Keisarillisen Senaatin päätöksellä 16.2.1887 määrättiin perustettavaksi Utajärven postiasema yhdessä 15 muun toimipaikan kanssa nykyisen Oulun läänin alueelle. Toimintansa nämä postit aloittivat 1. elokuuta 1887. Näin mittava toimipaikkojen lisääminen katsottiin tarpeelliseksi yleisen sivistystason noustua ja liikenneyhteyksien parannuttua.

Tällä alueella Pohjanmaan radan valmistuminen 1886 merkitsi nopeutuvia yhteyksiä Etelä-Suomeen. Utajärvelle posti tuli Oulusta ja Kajaanista hevospelillä. Samalla päivämäärällä postiaseman kanssa perustettiin postilinjat nro 92 ja nro 92a. ”Ifrån Uleåborg till Kajana (Öfver Muhos)” ja ”Retour samma väg” eli Oulusta Kajaaniin ohi Muhoksen ja takaisin samaa tietä. Oulusta lähdettiin maanantai-iltaisin junan saavuttua ja Utajärvelle ehdittiin tiistai-aamuna klo 5.00. Utajärvellä oli varattu puoli tuntia postin vaihtoon ja lepoon. Klo 5.30 jatkettiin matkaa Puolangalle, jonne saavuttiin klo 13.15, ja klo 13.45 matka jatkui Hyrynsalmelle. Hyrynsalmella oltiin klo 20.15, ja jälleen oli puolen tunnin tauko. Klo 20.45 matkaa jatkettiin kohti Ristijärveä. Ristijärvelle saavuttiin klo 23.45, ja klo 00.15 matkaa jatkettiin. Yön yli taivallettua saavuttiin perille Kajaaniin keskiviikkoaamuna klo 6.00. Takaisin lähdettiin torstaiaamuisin klo 02.00 ja Oulussa oltiin vihdoin perjantaina klo 22.00.

Koko matkaa ei suinkaan tehnyt yksi mies ja yksi hevonen. Matka oli jaettu pienempiin osiin, joista jokainen annettiin postinkuljettajalle tehtäväksi urakointiperiaatteella. Eli henkilölle, joka suostui hoitamaan työn pienimmällä maksulla. Esim. Utajärveltä vietiin postia Särkijärvelle asti, ja sieltä jatkoi toinen postinkuljettaja reittiä Puolangalle. Tämä menetelmä oli voimassa osin vielä 1940-luvulla.

Aluksi ei Utajärveltä ollut postiyhteyksiä Vaalaan päin. Perustamisensa yhteydessä Utajärven postiasema määrättiin vaihtamaan postia vain Oulun ja Puolangan kanssa. Myöhemmin Vaalan-linjakin perustettiin.

Postia kuljetettiin Utajärveltä Nuojualle Rämeen taloon. Näitä taloja, joissa postinkuljettajat pysähtyivät vaihtamaan postia, nimitettiin postipysäkeiksi. Varsinaisia postitoimipaikkoja ne eivät olleet. Tällaisia postipysäkkejä olivat Utajärven alueella mm. Sanginkylä, Juorkuna (perustettu 1893), Särkijärvi ja Niska.

Postinkuljettajat

Utajärveltä Särkijärvelle postia vei 1900-luvun alkupuolella Heikki Hiltunen, toisen ammattinsa vuoksi Roomarina tunnettu postinkuljettaja, yhdessä Aarne Honkasen kanssa. Honkanen ajoi linjan torstaisin sekä lauantaisin ja Roomari tiistaisin. Hänen poikansa Matti Hiltusen mukaan postia oli mukana yleensä alle 100 kiloa, pääasiassa lehtiä.

Postinkuljettajalla oli lupa ottaa mukaan kyytiläisiä, joilta saadut niukat maksut hän sai pitää itsellään. Postinkuljettajan ammatti ei ollut helpoimpia. Aina oli mentävä – satoi tai paistoi – pitkiä taipaleita yksinään kylmässä pakkasessa. Lisäksi olivat vielä tietyt vaarat: linjoilla kulki postitoimipaikkojen rahavaroja. Leo Laitinen muistelee isänsä, Eino Laitisen joutuneen ryöstöyrityksen kohteeksi linjallaan Utajärveltä Nuojualle. Yksinäisellä metsätaipaleella hänet oli yritetty pysäyttää, mutta hän oli jatkanut matkaansa.

Postinkuljettajan varusteisiin kuului postilaukun ja lämpimien vaatteiden lisäksi myös keppi ja rullarevolveri. Sitä ei tiettävästi yhdenkään utajärvisen postinkuljettajan tarvinnut käyttää.

Autot alkoivat syrjäyttää hevoset postinjakelussa vähitellen 1920-luvulta lähtien. Ensin kesäisin ja sitten vähitellen tieolojen parantuessa ympäri vuoden. Utajärvi–Nuojua-linjalla oli tiettävästi käytössä Amerikasta tuotu henkilöauto 1920-luvulla. Se oli kuitenkin niin heikkotehoinen, ettei tahtonut jaksaa nousta pienimmänkään mäen päälle ilman apua. Roomarikin kuljetti postia vielä 1940-luvulla Valpun auton kyydissä. Joskus auto oli niin täynnä, että Roomari joutui istumaan ulkona lokasuojalla.

Postinhoitajat

Utajärven ensimmäinen postinhoitaja oli Karl Gustaf Huhtelin. Toiselta viraltaan hän oli Utajärven lukkari. Hän oli virassaan aina vuoteen 1892, jolloin hänen tilalleen tuli Eemil David Åström.

3.10.1895 määrättiin Utajärven postiaseman hoitajaksi talollinen Antti Laitinen, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kirkon isäntä, kirkkovaltuuston jäsen, kansakoulun Utajärvelle aikanaan saaneen nelimiehisen komitean jäsen, ns. suuren lähetystön jäsen Pietarissa 1899 ja paljon muuta. Posti toimi Laitisen omistamassa Pikku-Laitila-nimisessä talossa. Se on edelleen paikallaan nykyistä terveyskeskusta vastapäätä. Postin nimike muuttui 1907 postiasemasta II lk:n postitoimitukseksi. Käytännön tehtäviin muutos ei varmaankaan juuri vaikuttanut. Posti oli edelleen paikka, mistä kyläläiset hakivat postinsa ja joskus lähettivät kirjeen.

Antti Laitinen hoiti postia ansiokkaat 25 vuotta. Hän sai eron omasta pyynnöstään 1920. Hänen jälkeensä postinhoitajaksi tuli ensimmäinen nainen. 7.10.1920 Utajärven postiasema I:n hoitajaksi määrättiin Mimmi Fredriikka Markus. II lk:n postitoimituksesta oli tullut postiasema I vuosisadan toisella vuosikymmenellä. Posti muutti tavan mukaan hoitajansa kotiin, Haapalaan, nyt vain pienen matkan päähän entisestä paikastaan.

Postin omat autot alkoivat liikennöidä tällä vuosikymmenellä, ja hevoskyydistä luovuttiin Oulun ja Kajaanin välillä. Mutta vaivalloista se vielä oli, ja talvisin lumi usein pysäytti auton ja hevosen piti jatkaa matkaa. Useisiin paikkoihin postiyhteydet toimivat vielä hevosen ja ihmisen jalkojen varassa.

Seuraavan suuren muutoksen postille ja kuljetukselle toi rautatie. Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirje nro 118 vuodelta 1928 kertoo posteljoonivaunun Oulu–Vaala matkojen jatkamisesta Muhokselta Utajärvelle. Joulukuun alusta 1928 saapui mainittu vaunu Utajärvelle klo 20.40 ja lähti klo 6.00 joka päivä. Kiertokirje nro 60/1929 kertoo postia kuljetetun uudella radalla seuraavasti:

”Oulu–Utajärvi, junassa nro 622 (talvella) sekä junassa nro 622a (kesällä), lähtee Oulusta klo 17.22 (talvella) ja klo 19.25 (kesällä), saapuu Utajärvelle klo 20.40 (talvella) ja klo 22.40 (kesällä) sekä Utajärvi–Oulu, junassa nro 621, lähtee Utajärveltä klo 6.00, saapuu Ouluun klo 9.00, sekä sitä paitsi kesällä Oulu–Utajärvi, junassa nro 624, lähtee Oulusta klo 12.00, saapuu Utajärvelle klo 14.18 ja Utajärvi–Oulu junassa nro 623, lähtee klo 17.24, saapuu Ouluun klo 18.55.”

Nyt posti tuli ja lähti kesäisin jopa kaksi kertaa päivässä. Tämä paransi postin toimivuutta jo huomattavasti.

1.1.1929 posti muutti asemalle, ja samalla siitä muodostettiin postitoimisto. Tämä laajensi postin palveluja; mm. kotimaisen sähkeen lähettäminen oli nyt mahdollista. Toimistoksi muuttuminen merkitsi myös sitä, että Utajärven posti sai alitoimipaikkoja, jotka olivat hallinnollisesti ja tilinpidollisesti sen alaisia. Kiertokirje nro 134/1928 kertoo Vaalan postiasema I:n, Jaalangan, Juorkunan, Niskan, Oterman, Pellonpään, Sanginkylän ja Särkijärven postipysäkkien alistamisesta vasta muodostetulle Utajärven postitoimistolle. Vaalan postiasema I ei kylläkään ollut kauan alitoimipaikkana, sillä rautatien eteneminen muutti Vaalankin postitoimistoksi lokakuussa 1929. Samalla päivämäärällä alistettiin myös Oterman postipysäkki Vaalan alaiseksi, perustettiin Ahmaksen postiasema II samannimiselle laiturivaihteelle ja samalla Niskan postipysäkki lakkautettiin – sehän oli käynyt tarpeettomaksi postin kuljetuksen siirtyessä rautateille. Myöhemmin postiauton ryhdyttyä liikennöimään jälleen Oulusta Kajaaniin perustettiin Poutiaisen postiasema II huolehtimaan lähinnä Naamankylän postin saannista.

Varmuutta ei ole siitä, toimiko Mimmi Markus postinhoitajana myös asemalla vai nimitettiinkö silloinen asemamestari hoitamaan myös postia, kuten oli tapana.

21.1.1932 nimitettiin asemamestari Yrjö Lehikoinen hoitamaan yhdistettyä asemamestarin ja postitoimiston hoitajan virkaa. Hänen jälkeensä nimitettiin ”Utajärven rautatiepysäkin vasta nimitetty asemamestari Kaarlo Kustaa Rantakari toistaiseksi olemaan mainitun postitoimiston hoitajana”. (Posti- ja Lennätinhallituksen kirje nro p712 15.5.1933). Käytännössä asiakaspalvelun hoiti asemamestarin vaimo Astra Rantakari. 1946 Rantakarista tuli asemapäällikkö, ja hänet nimitettiin uudelleen hoitamaan myös postia. Vuonna 1953 siirrettiin toimistonhoitajan virka pois asemapäällikön viran yhteydestä. Toimistonhoitaja tuli Kemistä. Samoihin aikoihin posti sai myös toisen virkailijan. Seuraavana keväänä posti muutti pois asemalta ns. Saviniemen kiinteistöön, Osuuspankin kiinteistöön vuokralaiseksi. Seuraavana vuonna postitoimisto työllisti kolme virkailijaa ja kaksi postinkantajaa.

1970-luvulla Postipankkilain myötä Utajärven postikin kehittyi nopeasti. Postista tuli täyden palvelun pankki, ja se monipuolisti postin asiakaspalvelun työtehtäviä. Toimiston hoitajasta tuli ”pankinjohtaja”. Vuonna 1978 muodostettiin Muhoksen postialue, johon kuuluivat Muhoksen ja Utajärven kunnat.

Täyttäessään 100 vuotta vuonna 1987 Utajärven postilla oli uudet ja asianmukaiset tilat. Se oli kasvanut yhden henkilön hoitamasta postiasemasta 14 henkilöä työllistäväksi postikonttoriksi. 1990-luvulla Utajärven posti vaihtui asiamiespostiksi.