Vihannin murteen ominaispiirteitä
Vihannin murteessa voidaan havaita sekä Oulun alueen että Keski-Pohjanmaan jopa savon murteen äänteellisiä tai sanallisia aineksia. Seuraavassa esitellään muutamia tyypillisiä vihantilaisia piirteitä erittelemättä sitä, minkä murrealueen piirteisiin ne kuuluvat.
Yhden ässän inessiivi
koulusa, köökisä, mehtäsä, Raahesa, tuosa, tasa, Vihannisa, vihasa
Konsonanttien kahdentumia
eppäillä, kissoisa, kottiin, kukkaan, ossaa, peilaa, pittää, ylleesä
d:n karttaminen
eelle, maijon, pijellä, kojin, kavota, kuvon, mavon, sovan, saaha, tehhään
ts muuttuu ht:ksi
ihte, kohtua, kahtua, loihtia, mehtä, ohta, tarvihtee, vihta
Välivokaali eli svaavokaali
alakaa, ihiminen, kahavi, kelepaa, kirija, kolome, lehemä, Merija, palijo, vanaha
oa>ua, ea>ia, öä>yä
kalapia, kellua, kipiä, maitua, sanua, oikia, pimiä, sokia, tykyä
uo>uu, yö>yy, ie>ii
juua, tuua, lyyä, myyä, syyä, tiijä, viijä
Ei f-äännettä tai sananalkuista monikonsonanttisuutta
viini, viksu, reenit, ratekia, ressi
Äänteellisiä ja muodollisia erikoisuuksia
jänes ’jänis’, vares ’varis’, rästäs ’räystäs’, lehtejä ’lehtiä’, oveja ’ovia’, vihtiä ’viitsiä’, muasa ’mukana’, hällä ’hella’, laattia ’lattia’
Merkityksellisiä erikoisuuksia
käskiä kahaville ’pyytää kahville’, lystätä ’miellyttää, haluta’ (esimerkiksi ei ruoka lystää), porista ’jutella’, ryöttää ’liata, sotkea’, emäntä ’vaimo, äiti’, isäntä ’aviomies, isä’
Kuvaannolliset sanonnat
mennä hynttästä, nakata hurrauttaa, sanua hökästä, hökälehtää, tuhuruttaa, hötkyillä