Temmeksellä eivät kumpikaan herätä juuri sanottavampaa mielenkiintoa. Kasvisto on lajeista köyhää ja enimmäkseen yksitoikkoista. Mitään harvinaisempia kasveja ei paikkakunnalla ole, puuttuupa täältä sen sijaan monta muualla Suomessa tavallistakin kasvia. Tässä suhteessa on m.m. huomattava, ettei esim. Orchidaceae-heimon kasveja tavata juuri ensinkään. Eläinkuntakaan ei ole lajirikasta. Metsälintuja, kuten metsoja, teeriä, pyitä ja metsäkanoja on joinakin vuosina aika runsaasti. Mielenkiintoisin on ehkä kouri (Cyprinus carassius) eli kuten Savossa sanotaan, ruutana-niminen kala, joka viihtyy hyvin niissä monissa suolammissa, joita on Hauru- ja Haapakylän eteläpuolella olevilla laajoilla nevoilla. Ulkomuodoltaan muistuttaa kala enimmän lahnaa, on melkein yhtä leveä, mutta ei niin litteä. Väri on selältä musta, vatsan puolelta keltainen. Pyrstön haarakkeet eivät ole pyöreät, kuten ainakin vanhemmissa luonnontieteellisissä kuvastoissa kuvattiin, vaan terävät. Seikka on nim. niin, että kouri rysässä ollessaan liputtelee pyrstöään rysän seinämiin ja jos se saa kauan olla siellä sisällä, kuluu pyrstö melkein kokonaan. Tästä on johtunut erehdys kuviin. Verkolla saadulla kourilla ovat pyrstöhaarakkeet aina terävät. Kourin liha on maukasta; imelä maku, joka siinä tuntuu, johtuu nahkasta ja voi tuon maun saada pois pitämällä kalaa ennen kypsentämistä lyhyen hetken hiukan suolaisessa vedessä. Puolentoista kilon painoiset kourit ovat jotenkin yleisiä, vaan sanotaan saadun kolmenkin kilon painoisia.

Alakuussa ja talvella ei tarvitse yrittääkään sitä pyytämään. Yläkuussa voi saalis olla joskus hyvinkin runsas. Niinpä sai muuan vuosi takaperin eräs pyytäjä yhdellä kertaa 18 kiloa koureja. Vanhat kourin pyytäjät Tietäväiset ja Kuoppalaiset ovat kuolleet – nykyään elävistä on ahkerin ja tunnetuin vanha ruotusotilas suutari Isak Smedman. Pyynti on matkan vaivaloisuuden takia hyvin raskasta, nuorempi sukupolvi ei näy siihen ryhtyvänkään.