taikoja ja uskomuksia

Jos viikatetta tikutessa (liipatessa) sai haavan sormeensa, piti purra viikatteen terää, ettei haava tulehtuisi.

Kun kodista varastettiin rahaa tai esineitä, palautuivat ne takaisin, jos ennen kirkonkellojen soittoa vei varastetun esineen paikalta roskan kellotapulin oven avaimenreikään.

Käki lopettaa kukuntansa juhannukselta ja muuttuu haukaksi.

Sulhasen löytyminen

Jos laskiaisena söi seitsemän silakkaa, tuli ruokapöydästä takaperin pois, lakaisi tuvan lattian seitsemän kertaa ja vei roskat kolmen tien risteykseen, niin näki siellä tulevan sulhasensa.

Kertoi leskiemäntä Ida Männistö (1886–1965) 11.6.1956.