7 000–8 000 vuotta sitten Siikajoki [nykyinen Siikajoenkylä] oli vielä merenpohjaa; siellä täällä oli laajoja saaria. Kampakeraamisen ajan alkuun tultaessa saaristot olivat kiinteytyneet Raahea kohti kurottuvaksi niemeksi, jonka pohjoiskärki sijaitsi Relletin eteläpuolella.

Aivan kivikauden lopulla ennen 1300 eKr. rantaviiva kulki Pattijoen Kastellinperältä Revonlahden ja Ruukin tienoille ja sieltä edelleen Limingan Heinijärven pohjoispuolitse.

Kivikauden väestö harjoitti kalastusta, metsästystä, keräilyä ja pyyntiä. Saaliseläimiä olivat mm. hirvi, peura, karhu, jänis ja erilaiset linnut. Hylkeenpyynnillä oli suuri merkitys etenkin kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Eläinten pyynnissä käytettiin apuna maahan kaivettuja pyyntikuoppia.

Osa Siikajoen pyyntikuopista voi olla keskiajalta, kuten arvellaan olevan Papinkankaan pyyntikuoppa-alueen. Paikalla on satakunta kuoppaa, joiden koko vaihtelee pienistä kuopanteista halkaisijaltaan noin 6-metrisiin ja metrin syviin kuoppiin. Tutkimusten mukaan pyyntikuopista osaa on käytetty tervanpoltossa.

Papinkankaalta katsoen lähes toisella puolen joen vastarannalla on Kärnänkoski. Kosken rannalla olevan Kärnän talon jokirantapellosta löydetty merovingiaikainen keihäänkärki osoittaa yhteyksiä Hämeen ja Satakunnan alueelle. Kärnän löytöpaikalta ei ole varmoja kiinteän muinaisjäännöksen merkkejä. Paikalta on löydetty myös keihäänkärjen kanssa samanikäinen veitsi. Harvalukuisten rautakautisten löytöjen joukossa Siikajoen löytö on varsin merkittävä. Yksittäisiä rautakautisia löytöjä on vähän, osittain ehkä siksi, että rauta on voitu sulattaa ja tehdä uudestaan esineeksi.

Miilukankaalla asuinpaikka kivikaudella

Siikajoen, Ruukin ja Pattijoen rajalla olevan Miilukankaan asuinpaikalta on löytynyt lähes neljäkymmentä asuinpainannetta. Rannankorkeuden perusteella alueella on asuttu kivikauden lopulla. Painanteiden muoto vaihtelee. Paikalta on löytynyt myös pieniä kvartsi-iskoksia, palaneen luun kappaleita, palanutta kiveä ja värjäytynyttä hiekkaa.

Pronssikaudella Suomessa yleistyivät kiviröykkiöihin tehdyt polttohautaukset. Rannikolla on satoja röykkiöitä, jotka sijaintinsa perusteella voivat olla varhaismetallikautisia. Röykkiöt sijaitsevat rannikolla ympäröivää aluetta korkeammilla maastokohdilla.

Tyypillinen paikka on korkea suosaareke tai suonreunassa oleva harjanne. Kaikki metsissä tavattavat kivikasat eivät kuitenkaan ole hautoja. Osa on luontaisia, osa taas kaski- tai peltoröykkiöitä, rakennusten kiukaita tai rajamerkkejä. Siikajoen Jylhänkankaalla röykkiöt edustavat pitkäröykkiöitä, jotka ovat parikymmentä metriä pitkiä ja 2–4 metriä leveitä.

Kaivauksia vain Papinkankaalla

Pohjois-Pohjanmaan kiinteät muinaisjäännökset -teokseen on Siikajoella luetteloitu kymmenen kohdetta. Siikajoelta tunnetaan yhteensä 19 erillistä muinaisjäännöskohdetta. Kaivauksia on tehty vain Papinkankaan pyyntikuopilla 1980-luvulla. Luetteloon päässeistä kohteista kolme on esihistoriallisia asuinpaikkoja, neljä röykkiökohteita, kaksi pyyntikuoppia ja muita sellaisia kuoppakohteita, ja yksi on rautakautinen löytöpaikka.

Siikajoelta luetteloituja kohteita kartalta tarkasteltaessa voisi olettaa, että kahtena ryppäänä olevat muinaislöytökohteet ovat olleet aikoinaan saaria.