Vanhan Raahen hallinnollisessa koneistossa oli pormestarilla mitä merkittävin asema aina pitkälle 1800-luvulle saakka. Pormestari, kaupunkinsa ehdoton hallitsija, hänen sanansa lähes lainvoimaiset ja kumoamattomat. Pormestarin toimi antoi myös haltijalleen suhteellisen edulliset mahdollisuudet järjestellä henkilökohtaisia liikeasioitaan parhain päin, ja tästä syystä pormestarin virka oli useimmiten mitä halutuin. Tämä siitä huolimatta, että siitä maksettu palkkaraha tuntui tuon tuostakin olevan kiven raossa, koska kaupunkilaiset ponnistelivat tuon tuosta milloin minkinlaisen kiusan hampaissa ja olivat siten kykenemättömiä suorittamaan määrättyjä verorahojaan.

Pormestarin virkaa olivat hoitaneet 1720-luvulle saakka lähes poikkeuksetta kyvykkäät ja kaupungin etuja valvovat miehet. Pormestari Gabriel Corten kaaduttua maan poveen 1728 alkoi pormestarinvaalien pitkä ja vaiheikas sarja. Corten kuoleman jälkeen hoiti pormestarin tehtäviä väliaikaisesti tarkastaja Bergström parin vuoden ajan. Virka vakinaistettiin jälleen 1730, jolloin tehtävään valittiin Johan Henrik Wijkman. Wijkman hoiti virkaa vuoteen 1740, jolloin hän siirtyi Savon kihlakunnan tuomariksi. Virka-aikanaan hän nautti kaupunkilaisten täydellistä luottamusta, joskin joutui välillä anomaan virkavapautta saadakseen aina rempallaan olevat raha-asiansa kuntoon. Wijkmanin myöhemmistä vaiheista tiedetään, että hän sekaantui vakoilutoimintaan Venäjän hyväksi ja joutui tästä ilmi ja että hänet teloitettiin Tukholmassa 7.9.1751 ylimääräisen kansliaoikeuden langettamalla tuomiolla.

Wijkmanin jälkeen virka julistettiin haettavaksi. Määräaikaan ilmaantui virkaan peräti 10 halukasta: kapteeni Adolph Gustaf Ludvig, hovioikeuden asianajaja Johan Serlachius, Raahen neuvosmies Johan Reinhold Stoorman, Vaasan maaviskaali Isaac Lithau, Vaasan neuvosmies ja notario Jacob Zollin, Kokkolan notario Sigfrid Brunnerus, Oulun neuvosmies Heinrich Kluvensich, Turun hovioikeuden auskultantti Martin Riemmer, entinen vaasalainen kauppias Christian Backman ja Wijkmanin lanko Nils Johan Wendelius. Yleensä kaupunkilaiset odottivat Stoormanin tulevan valituksi. Olihan hän raahelaista syntyperää, Isaac Stoormanin poika. Isaac Stoorman oli toiminut kaupungin neuvosmiehenä, rahastonhoitajana, notariona ja varapormestarina ja poika itse notariona ja neuvosmiehenä. Joulukuun 20. päivän raastuvanoikeuden kokouksessa 1740 Stoorman sai porvariston kannatuksen taakseen ja asia näytti selvältä.

Tammikuussa 1741 suoritetussa vaalissa hän yllättäen jäi kuitenkin sivuun saamatta yhtään ääntä. Pormestariksi valittiin yksimielisesti Oulun neuvosmies Henrik Kluvensich. Vaalitilaisuutta oli valvomassa maaherran lähetti, tuomari Polviander. Vaalin tuloksen perusteella Kluvensich asetettiin ensimmäiselle ehdokassijalle, Lithau toiselle ja Backman kolmannelle, lähinnä suomen kielen taitonsa ansiosta. Kluvensich sai vielä maaherran puoltolauseen ennen kuin päätös alistettiin kuninkaan hyväksyttäväksi.

Stoorman ei kuitenkaan alistunut. Katkeroituneena hän kääntyi kuninkaan puoleen ensi kerran helmikuussa ja myöhemmin vielä toukokuussa 1741 päivättyjen kirjeiden muodossa. Näissä hän esitti kuninkaalle valituksen väittäen vaalitilaisuuden olleen laittoman. Vaali olisi tosin täytynyt suorittaa – kuten tapahtuikin – maistraatin ja porvariston keskuudessa, mutta Stoorman katsoi tuomari Polvianderin läsnäolon vaikuttaneen vaalin lopputulokseen ratkaisevasti. Stoorman oli nimittäin saanut 9. toukokuuta kolmelta vaalikokoukseen osallistuneelta porvarilta kirjeen, jossa nämä sanoivat, etteivät porvariston jäsenet olleet Polvianderin ja muiden paikalla olleiden virkamiesten vuoksi uskaltaneet esittää näitä vastustavia mielipiteitä. Niin mm. vaasalainen kauppias Backman oli nimetty lähinnä Polvianderin vaikutuksesta kolmannelle ehdokassijalle ilman, että hän oli äänestyksessä saanut ainoatakaan ääntä.

Näiden Stoormanin esittämien valitusten perusteella kuningas esitti maaherra Creutzin suoritettavaksi tutkimuksia Raahen pormestarin vaalin suhteen haluten saada tietoonsa, kuinka vaalit olivat tosiasiassa suoritetut ja pitivätkö Stoormanin väitteet peräänsä. Creutz selitti vastauksessaan kuninkaalle olleensa pakotettu lähettämään Polvianderin kykenevänä miehenä valvomaan järjestystä vaalitilaisuuteen. Hänen mielestään Raahen porvaristo oli niin ”yksinkertaista” muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, ettei vaaleja ollut voitu jättää yksin heidän suoritettavakseen. Huolimatta maaherran vakuutteluista ja maistraatin laatimasta vastineesta, jossa se ihmetteli Stoormanin menettelyä todeten Stoormanin samalla kykenemättömäksi ko. virkaan monien muiden kyvykkäämpien ja iäkkäämpien miesten rinnalla, kuningas määräsi suoritettavaksi uuden vaalin. Ehkä tähän osaltaan vaikutti myöskin se, että maistraatti oli samanaikaisesti katsonut Stoormanin ennen uutta pormestaria kykeneväksi edustamaan kaupunkia valtiopäivillä, mikä onkin hieman ihmeellistä. Ja olihan porvaristo vaalien valmistelevassa kokouksessa katsonut yksimielisesti Stoormanin kykeneväksi pormestarin virkaan, joten itse vaalipäivän tapahtumat tuntuvatkin hieman oudoilta. – Ehkä pohjimmiltaan olikin vain jo ikääntyneen porvariston halu osoittaa nuorelle ja kyvykkäälle miehelle, että menestykselle saatetaan asettaa tiettyjä rajoja.

Elokuun 18. päivänä 1741 suoritetussa uusintavaalissa Kluvensich sai jälleen enimmät äänet. Nyt Stoorman sai jo joitakin ääniä, mutta maistraatti esitti pöytäkirjaan reunahuomautuksen väittäen kaikkien häntä äänestäneiden olleen hänelle joko sukulaisia tai uusia, köyhiä porvareita, jotka Stoorman oli värvännyt äänestämään puolestaan. Lopputulos oli kuitenkin Stoormanille suosiollinen huolimatta siitä, että maaherra Creutz ei ollut häntä nytkään asettanut ehdokassijallekaan. Kuningas nimitti hänet ohi ”listajärjestyksen” Raahen pormestariksi.

Stoorman onnistui siis taiteilemaan viran itselleen huolimatta porvariston enemmistön ja maaherran ja hänen virkakoneistonsa lujasta vastustuksesta. Järin pitkäaikaiseksi ei hänen virkakautensa kuitenkaan muodostunut, sillä vajaan kahden ja puolen vuoden kuluttua hän kuoli vaikean sairauden murtamana. – Raahe oli jälleen pormestarin vaalien edessä.