Suurin osa Raahen museolla olevista kirkkoveistoksista kuului korkeisiin kuvarakennelmiin kirkon etuosassa. Monikerroksiset kuvataitteet sakariston seinällä, alttari-ikkunan ja sivu-ikkunan ympärillä hajotettiin vuonna 1884. Niiden päähahmoina olivat Jeesuksen opetuslapset. Raahen vanhan kirkon kuvaohjelma kattaa ihmiskunnan kristillisen historian Aatamin ja Eevan alkusynnistä viimeiseen tuomiopäivään ja pasuunain soittoon. Ihmissuvun tarina päättyy ylösnousemukseen ja armon saaneilla jumalykseyteen eli Jumalan tykö Taivaaseen. Apostolit ja evankelistat alttarin lähellä kuuluttavat Jumalan armosanomaa.

Kirkon itäpään veistosryhmät

Uskonpuhdistuksen jälkeen 1600-luvulla pääpaino oli Raamatun sanaan perustuvalla kirkkotaiteella ja katolisuuteen liittyvät pyhimyslegendat pyrittiin unohtamaan. Raahen kirkossa evankelistat eli ilosanoman kirjoittajat oli sijoitettu alttarille, mistä pyhää sanaa kuullaan. Neljä pääapostolia vartioivat kuorin sivuseinillä alttarin rauhaa. Ennen vuoden 1884 kirkon korjausta otetusta valokuvasta voidaan hämärästi hahmottaa kolmesta neljään veistoskerrosta vielä apostolien päällä.

Evankelistat alttarilla

[Kuva: evankelista Markus]
Markus
[Kuva: evankelista Matteus]
Matteus

Alttarilaite valmistui vuonna 1669 pormestari Henrik Corten kustantamana. Alttari-ikkunaa kehystivät neljä evankelistaa. Alttari-ikkunan oikealla puolen seisoi Markus ja vasemmalla Matteus. Veistokset oli kiinnitetty paripylväisiin, ja niiden päällä seisoivat evankelistat Luukas ja Johannes. Heidän välissään alttari-ikkunan päällä oli tuntemattoman tekijän taulu Pyhän ehtoollisen asettaminen. Apostolit ja evankelistat erottaa toisistaan erilaisten tunnusten avulla, jotka liittyvät heidän elämäänsä tai marttyyri­kuolemaansa. Ennen vuoden 1884 kirkon korjausta otetussa valokuvassa ovat kaikki evankelistojen tunnukset vielä paikoillaan. Markus sai leijonansa vasta 1997.

[Kuva: evankelista Johannes]
Johannes
[Kuva: evankelista Luukas]
Luukas

Evankelista Markus on kuvattu kirjoitus­väli­nei­den äärelle, kuten usein kaikki evankelistat. Hänen viereensä kuuluu lisäksi ärjyvä leijona. Mar­kus aloittaa evankeliuminsa puhumalla ”huutavan äänestä erämaassa”, ja se on yhdistetty leijonan karjuntaan. Evankelista Matteuksen olan takana on siivekäs ihminen, koska hän aloittaa evankeliuminsa kertomalla Kristuksen ihmiseksi syntymästä ja hänen sukupuustaan.

Evankelistat Luukas ja Johannes pitävät käsissään avointa Uutta testamenttia, johon heidän nimensä on kirjoitettu. Luukkaan ja Johanneksen evankelistasymbolit ovat kadonneet. Luukkaan vieressä oli iso häränpää, ja Johanneksen vieressä oli istuva kotka. Luukas kertoo pappi Sakariaasta ja härkäuhrista. Johanneksen tunnus on kotka, koska hän puhuu hengen kohoamisesta korkeimpiin taivaallisiin kerroksiin.

Apostolit kuorissa

[Kuva: apostoli Andreas]
Andreas
[Kuva: apostoli Jaakob]
Jaakob
[Kuva: apostoli Paavali]
Paavali
[Kuva: apostoli Pietari]
Pietari

Pietarilla on käsissään taivaanvaltakunnan avain ja kirja. Paavali kantaa Raamattua. Hänen marttyyrikuolemastaan muistuttava mestausmiekka on kadonnut. Paavali oli Rooman kansalainen ja siksi hänelle kuului kunnia tulla miekalla mestatuksi.

Apostoli Jaakobin ja Andreaan välissä oli ikkuna. Sakariston kuvaryhmän lahjoitti Henrik Corte ja sivuikkunan Karl Kranck ja Hans Forbus vuonna 1670.

Kuorin sivuikkunaa kehystivät apostolien Jaakob vanhemman ja Andreaan patsaat. Apostoli Jaakobin tunnistaa pyhiinvaellusvarustuksestaan. Hänellä on lakki päässä, sauva kädessä ja rinnassa simpukoita. Simpukka on pyhiinvaeltajien symboli, ja Jaakob vanhempi on heidän suojeluspyhimyksensä. Veden elävänä simpukka edustaa kastevettä.

Andreaalla on kalansaalis mukanaan. Andreas ristiinnaulittiin vinoristille. Vinoristin sakarat ovat Raahen veistoksesta menneet aikoinaan poikki ja kadonneet.

Itäpään kaikkien kolmen kuvalaitteen korkeus on valokuvista arvioiden ollut jopa 5-6 metriä. Sakariston seinällä oli apostoli Pietarin ja Paavalin (korkeus 160 cm) yllä Corten pormestariksi nimityksen muistotaulu. Se oli heti ison Ristiinnaulittutaulun päällä. Pormestarin epitafin päällä taas oli kaksi isoa seisovaa enkeliä. Enkelitkin ovat kannatelleen yllään vielä jotakin. Kranckin ja Forbuksen lahjoittaman sivuikkunan veistokset ovat valokuvassa hämärästi hahmotettavissa.

Andreaan ja Jaakobin yllä on Kranckin ja Forbuksen epitafi. Epitafia reunustaa kaksi isoa enkeliä ja merisikapysti (ks. Eläinhahmojen symboliikka). Niiden yllä tynnyriholvissa oli suuri pasuunaa soittava enkeli, joka on kiinnitettynä suureen pylväiden kehystämään puutauluun. Tämän yli puolitoista metriä korkean ja leveän kuvalaitteen päällä on vielä ollut jokin veistos.

Loistavat veistokset

Raahen museolla on kolme samankaltaista ja -kokoista veistosta Pyhä Agatha, Ihmisen poika ja ylienkeli Uriel. Veistosten paikkaa kirkossa ei tiedetä. Taivaallisia hahmoja eli Ihmisen poikaa ja ylienkeli Urielia kehystää sädekehä, jonka joka toinen säde on suora ja joka toinen aaltoileva. Maallisen neidon Agathan pään päällä on yhdeksän sakarainen Jehovan aurinko, johon on Herran nimi hepreaksi kirjoitettuna.

Agatha

[Kuva: Agatha]

Agatha on Sisiliassa 200-luvulla elänyt kaunis neito, joka oli vannonut siveysvalan Kristukselle. Kun Agatha ei antautunut roomalaiselle konsulille, konsuli alkoi kostoksi vainota kristittyjä ja yritti taivuttaa Agathan tahtoonsa kiduttamalla häntä muun muassa raipoin ja piinapenkissä. Agathan kidutuksista on olemassa useita versioita. Erään version mukaan Agathan pelasti roviolta maanjäristys. Raahen kirkon Agatha-veistos on todennäköisesti rovion päälle esitettynä.

Agatha säilytti uskonsa, vaikka hänen rintansa leikattiin pois. Näky Pietarista ja enkeleistä paransi Agathan ruumiin, mutta Agatha rukoili kuoleman osakseen. Raahen Agatha-veistos on esitetty rinnat paljaina vihreässä pitkässä kaavussansa. Molem­pien rintojen alla on Raamatut, ja rinnoista valuu maitoa jalko­jen juuressa oleviin kuppeihin. Raamatussa maito on pelastuk­sen ja Jumalan sanan symboli. Agathan kainalossa on risti ja palmunlehviä. Taiteessa Agatha on kuvattu usein voitonpalmun kanssa.

Vuoden 1514 uskonpuhdistuksen jälkeen Keski-Euroopan protestanttisissa maissa poistettiin kaikki pyhimysten kuvat kirkoista. Miksi katolisen pyhimyksen veistos tehtiin miltei 150 vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen Raahen kirkkoon? Suomessa ensinnäkin siirryttiin luterilaisuuteen vähitellen 1500-luvulla, eikä katolista kirkkotaidetta juuri hävitetty Suomen kirkoista. Raaheen Agathan veistos sopii hyvin, koska puukaupungin alituisena uhkana olivat tulipalot. Katolisissa maissa ihmiset kutsuivat Agathaa avuksi tulta vastaan. Legenda kertoo, kuinka Agathan kuoleman jälkeen hänen pyhäinjäännöksenä säilytetty silkkihuntunsa pelasti Cataninan kaupungin Etnan laavavirralta. Agathan uskottiin auttavan myös rintatauteja vastaan. Pyhä Agatha oli sellaisten arvokkaiden ammattien kuin kellontekijöiden ja jalokiven hiojien suojelija, mutta myös lastenhoitajien, paimenettarien ja kutojien suojelija. Myöhemmin Agathasta tuli erityisesti leipurien pyhimys, koska taiteessa Agathan rinnat usein esitettiin lautasella. Lopulta ne ymmärrettiin leiviksi, ja Keski-Euroopan kirkoissa alettiin siunata hänen muistopäivänänsä leipää. Tällaiset keskiajan katoliset menot karsittiin luterilaisesta kirkkovuodesta pois 1500-luvulta lähtien.

Ihmisen poika

Eräs Raahen vanhan kirkon veistoksista kuvaa Johanneksen ilmestystä Ihmisen pojasta. Vanhan testamentin Danielin kirjassa puhutaan ensimmäisen kerran Ihmisen pojasta. Ihmisen poika on tuleva maailmaan viimeisenä päivänä ja ottava vallan. Uuden testamentin kirjoittajat eli evankelistat yhdistivät Ihmisen pojan Jeesukseen.

[Kuva: Ihmisen poika]
Ihmisen poika ja apostoli Johannes

Raahen Ihmisen poika -veistoksen kohotetussa oikeassa kädessä on seitsemän tähteä ja vartalon sivuilla yhteensä seitsemän kynttilänjalkaa. Evankelista Johannes kertoo näystään Raamatussa näin:

”Ja kääntyessäni minä näin seitsemän kaukaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkä­liepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn… ja hänellä oli oikeassa, kädessään seitsemän tähteä, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.”

Kristuksen vartaloa kehystää liekehtivä sädekehä ja kasvoja valkoiset leveät säteet. Luku seitsemän esiintyy Raamatussa useammin kuin muut luvut. Seitsemän on täydellisyyden luku. Se on pyhän kolminaisuuden (3) ja maailman luvun (4) summa. (Maailmanluku on neljä mm. koska on neljä vuodenaikaa ja neljä alkuainetta (maa, ilma, vesi, tuli). Myös Eedenin virta jakautui neljään haaraan.) Johanneksen näyssä selitetään seitsemän kynttilän olevan vertauskuva seitsemästä alkuseurakunnasta:

”Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

Raahen veistoksessa on lisäksi Kristuksen jaloissa kyyryssä ihminen. Hahmo on rukoileva apostoli Johannes. Idea Raahen kirkon Ihmisen poika -veistokseen on varmasti saatu Martti Lutherin uudistamasta Raamatusta, johon kuvituksen teki saksalainen Lucas Cranach. Myös saksalaisen taiteilijan teoksessa Ihmisen pojan alla makaa rukoileva Johannes.

[Kuva: Ylienkeli Uriel]

Ylienkeli Uriel

Ylienkeli Urielin tunnuksia taiteessa ovat pyhiinvaeltajan puku ja kirjakäärö. Raahen siivekkäällä ylienkelillä on pitkä vihreä kaapu ja avoin kirja käsissään. Ylienkeli Uriel esiintyy nimenomaan ilmestyskirjoissa. Väkevä enkeli tulee taivaasta, ja hänellä on kädessään avattu kirjanen (Joh.ilm. 10:2). Ylienkeli Uriel on Tuonelan hallitsija. Urielin tehtävänä on varjella Kristuksen hautaa, ja siten hänet on usein esitetty Jeesuksen tyhjällä haudalla. Toisaalta Uriel on kaikkien taivaallisten ja maallisten valojen valtias.

[Kuva:Pasuunalla varustettu enkeli]

Taivaallinen soittokunta

Raahen vanhassa kirkossa oli joukko erilaisia enkeliveistoksia. Alle metrin korkeilla pikkuenkeleillä on erilaisia soittimia. Kahdella on harppu ja yhdellä erityisesti 1600-luvun musiikissa suosittu viulu. Muilla enkeleillä on yksi tai kaksi pasuunaa käsissään. Psalmit liittävät pasuunan erityisesti Jumalan ylistämiseen.

Joillakin enkeleillä on myös palmunoksa toisessa kädessään kuolemasta voiton merkkinä. Vanhassa testamentissa pasuunan soitto on taisteluun lähdön merkki. Pasuunalla varustettu enkeli on Ilmestyskirjan mukaan viimeisen tuomion julistaja. Äänen soidessa kuolleet heräävät ja heidät kootaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Johanneksen ilmestyksessä pasuunaan puhaltaa seitsemän enkeliä. Raahen kirkossa enkeleitä oli useampia.

[Kuva: Kuunteleva enkeli]

Raahen museolla on kaksi siivekästä enkeliä, joilla on kädet korvien takana. Ne selvästi kuulostelevat, joko pasuunan soitto kuuluu. Johanneksen ilmestyskirjassa sanotaan: Jolla on korvat se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.

Kuuntelevilla enkeleillä on päässään kruunut: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun (Joh.ilm 2:10).

[Kuva: Brahen vaakunaa tukenut enkeli]
Brahen vaakunaa tukenut enkeli

Soittavien pikkuenkelien lisäksi Raahen vanhassa kirkossa oli isompia enkeleitä lähinnä rekvisiittana.

Kaikilla Raahen vanhan kirkon enkeli­veis­tok­silla on verhonaan vain niukka lanne­vaate. Kaksi mainiota lentävää enkeliä oli Pietari Brahen vaakunan molemmin puolin kirkon etuosassa poikkihirren päällä. Enkelit lentävät vauhdikkaasti jalat sorottaen ja pää taakse käännettynä.

Raahen museolla on kaksi isoa pylväsenkeliä. Enkelit pitävät päänsä päällä laattaa kuten antiikin temppeleissäkin. Pylväsenkelit ovat olleet todennäköisesti kuorin sivuikkunan päällä.

Lankeemus ja anteeksianto

Aatami ja Eeva

Aatami ja Eeva -hahmot ovat yläruumiit paljaina kapean paalun (kork. 235 cm) yläosassa. Aatami ja Eevan katse on kauhistuneen tuijottava kuin Jumalan vihan edessä. Toisaalta heidän päässään on jo anteeksiantoa edustava laakeriseppele. Voitonseppele on Kristuksen lunastustyön lahjoittaman uuden elämän vertauskuva. Johanneksen mukaan viimeinen tuomiopäivä oli läsnä joka päivä syntisen ihmisen elämässä.

Aatami ja Eeva ovat todennäköisesti olleet kirkkosalin länsipäässä lehterin kannatinpaaluihin kiinnitettyinä. Ihmisen syntiinlankeemus ja viimeisen tuomiopäivän kuvat ovat kirkoissa yleensä sisäänkäynnin luona. Siten myös Ihmisen poika -veistos ja ylienkeli Uriel ovat varmasti olleet länsipäässä.

[Kuva: Naamakatit]

Naamakatit

Aatamin ja Eevan alapuolella on kaksi ruskeaa petoeläimen päätä. Nämä ns. naamakatit ovat kissaeläimiä, joilla on aina kieli ulkona. Keski-Euroopan kivikirkkojen sisäänkäynnin lähistössä oli ihmisiä helvetin kauhuista muistuttavia naamakatteja. Paalun alaosa on veistetty täyteen erilaisia ornamentteja.

Hermafrodiitit

Raahen vanhassa kirkossa oli kaikkiaan kymmenen hermafrodiittihahmoa. Hahmot ovat kapealle laudalle (kork. 251 cm) maalattuja mieskasvoisia olentoja, joilla on selvästi naisen rinnat. Raahen vanhan kirkon alttari-ikkunan molemmin puolin oli hermafrodiittihahmot. Hermafrodiitin kuva ilmaisee aina takaisin saavutettua alkuykseyttä, jumalallisen täydellisyyden ilmauksena nähtävää äidillisen ja isällisen elämänalueen alkuperäistä kokonaisuutta, josta kaikki sisäiset jännitteet ovat poissa.

Raahen hermafrodiittilaudat ovat luonteeltaan hyvin ornamentaalisia. Se osaltaan kuvastaa hahmojen aineettomuutta. Hahmot on kuvattu profiilissa, ilman selkeää ihmismäistä alaruumista. Jaloista ja käsistä on tullut ornamentteja. Hermafrodiittien muoto juontuu antiikin hermeistä (kivipylväs, joka päättyy ihmisen puolivartalokuvaan), joiden jalustaosasta muotoutui myöhäisrenessanssin aikaan voluuttoja (spiraalimaisesti kiertyvä koristeaihe). Hermafrodiittihahmojen lisäksi Raahen vanhan kirkon ikkunoita kehystivät samankaltaiset ornamenttilistat, jotka muodostuivat spiraaleista ja viuhkoista.