Vesireitit yhdistivät entisajan Suomea. Vasta 1600-luvulla Vaasan kaupunkia (Korsholmaa) ja Ruotsin Länsipohjaa (Norrbottenia) yhdistävä tie kunnostettiin Perämeren rannikolle syntyneiden kaupunkien kaupankäynnin helpottamiseksi. Vanhojen polkujen ja ratsuteiden pohjalle syntyi 6–7 kyynärän levyinen tie, jonka yhteys Siikajoen yli sujui kesäisin lautalla eli proomulla (ruots. ’färje’ = ’lossi’ > färi, Väri). Vuonna 1682 maaherra Gustaf Wrangell määräsi rakennettavaksi joen ylitystä varten kaksi proomua: suuremman viisi kuusi hevosta kantavaksi ja pienemmän kolmea neljää hevosta sekä jalankulkijoita varten.

[Kuva lautturien talosta]

Velvoitteensa lautturi hoiti muitten töittensä ohessa. Hän sai palkkaa vuoteen 1687 asti kaksi äyriä yhtä talollista kohti. Tuomas Yrjönpoika valitti, että lautturi joutui koko sulan maan ajan kuljettamaan matkustavaisia joen yli sekä huolehtimaan postista. Valituksella oli tehoa, sillä palkka kaksinkertaistui.

Tämä punainen talo on siis lautturin virkatalo, jonka päädyn vasemmalta puolen lossi kulki vastarannalle Nokanojan törmään. Sen viereinen Sakkapatteri on hiljalleen madaltunut hiekan jokeen vyörymisen takia.

Perimätiedon mukaan keisari Aleksanteri I oli matkannut syksyllä 1819 seurueineen tästä kulkiessaan Oulusta Raaheen. Aleksanteri oli häntä katsomaan kokoontuneelle rahvaalle nyökytellyt päätään ja toistanut useaan kertaan ”Mie keisari”, ettei joku erehtyisi jotain toista koreaa herraa itse keisariksi luulemaan. Kyläläiset olivat levittäneet tielle punaista vaatetta kunnianosoitukseksi korkealle vieraalle. Keisari ei kuitenkaan astunut vaatteelle vaan oli poikennut sivulta kävelemään.

Lauttayhteys toimi noin 200 vuoden ajan. 1800-luvun puolivälissä rakennettiin kiinteä siltayhteys n. kolmen kilometrin päähän ylävirtaan Patokosken tienoville.

Väri on merkitty Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden luetteloon.