Pitkä on kirkkomatka ja hankalaa kulku niinä satujen hämäryyteen peittyvinä aikoina, jolloin nykyisen Temmeksen seurakunnan asukkaat harvalukuisina tämä siihen aikaan erämaana olevan seudun muutamasta ihmisasutuksesta liittyivät Tyrnävältä, Muhokselta y.m. syrjäseuduilta Salon (Raahen) kirkolle retkeilevään joukkoon. Muistona näistä matkoista vielä n.s. Paaritie; josta tarkemmin toisessa paikassa lehteä, kertoi erämaan kansan vaivaloisesta vaellustiestä, kun se vuosien takaa, arkaillen ”suuren maailman” ihmisiä, tapoja ja touhua lähti tyydyttämään tunne-elämänsä sydänmaan yksinäisyydessä herännyttä kaipuuta kuuntelemalla koreapukuisen papin latinankielistä messua ja valkopaitaisten kuoripoikien laulua Salon puolihämärässä kirkossa. Tuntuva helpotus oli se, että hiukan myöhemmin Liminkaan Linnukan kummulle rakennettiin Herran huone. Liminka oli aluksi Salon kappelina, mutta erkaantui siitä omaksi kirkkoherrakunnaksi v. 1490 vaiheilla. Koitti sitten uskonpuhdistuksen aika. Henricus Lithovius, sama mies, joka Limingan kirkkoherrana on allekirjoittanut Upsalan kokouksen päätöksen v. 1593, merkitsi näille seuduille uuden ajan alkua. Kahdeksan tämän näitten seutujen kansan suosiman suvun jäsentä tätä virkaa jälekkäin hoiti kaikkiaan hyvään määrään toista sataa vuotta, ja paljon sillä ajalla nämä seudut niin henkisesti kuin aineellisestikin edistyivät. Kansa saatettiin lukutaitoon, kirkonkäynti elpyi, n.s. kulmasaarnoja järjestettiin ja pidettiin niitä erityisissä messupirteissä, joita on ollut ainakin Perttulan törmällä kirkkoa vastapäätä sekä Kärsämänkylässä Kopsasta ylöspäin Kärsämänojan varrella. Kirkonkirjojenkin mukaan talot lisääntyivät, vanhoja jaettiin ja uudisasutus laajeni ulottuen kauas Temmesjoen, ehkä Kärsämänojankin varsille. Huomattava voitto viljelykselle oli se, että v. 1766 alettiin rakentaa maantietä Haaransillalta Savoon. Tyrnävän silloisen lukkarin Tuomas Pitzénin pojalleen sittemmin Lohtajan rovastille Anders Törnuddille, ”Anterus herralle” kirjoittaman ja säilyneen kirjeen mukaan tapahtui tämä maantien rakentaminen siten, että ”Kemiläiset tulevat Haaralda alottaman, Limingan Pitäjähän tie tule Pulckilasta Pyhännälle 3 1/6 penikulma”. Maantien saanti vilkastutti siinä määrin temmesläisiä, jotka pitivät kulmasaarnoja eli, kuten niitä täällä kutsuttiin, messuja, riittämättöminä, että he ryhtyivät omin päinsä rakentamaan saarnahuonetta. Mitään vahvistettuja piirustuksia ei ollut, vaan työnjohtajana oli paljon maailmoita kiertänyt nerokas Anders Louvet, ja onnistui hän tehtävässään niin, että kirkko eli saarnahuonerakennus edusti melkein läpeensä puhdasta barokkityyliä. Kulmasaarnoja, joita ennen oli taloissa pidetty, ruvettiin pitämään täällä rakennuksessa. Kun silloisen samoin kuin nykyisenkin kirkkolain mukaan ei Rippiä tai Herran Ehtoollista saanut pitää rukoushuoneessa, anoivat temmesläiset Tuomiokapitulilta, että saarnahuone saataisiin vihkiä kirkoksi, mutta pyyntöön tuli kieltävä vastaus. Käännyttiin asiassa kuninkaan puoleen samanlaisella anomuksella, mutta yhtä huonolla menestyksellä; tämä tapahtui v. 1770. Kun sitten v. 1778 Limingan pitäjässä oli pari kappalaisen virkaa samalla kertaa avonaisena, anoivat temmesläiset kuninkaalta, että Temmeksen ja Kärsämän kylät muodostettaisiin Liminkaan kuuluvaksi kappeliseurakunnaksi ja että vakituinen pappi saataisiin Temmekselle. Vastaukseksi tähän anomukseen sääsi kuningas Kustaa 3:s, että Limingan pappien oli saarnattava Temmeksellä joka kolmas sunnuntai ja että rukoushuone saadaan vihkiä kirkoksi, joten siellä voidaan Ehtoollista viettää. Tällainen alituinen Temmekselle matkustaminen tuntui ajan pitkään Limingan papeista kovin työläälle, ja niin käännyttiin taas anomuksella kuninkaan puoleen. Vihdoin saatiin elokuun 4 pnä 1796 alaikäisen kuninkaan Kustaa 4:n Adolfin holhoojan, Södermanlannin herttuan Kaarlen allekirjoittama päätös, että Temmeksen seurakuntaan on asetettava vakituinen kappalainen sekä että Pohjanmaan rykmentin Pohjoisen Pataljoonan saarnaaja Karl Konstantin Hildén temmesläisten pyynnön mukaisesti tulee Temmeksen ensimmäiseksi kappalaiseksi. Hildén hoiti tointansa aluksi kolmisen vuotta pysyen Pataljoonan saarnaajana saavuttaen sillä ajalla Kuninkaallisen Hovisaarnaajan arvonimen ja muutti sitten vakituisesti Temmekselle asumaan. Näin olivat temmesläiset saaneet väsymättömyydellään, melkeinpä itsepäisyydellään toiveensa toteutumaan. Ja siten alkoi virallisesti Temmeksen seurakunta. Keisarillinen Senaatti päätti 14 pnä marraskuuta 1899, että Temmeksen seurakunta on nykyisen kirkkoherran viran haltijan poistuttua erotettava omaksi kirkkoherrakunnaksi. Niinikään päätti senaatti tammikuun 29 pnä 1901, että ylinen osa eli noin puolet Ala-Temmeksen kylän taloista on liitettävä Temmeksen kirkkoherrakuntaan.

Tällaiset ovat kaikessa lyhykäisyydessään olleet Temmeksen seurakunnan vaiheet. Miespolvet toistensa jälkeen siinä ovat ponnistelleet ja työtä tehneet sekä päivätyönsä päättyessä vaipuneet nyt jo ammoin unhotettuihin hautoihinsa. Näiden miesten, joiden nimiäkään ei enää tunneta, väsymättömän työn tulosten perustalla täällä nykyinen polvi puuhailee. Toivokaamme, että se hengellinen kylvös, joka täälläkin on tehty, kerran ylösnousemuksen aamuna on runsaan sadon kantava. Suokoon Jumala, että nykyinen polvi tässäkin suhteessa ottaisi esimerkkiä esi-isiensä jaloimmista!