Temmeksen ja Kärsämän kyläläisten yhteisestä päätöksestä ruvettiin v. 1766 rakentamaan kirkkoa kankaalle Haapakylään silloin rakenteilla olevan maantien varteen. Hirret hakattiin syystalvesta Vallinkankaalta eli Hietaselältä sekä ryhdyttiin heti sahuutöihin. mitään hyväksyttyjä piirustuksia ei ollut, vaan johti rakennustöitä talollinen Anders Louvet. Lienee paikallaan mainita tästä jotakin tämän itse oppineen rakennuttajan elämänvaiheista. Hän oli syntynyt 1735 ja omisti Loukeen tilan Koskelan kylässä. Tiettävästi ei tämä Anders Kallenpoika ollut saanut mitään varsinaista opetusta, joka olisi ollut omiansa helpottamaan hänen kylläkin vaikeaa tehtäväänsä, vaan johtivat häntä siinä nähtävästikin luontainen rakennusaistinsa sekä maailmalla saavutettu kokemus rakennustöistä. Luultavastikin on hän käyttänyt mallinaan jotakin näkemäänsä kirkkoa, sillä onhan esim. Ruotsin puolen Hietaniemen kirkko, huomattavassa määrässä saman tyyppinen kuin Temmeksen kirkko. Tämän kirkon rakentajan päivät päättyivät Suomen viime sodan aikana, hän kuoli 27.12.1808.

Kirkko, joka valmistui jo v. 1767, on ollut ainakin alkuperäisessä muodossaan barokkityyliä, mutta on sen sopusuhtaisuus tullut häirityksi perinpohjaisemmissa korjauksissa, joita toimitettiin vuosina 1830 ja 1847. Ullakkorakennus rakennettiin v. 1774 edustamatta mitään rakennustyyliä.

Muutamia vuosia myöhemmin hankittiin kirkontornin kello, jossa ovat seuraavat kirjoitukset, yläreunassa kannan ympärillä: ”Kaikki joilla hengi on kiittäkää Herraa Halleluja Ps. 150: 6 v.”, keskikohdalla kellon laidassa: ”Guningas Gustaf 3 kuuluisan Hallituksen aikna ollesa toisena maan herran OuluBorgiSa Hra Adolph Tandefeelt piispana Turun hiippakunnasa Hra Mag Jacob Haartman kirkkoherrana Limingan pitäisä Her Nils Fellman on tämä ensimäinen kello ostettu Haapaniemen uuteen kirkkoon kirkon seurakunnan Rahoilla”, vastaisella sivulla: ”Tämä kello on valettu Stockholomisa Johan Jacob martinpoialta vuonna 1782”; ja alareunassa kellon ympäri: ”Tulkaat astukaamme ylös Jumalan huoneeseen että hän opettais hänen teitäns ja me vaeltaisimme hänen poluillensa: Ef. 2 v. 3”

V. 1828 lahjoitti talokas Juho Jaakonpoika Kärsämä l. Junttila kirkkoon nykyisen numerotaulun metallinumeroineen: siihen asti oli käytetty vielä tallessa olevaa maalatuilla puunumeroilla varustettua pientä taulua. Aluksi käytettiin Temmeksenkin kirkossa tinaisia Ehtoollisastioita samoin kuin kastemaljaakin kuten useimmissa maalaiskirkoissa isonvihan ajoilta saakka oli häädytty tekemään, mutta v. 1838 hankittiin kirkolle arvokas hopeainen kalkki lautasineen sekä pienempi hopeakalkki sairaskäyntejä varten.

Tuli sitten vilkkaampi kirkollisen harrastuksen aika Temmekselle. Seurakunnan kappalaiseksi muutti v. 1847 tunnettu saarnamies Herman Malmberg kuuluisan herännäisyyden johtajan Nils Gustaf Malmbergin vanhempi veli. Hänellä oli jotenkin yhtä harvinaiset saarnalahjat kuin nuoremmalla veljellään, mutta häneltä puuttui tämän johtajakyky, ehkä herännyt mielikin. Kirkonkäynti virkistyi kuitenkin ennen kuulumattomaksi, olihan sitä paitsi välisaarnaajana ennen Malmbergia herättävistä saarnoistaan täällä tunnettu, nuoruuden innolla työhönsä ryhtynyt Vilhelm Ingman. Kirkko kävi ahtaaksi, tungos oli sietämätön ja niin ryhtyi Malmberg isonnuttamaan kirkkoa. Eteläpuoleinen seinä avattiin ja kohdalle ruvettiin rakentamaan lisärakennusta, jotenkin samalla tavalla kuin paavilaisella ajalla hautakappeleita, niin että kirkosta tulisi ristikirkko. Entistä tapaa noudattaen ei nytkään huolittu hankkia piirustuksia ja kun kirkon lavennuspuuhat olivat joutuneet Turun tuomiokapitulin tietoon, tuli sieltä jyrkkä käsky keskeyttää rakennuspuuha; kapituli lienee kovin pelokkaasti katsellut Malmbergin veljesten puuhia. Lisärakennuksen seiniä oli kuitenkin ehditty jo salvaa noin viitisen kyynärää, mutta korkeitten viranomaisten käskystä oli työ keskeytettävä. Katon laittoivat temmesläiset vielä tähän tekeleeseensä ja niin jäi tämä n.s. Pikkukirkko varsinaista rakennusta paljon matalampana häiritsemään sen sopusuhtaisuutta.

Ikävä kyllä oli tämä rakennusyritys jo ehtinyt tuottaa häiriötä hautausmaallekin. Kahden täällä muutamaa vuosikymmentä varemmin kuolleen papin, maisteri Matts Törnuddin ja kappal. Johan Uhlbomin haudat hävisivät joutuen tämän rakennuksen alle. – Sisäpuolellakin turmeltui kirkkorakennuksen tyyli näissä korjauksissa. Niinpä v. 1830 seitsemäksi lisättyjä ikkunoita suurennettiin nyt alkuperäistä tyyliä rikkoen, kartutettiinpa niiden lukua vielä yhdellä, alttarin ja lukkarinpenkin välinen tehtiin tällöin. Alttarikin laitettiin silloin uudesta ja mallina pidettiin nähtävästikin Limingan kirkon bysanttilaistyylistä alttaria. Asiantuntijan silmään vaikuttaa jotenkin häiritsevästi bysanttilaistyylinen alttari sievän barokkimallisen saarnatuolin rinnalla, joka säilytettiin alkuperäisenä. Uuden katon teki siihen Sillankorvan silloinen isäntä Juho Jaakonpoika.

Alttaritauluna käytettiin varemmin kirkolle lahjoitettua vahasta tehtyä pientä ristiinnaulitun kuvaa, joka vielä nytkin on kirkon seinällä sakastin oven päällä. Mutta nyt v. 1847 hankittiin uusi alttaritaulukin. Sen maalasi raahelainen maalari Stade kotonaan Raahessa johtaen sitten kirkon sisältä maalausta. Alttaritaulu on kolmiosainen. Ylinnä on karitsan kuva voittolippuineen. Ensimäisillä vuosisadoilla jälkeen Kristuksen pidettiin nim. hänen persoonaansa niin pyhänä, ettei sitä saanut kuvata ihmismuotoiseksi, ja silloin tuli tavaksi käyttää Kristuksen vertauskuvana karitsaa tavallisesti ristinkantolipun juurella. Keskimäinen kuva esittää Kristusta ristillä ja alimmainen pyhää Ehtoollista. Viimemainittu on nähtävästi van Dyckin taulun mukaan tehty jäljennös.

Alkujaan olivat kirkossa sorvaamalla tehdyt puiset kynttiläkruunut, mutta pastori Elfwingin kehoituksesta vapaehtoisilla lahjoituksilla kerätyillä rahoilla tilattiin v. 1857 valuri Olli Helanderilta Kalajoelta kaksi yhteensä 80 hopearuplaa maksavaa metallikruunua, ja oli tämä, kehoituksen tekijän sanojen mukaan, vähäpätöisenä kiitollisuuden ilmauksena Jumalaa kohtaan, joka nyt näytti armahtavan katovuosien rasittamaa kansaansa. Lahjoina on kirkko saanut kaksi pienempää, sievää kynttiläkruunua v.v. 1846 ja 1889.

Korjauksiin ryhdyttiin taasen v.v. 1879 ja 1879, jolloin tehtiin kirkkoon lattia ja penkit sekä laudoitettiin torni ulkopuolelta. Työnjohtajana oli maanvilj. J. Kandelberg. – Ehtoolliskalustoa on sitten lisätty ostamalla v. 1904 hopeainen, 640 mk maksava viinikannu.

Pikkuinen ja pimeä sakasti kirkon pohjoispuolella ei tarjoa mitään mielenkiintoa herättävää nähtävää. --- Ullakkorakennuksessa säilytetään ruumispaarit, joiden käyttäminen hautauksessa on ennen ollut yleiseen tapana. Nykyisten paarien painavuuden takia on tämä vanha tapa nykyään jäänyt pois. Muistona ankaran vanhan kurin ajoilta ovat siellä myöskin mustapenkki kolmine asteineen ja jalkapuu viisine reikineen.

Kirkon kiviaidan ulkopuolella lähellä ullakkoa seisoo vaivaisukko, ”kirkon äijä”. Nykyisen edeltäjä on ollut ullakossa sisällä, mutta rappeutuneena ja ilkiöitten uhriksi usein joutuen se kirkonkokouksessa 1858 pantiin viralta täysin palvelleena. Uuden valmisti J. Kandelberg, jonka tuli kirkonkokouksen määräyksen mukaan pitää mallinaan Rantsilan ”äijää”, vaikka jotkut sanovat sen loistoaikanaan muistuttaneen enemmän silloista pastoria. Komea nähtävä oli tämä uusi äijä aikoinaan, kun se pitkätakkisena ja silinteri päässään kättään ojentaen seisoi lähellä maantietä kulkijoilta almuja anoen. Mutta

”kas, kun aika äijän karsi.
Pois on toinen käsivarsi.”

Näin ränstyneenä, herättäen ehkä ulkoasullaan sääliä, kerjää se vielä tänäänkin melkoisella menestyksellä rahoja diakonatikassalle.

Kiviaidan rajoittamana on kirkon ympärillä alkuaan pieni, mutta useita kertoja suurennettu hautausmaa. Nykyisin on kansa täälläkin valveutunut omaistensa hautoja hoitamaan.

Kirkon isäntinä ovat toimineet Olof Sarkkinen v:sta 1800, Samuli Pekkala v:sta 1821, Johan Kruth, Roth l. Pekkala v:sta 1860, Matti Anttila v:sta 1868, Eero Junttila v:sta 1872 ja Benjam Rusila v:sta 1899.

Temmeksen seurakunnan papit

  1. Kappal. Kuninkaallinen hovisaarnaaja Karl Konstantin Hildén, s. 1764, tuli 1799, muutti Wesilahdelle 1814.
    V.t. Pehr Heikell, s. 1781.
  2. Kappal. Maisteri Matts Törnudd, s. 1722, tuli Alavieskasta 1815, kuoli 1823.
    V.t. J. Cajaner, s. 1797.
  3. Kappal. Johan Uhlbom, s. 1786, tuli Himangalta 1826, kuoli 1831.
    V.t. Jakob Fredrik Liljeblad, s. 1809.
  4. Kappal. Erik Niklas Hildén, s. 1798, tuli Lappajärveltä 1832, muutti Akaaseen 1846.
    V.t. Wilhelm Ingman, s. 1820.
  5. Kappal. Herman Malmberg, s. 1809, tuli Orismalasta 1847, kuoli 1853.
    V.t. Gabriel Wilhelm Melart, s. 1812.
    V.t. Karl Jakob Keckman, s. 1819.
  6. Kappal. Karl Henrik Elfwing, s. 1816, tuli Ullavasta 1857, muutti Sieviin 1869.
    V.t. Karl Gustaf Renfors, s. 1827.
  7. Kappal. Nils Holmström, synt. 1838, tuli Rovaniemeltä 1870, muutti Sotkamoon 1889.
    V.t. Anton Jacklin, s. 1861.
  8. Kappal. Tuomas Karppinen, s. 1857, tuli Iisalmelta 1891, muutti Merijärvelle 1896.
    V.t. Pekka Karhu, s. 1869.
  9. Kappal. Kaarlo Haavio, s. 1860, tuli Messukylästä 1897, muutti Tottijärvelle 1900.
    V.t. Kaarlo Oskari Laurila s. 1867.
  10. Kappal. Frans Felix Öberg, s. 1871, tuli Limingasta 1901, muutti Kittilään 1906.
    V.t. Niilo Hermanni Holmström, s. 1871.