Metsiemme ruskeaturkkista ja tuuheahäntäistä, liikkeissään varovaista ja saalistuksessaan ovelaa kettua on metsästetty paitsi vahinkoeläimenä myös kauniin turkkinsa takia, metsästetty tuliasein ja raudoilla niin kesällä kuin myös talvella, jolloin sen turkki on tuuheampi ja kestävämpi. Useimmat ylivieskalaiset metsästäjät veivät kertyneet ketunnahat Kalajoen markkinoille ja möivät ne kokkolalaisille nahkureille.

Ylivieskan Siltalassa maatilaansa asunut talollinen Matti Männistö (1855–1917) oli ahkera metsämies. Luodikolla ja ansoilla hän pyydysti metsänriistaa, jäniksiä ja metsälintuja, joita hän kantoi kotiin ruuan höysteeksi. Myös ketut olivat hänen metsästyksensä kohteena. Niitä hän pyydysti talonsa pajassa valmistamillaan raudoilla. Rautojen pyyntiin asettamisen edellä hän suoritti eräitä esivalmisteluja, toimia, joilla pyrki estämään ovelan eläimen vainuamasta surmanloukkua. Talonsa vintiltä hän haki vanhan kuparikattilan, jossa hän säilytti metsäreissuilla keräämäänsä pihkaa, laittoi kattilan pajan ahjoon, lietsoi hiilloksen liekkeihin, veti metsästyskintaat käsiinsä, asetteli raudat puuvartaisiin, voiteli ne juoksevaksi sulaneella pihkalla, hankasi vielä raudat katajanoksilla, jotta niistä häviäisi viimeinenkin ihmishajun jäänne, ja sijoitti raudat metsästyskonttiinsa. Syötiksi hän leikkeli vanhaa, jo pilaantuvalle tuoksahtavaa lihaa, ja hän käytti mielellään myös kissanlihaa, sillä se oli erinomaista syöttiä. Sitten hän pukeutui talonsa vintillä säilyttämiinsä metsästysvaatteisiin ja lähti asettelemaan raudat pyyntipaikoille.

Sulan maan aikana pyytäessään hän laittoi raudat pyyntipaikalle havujen päälle, viritti ne ja peitti raudat nostamalla ohuen kerroksen kusiaispesää niiden päälle. Ketun mielenkiinnon herättämiseksi hän pudotteli muutamia pieniä lihanpalasia lähimättäikköön ja ripusti suolia rautojen yläpuolella olevalle puunoksalle. Hän poistui paikalta takaperin ja lakaisi jälkensä havuilla. Öisellä saalistusmatkalla liikkuva kettu haistoi mätänevän lihan, alkoi etsiä ja löysi lihanpalasia mättäiköstä ja tonki sitten rautojen päälle heiteltyä kusiaispesää, jolloin astui liipasimelle. Rautojen helähdys ja ketun tuskainen parkaisu kertoivat saalistajan jääneen rautoihin.

Talvella Matti Männistö kätki raudat ketun jälkien alle lumeen, tasasi puuhassa rikkoutuneen hangen mukanaan olevalla pienellä lapiolla ja havuilla, painoi tasoittamaansa lumeen ketun käpälän jälkiä lapion varren päähän vuolemallaan käpälän kuvalla, poistui paikalta takaperin lakaisten samalla jälkensä havuilla, nousi suksilleen ja hiihti kotiin. Vuosikymmenien aikana lukuisat ketut kuolivat Matti Männistön raudoissa. Turkikset hän möi maakunnan nahkureille Kalajoen Plassin markkinapaikalla.