Piippolan Kitinsaaren muinaisjäännökset

Piippolasta tunnetaan kymmenen kiinteää muinaisjäännöstä ja lisäksi muutamia irtokivilöytöjä. Pääsääntöisesti löydöt ovat peräisin kivikauden alkupuolelta. Tämän ajanjakson asukkaat saivat elantonsa metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilytaloudesta. Myös Suomusjärven kulttuurina tunnettu ajanjakso ajoittuu vuosiin 7000–4200 eKr.

Piippolassa syntynyt arkeologi Eero Jarva muistelee, että periaatteellinen kiinnostus vanhoja asioita kohtaan johti hänet opiskelemaan historiaa ja arkeologiaa.

”Kivikautisilla rannoillahan tässä on kasvettu.” Eero Jarva on ollut kauan tietoinen Siikajokivarren kivikautisista löydöistä, ja 80-luvulla hän kävi paljon Piippolan ja Siikajokilaakson kohteissa. Eero Jarva pohdiskelee Piippolan vanhimpina asuinpaikkoina olevaa Kitinsaarta. Saari sijoittuu noin 110–120 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle, joten maan nousun perusteella saaressa on voinut olla asutusta jo 9 000 vuotta sitten. Piippolan löydöistä ei ole tehty tarkempia tutkimuksia, ellei sellaiseksi sitten lueta Haapavedeltä syntyisin olevan arkeologi Matti Huurteen retkeä Piippolaan. Jos Matti Huurteen kohteista tekemä kuvaus pitää paikkansa, alueen tutkimuspotentiaali on melkoinen.

Kaijan hauta olikin muinaisjäännös

Matti Huurre tutki Lamun Kitinsaarta vuonna 1957 nuorena arkeologian opintojaan aloittelevana poikana. Paikan omistanut Eeli Salonranta oli kertonut, että oli kaverinsa kanssa uteliaisuuttaan ruvennut kaivamaan paikkaa, jossa kansantarinan mukaan oli Kitin-Kaijan hauta. Kitin-Kaija-niminen nainen on joskus hirttäytynyt saareen. Kaijaa miehet eivät olleet löytäneet oletetun hautakummun alta, kun esille tuli kivikirves ja sädekivilastu, ja miehet lopettivat kaivamisen.

Kivikauden loppupuolelle ajoittuvat Leskelän Myllylän, Koskelan, Makkosen ja Vesalan luota tehdyt löydöt. Nämä löydöt kuuluvat ajanjaksoon jolloin elettiin 90 metrin rantavaihetta eli noin 5500–6000 vuotta eKr. Lamulta Piipon talon kohdalta on löydetty järven rannalta kalliosta ja talon pihalta kivestä kuoppia, jotka ovat rautakauteen liittyviä kuppikiviä eli uhrikiviä. Uhrikiviä käytettiin vainajien palvontaan karja- ja sato-onnen parantamiseksi.