[Kuva: Siikajoen kirkko]
Siikajoen kirkko, rakennettu vuonna 1701.

Seurakunnan historia palautuu vuoteen 1590, jolloin se perustettiin Salon kappeliksi. Ensimmäinen kirkko lienee rakennettu vuotta aikaisemmin, mutta perimätiedon mukaan venäläiset polttivat sen vuonna 1591. Noihin aikoihin Limingan, Iin ja Kainuun talonpojat kävivät jatkuvia kahakoita ja jopa sotia Vienan karjalaisten ja venäläisten kanssa. Näitä hävitysretkiä on kutsuttu myös rappasodiksi. Ensimmäisen kirkon paikka on perimätiedon mukaan ja myös kirkon kuorin hirren tekstin mukaan ”coconans jokehen vyörynyt”. Ilmeisesti 1600-luvun puolivälissä Siikajoki etsi itselleen uuden (nykyisen) jokiuoman ja vanha uoma jäi tyhjäksi n. 400 metrin päähän nykyisestä kirkosta.

Toisen kirkon arvellaan valmistuneen v. 1600, ja se lienee purettu pois nykyisen kirkon paikalta. Vanha ja kaunis sidehirren teksti kirkon kuorin edessä kertoo koruttomasti kirkkorakennuksen tarinaa:

Tojnen on sijtte tehty ylemmäxi joesta. Ja samalle sialle on tämä ja colmas herran huone Wa 1701 rakettu, mutta laattian, katon ja penckein puolesta udistettu ja parattu Wa 1765 ja sen jälkeen Wa 1771 Altarin taulu ja saarnastoli Walmistetut, ja Wielä 1722 maaleilla cuwaildut.

[Kuva: Vanha hevoskulkupeli juhlissa]
Siikajoen kirkon tienoolla on vietetty monia muistorikkaita juhlia ja tapahtumia.

Nykyinen eli kolmas kirkko on siis pian kolmesataa vuotta vanha. Nykyisen asunsa se sai Johan Oldenburgin suunnitelmien mukaan tehdyissä korjauksissa 1852. Nelisivuisen attikan varassa kohoaa kupukattoinen torni. Kahdessa sakarassa on aumatut katot, kahdessa päädylliset. Kirkko on vaaleaksi maalattu, ja siinä on tervattu paanukatto. Tilaa on 520 sanankuulijalle. Kuulu kirkkomaalari Mikael Toppelius koristi kirkkoa maalauksin v. 1771–72. Hänen maalaamansa alttaritaulu on nimeltään Jeesus Getsemanessa ja sen yläpuolella oleva taulu Keihäänpisto. Hänen töitään ovat myös saarnastuolin Kristuksen ja evankelistojen kuvat.

[Kuva: Vanha kello vuodelta 1730]
Tapulin iso kello vuodelta 1730 on viettämässä vanhuuttaan kirkon eteisessä.

Viereinen kellotapuli on pohjalaiseen tapaan erillään kirkkorakennuksesta. Sen kautta vainaja kannetaan vanhan kauniin tavan mukaan kirkkoon siunattavaksi. Kellot ovat vuosilta 1749 ja 1997. Iso kello vuodelta 1730 oli aikojen saatossa vioittunut ja on nyt viettämässä vanhuuttaan kirkon eteisessä. Itse tapulirakennus on vuodelta 1765. Sitä ovat käyttäneet ennen Suomen itsenäistymistä venäläiset sotamiehet rannikoa vartioidessaan (venäjänkielisiä tekstejä sisäseinissä). Talvisodan ajan ja jatkosodan alkuvaiheessa siikajokiset lotat tähystivät tapulissa ilmavartiointitehtävissä.