[Piirros: Leikkauksia Kumpeleen pookin seinästä]

Takamaiden taivaltaja osui kerran kaupunkiinkin, meren rannalle Raaheen. Pohjois-pohjalainen Osakunta oli tien viittaajana ja osaksi matkan aineellisena avustajanakin. Niinpä kesän 1923 paras aika vierähti pienessä rantakaupungissa. Täällä avautui aivan uusi maailma: kaupungin elämä ja aherrus, kolisevat kivikadut ja äärellä siintävä meri. Kaikki kovin outoa ja vierasta, milteipä luotaan työntävää.

Mutta tuli kylä tutummaksi. Täälläkin, vaikka ulkona turulla ja kujilla jyrysi nykyinen maailma, asui monessa pienessä pirtissä ja isoisessakin talossa vielä vanha aika entisten muistojensa ja entisen ympäristönsä vaiheilla. Ja yhtä ystävällisesti kuin takamaillakin se otti vastaan ja suhtautui vieraaseen kulkijaan. Vasta tullista tullut muukalainen tapasi täällä monta vanhaa – ja nuorempaakin – ,jotka suurella hartaudella kertoivat menneistä ajoista, ja kuuntelija sai yhtä ahkerasti olla kirjoitusmiehenä kuin konsanaan takamailla.

Vanha Raahe veti maankiertäjän toisenkin kerran luokseen. Tuli sinne talven kuluessa matka parikin kertaa sekä taas kesällä 1924, jolloin rantakylä pani ajamaan aina Kalajoelle, vieläpä lisäksi vanhaa kauppatietä Savon sydänmaille, Iisalmelle ja Pielavedelle saakka, ja sitten talven tultua vielä pari kertaa Raaheen.

Hartaana apumiehistönä on keräysmiehellä ollut koko joukko vanhaa Raahea sekä kertojina että muulla tavoin. Parhaita vanhojen muistelijoita olivat rouvat Rosa Sovelius, Sofia Svanljung ja Olga Lagerstam, neiti Olga Sarkkila, kapteeni Johan Himanka ja tohtori John Svanljung sekä merimiehet Gust. Burman, Matti Aukusti Orava ja Matti Aukusti Vitolin, Heikki Haapajoki ja Antti Pyy, kalastaja Kalle Läksy, poliisikonstaapeli Juho Jumaloja, perämiehen rouva Margareta Marjelin ja merimiehen emäntä Lovisa Jokelin. Valokuvia vanhasta Raahesta ja vanhan Raahen henkilöistä antoivat rouvat Rosa Sovelius ja Sofia Svanljung, tohtori John Svanljung, neiti Amelie Brander ja Antti Pyy. Konttoristi Lauri Pyy sekä henkikirjuri M. Pitkänen antoivat käytettäväksi kokoelman entisten merimiesten ja merimiesten tyttärien kirjoittamia lauluja, joita kyllä myöskin vanhat merimiehet vielä osasivat. Vitolinkin pitkään juoksevalla äänellään laski monta hauskaa laulua, ja sävelet merkitsi paperille ylioppilas Erkki Karikoski. Oravakin lauleli Karikoskelle, ja muutamien laulujen sävelmän hän itse viulun ja harmonion avulla pisteli paperille.

Siten on vanhan Raahen asioita harrastettu ja muisteltu koko rantakylän vanhan väen voimin. Tullista tullut muukalainen on vain parhaansa mukaan koettanut tallettaa paperille kuulemansa ja näkemänsä. Ja hän saa kuulemistaan ja näkemistään olla kovin kiitollinen ei vain edellä mainituille henkilöille, vaan myös kaikille muillekin auliille kertojille sekä koko ystävälliselle kaupungille, eikä suinkaan vähimmin Pohjois-pohjalaiselle Osakunnalle, joka miehen pani matkaan. Kaikkein hartaimmat kiitoksensa keräilijän kuitenkin on lausuttava rouva Rosa Soveliukselle, joka monin tavoin on avustanut keräilytoimintaa. Vanhoja haastattelemassa ja asioita paperille panemassa on kirjoittajalla nytkin ollut apulaisena vaimonsa, Jenny Paulaharju.

Joutuipa sitten vanhojen keräilijä lopulta niin intoihinsa, että rohkaisi itsensä, tarttui välikappaleihinsa, piirsi ja valokuvasi, piteli papereitaan ja puristi kirjan vanhasta Raahesta. Kappaleiden alkukirjaimet löytyivät Raahen vanhan kirkon monilukuisten seinätaulujen kirjoituksista kaupungin museosta sekä otsakkeet vanhemman Fredrik Soveliuksen laskuharjoituskirjasta.

”Ei siitä maha häävi kirja tulla”, sanoi kyllä jo hyvänä ystävänä Matti Aukusti Orava kirjoitusmiehelleen. Sillä ”eihän täälä Raahesa ole mitään erinomaisempia paikkoja niinkuin Stokholmisa ja Köpenhaminasa, josa on Tivulit ja kaiken maailman hupipaikat”. Mutta Raahessa ei entisaikaan ollut kuin kolme nähtävyyttä:

”Nya Spruthuset,
Nya packhuset
och Durchmans Fia”.

Tuntuupa siis melkein uskottavalta Oravan Matti Aukustin ennustus ja siis miltei liian rohkealta ruveta näin vähien nähtävyyksien perustuksille pystyttämään kokonaista kirjaa.

Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautan, että Raahen murteen käyttäminen kuvien allekirjoituksissa, otsakkeissa sekä joskus tekstissäkin lainausmerkeittä on tahallista.

Oulussa, huhtikuulla 1925.
Samuli Paulaharju.

[Piirros: Rasiankannen koriste]

Katso myös