Entisen Ruukin kunnan [yhdistynyt Siikajoen kanssa Siikajoen kunnaksi 1.1.2007] alue oli vapautunut veden ja jään alta vasta kampakeraamisen ajan alkupuolella noin 4 000–5 000 vuotta sitten, kun Siikajokivarren yläjuoksulla maa oli paljastunut jo paria tuhatta vuotta aiemmin.

Ruukista tunnetaan yhteensä 70 erilaista muinaisjäännöskohdetta, joista Pohjois-Pohjanmaan kiinteät muinaisjäännökset osa 3:ssa esitellään 31 kohdetta. Kaivauksia on suoritettu vain kolmessa kohteessa: Revonlahden Linnakankaalla vuonna 1914, Paavolan Pesuankankaalla vuonna 1913 (A. Europaeus) sekä Saarikosken Linnankankaalla keväällä 2002 (Museoviraston arkeologian osasto). Ruukin kunnan lounaisosasta on tehty läheltä Vihannin muinaisen niemen aluetta löytöjä, jotka voisivat olla esikeraamisia.

Siikajoen vesistöalueelta on tehty keramiikkalöytöjä vain Pulkkilan Vornasta ja Ruukin Ala-Vuolujärvestä Siikajokeen laskevan Sahaojan pohjoispuoliselta suoniemekkeeltä. Ala-Vuolujärvestä on löydetty pieni pala tarkemmin määrittelemätöntä kampakeramiikkaa. Ruukin Sarkkilasta ja Murrosta on tehty liuskeveitsilöydöt, joissa on Skandinavian suunnasta tulleita vaikutteita, ja ne ajoittunevat lähinnä kivikauden lopulle.

Kampakeraamiselta ajalta tunnetaan monenlaisia reikäkiviä, joista osa lienee pyydysten painoja. Huolellisesti muotoillut ovat kuitenkin aseita. Tällaisia ovat suiponsoikeat ja rombinmuotoiset reikäkivet, jollainen on löytynyt Ruukin Risulasta. Kivikauden lopulla käyttöön tulivat reikäkirveet. Varsireiällisistä aseista näyttävimpiä ovat eläinpääaseet. Ruukin Luohuan Kotirinteestä on löydetty karhunpääase ja Marjokankaalta karhunpäänuija.

Noin 2500–1800 eKr. elettiin vasarakirveskulttuurin aikaa; sen ja sitä seuranneen Kiukaisten kulttuurin vaikutus Pohjois-Suomeen jäi vähäiseksi, mutta alueelta on tehty joitakin löytöjä, jotka osoittavat yhteyksiä olleen. Lakeuden, Raahen ja Siikalatvan alueelta ei vasarakirveskulttuuriin liittyviä kiinteitä muinaisjäännöksiä varmasti tunneta. Paavolasta Rantapehkolasta ja Kankaasta on kuitenkin löydetty vasarakirveiden puolikkaat. Pehkola on mahdollinen asuinpaikka, ja Kankaan tilan kanssa samalla mäellä olevan Pelttarin talon mailta on useita kiviesinelöytöjä; sekin on siis mahdollinen asuinpaikka. Aivan kivikauden lopulta on Revonlahdelta irtolöytönä tavattu reikäkirves.

Siikajokivarren ainoat jätinkirkot

Kivikauden lopulla esiintyy Pohjanmaalla aivan uusi muinaisjäännöstyyppi, jota ei muualla Suomessa tunneta. Kyse on laajoista kivisistä kehävalleista, jotka tunnetaan kansanomaisella nimellään jätinkirkkoina. Ne ovat alun perin sijainneet rannikon kivikkoisilla saarilla tai niemillä. Ilmeisesti ne ovat hylkeenpyytäjien tukikohtia.

Ruukin kunnan alueelta jätinkirkoiksi on luetteloitu Saarikoskella oleva Pesuankangas ja Linnankangas. Pesuankankaan jätinkirkko erottuu maisemasta selvästi. Pesuankankaan laella Ojalan talon pihapiirissä oleva jätinkirkko on 24 × 34 metrin suuruinen suorakaiteen muotoinen kivistä koottu kehävalli. Linnankankaan jätinkirkon paikalla tehtiin vuoden 2002 toukokuussa arkeologinen kaivaus, jonka yhteydessä kaivausten johtaja Simo Vanhatalo otaksui, ettei paikalla ole ollut jätinkirkko vaan kivikautinen asuinpaikka.

Asuinpainanteiden sarjoja

Kivikauteen kuuluvat myös asuinpainanteet ja kodanpohjat. Kyseessä ovat osin maahan kaivettujen asumusten jäänteet, jotka erottuvat maastosta laakeina painanteina. Asuinpainanteiden määrä eri asuinpaikoilla, samoin kuin asuinpaikkojen sijoittuminen maastoon, vaihtelee melkoisesti. Siikajoen, Ruukin ja Pattijoen rajalla on Miilunkankaan asuinpaikka, jossa on lähes neljäkymmentä asuinpainannetta. Ruukin Sahaojan kohteissa niitä on kymmenkunta. Rannankorkeuden perusteella Miilukankaan asuinpaikka on kivikauden lopulta, ja Sahaojan asuinpaikka on kampakeraamiselta ajalta paikalta löytyneen keramiikan perusteella. Metalliesinelöydöt ovat harvinaisia, koska esineet on voitu tarvittaessa sulattaa ja valaa uudelleen.

Pronssikaudella Suomessa otettiin uutuutena käyttöön kiviröykkiöihin tehdyt polttohautaukset. Röykkiöt sijaitsevat rannikolla ympäröivää aluetta korkeammilla maastonkohdilla. Tyypillinen paikka on korkea suosaareke tai suonreunassa oleva harjanne. Valtaosa rannikolla olevista röykkiöistä sijoittuu 20–50 metrin korkeudelle nykyisestä merenpinnasta. Kauimpana sisämaassa olevat tyypiltään lähinnä mahdollisina hautoina pidettävät kiviröykkiöt sijaitsevat Rantsilan Mankilan Jänessaarella ja Ruukin Kipsuanjärven rannalla.

Rautakautisia esineitä tunnetaan Siikalatvan, Raahen seudun ja Lakeuden alueelta vain kymmenen. Rautakauden alkupuolelta ovat kaksi Ruukista löydettyä soikeaa tuluskiveä.