”Kun vanhoja muistellaan” oli nimenä yksinkertaisella illanvietolla, joka pantiin toimeen Sillankorvassa viime helluntaimaanantain iltana. Väkeä oli tilaisuudessa saapuvilla aika runsaasti, ikäihmisiä 70- ja 80-vuotisia oli ilahduttavan paljon. Kun aluksi eräs asianharrastaja oli pohjustanut asiaa huomauttaen m.m. miten meidän jokaisen velvollisuus oli oppia tuntemaan sitä kansaa, joka täällä on elänyt, korvet viljellyt ja meille elämisen mahdollisuudet valmistanut, ja kuinka jo oli aika Temmekselläkin omistaa harrastusta kotiseutututkimukselle, alettiin muistella vanhoja asioita. Vanhuksia oli aluksi vaikea saada innostumaan, hehän ovat useimmiten tottuneet siihen, että nuoret eivät ymmärrä heitä. Mutta lopuksi mielet lämpenivät, ja juttelu vilkastui aika lailla. Nyt jälestä päin ovat vanhat ja osittain nuoretkin alkaneet ymmärtää asian tärkeyden. Varsinkin on tässä suhteessa mainittava maanviljelijä Frans Oskar Sirvelius, joka on huomattava tarkkana vanhojen asiain muistajana, ja on muistelmillaan paljon avustanut näiden kyhäysten syntymistä. Vanhoja muistellaan, ja tuloksena näistä muisteloista on tämä Temmeksen kotiseutunumero. Mitään tieteellisesti tarkkojen tutkimusten saavutuksia ei se pyrikään esittämään, vaan on tarkoituksena ollut täten säilyttää jälkimaailmalle se, mitä nykyään elävät vanhat ihmiset tietävät ja muistavat Temmeksen varemmista vaiheista. Ehkäpä nämä vaatimattomat kyhäykset voivat olla hiukankaan apuna, kun kerran käydään tutkimaan järjestelmällisesti ja tieteellisellä tarkkuudella tämänkin paikkakunnan historiaa. Toivokaamme vain, ettei tuo aika enää olisi kovin kaukana ja ettei temmesläisissä laimentuisi harrastus oppia tuntemaan kotiseutuansa.