Olet täällä
Pauhakalastuksen termistöä
- Aitaverkko
- Tavallinen verkko, joka lasketaan suorana apajalle. Vrt. koukkuverkko
- Apajat
- Parhaat kala-apajat olivat 2-5 km rannasta.
- Alavuus
- Verkon korkeus.
- Atrain
- Kalan pitkävartinen iskuase, jossa on 5-8 väkäpiikkiä. Atraimella pyydettiin haukea ja lohta pohjoisilla joillamme. Tuulastaminen oli Suomessa kiellettyä 1902–51. Kevätkudun aikana ei tuulastus ole sallittua.
- Hamina
- Veneen paikka kalarannassa. Haminat olivat suolauspuojien edustalla.
- Häive
- Puinen, kivipainon avulla pystyssä pysyvä verkonpään merkki. Pumpurin seuraaja, nykyinen päävärkki. Kivinarun oli oltava kireä, jotta häive pysyi pystyssä.
- Ina
- Pieni poveton nuotta tunnetaan Pyhäjoella, Kalajoella ja Lestijoella. Tehokas siianpyyntiväline jokipyynnissä. Pyhäjoella on inaa viimeksi käytetty Etelänkylän Anttilassa, missä inaa käytettiin vain keväisin rantapyynnissä kehälle kierrettynä. Anttilan ina oli suora verkko noin 60–70 metriä pitkä. (Antti Anttila, 2004).
- Jalkarihma
- Köysi, jolla purje jalustetaan oikeaan asentoon tuuleen nähden.
- Juoni
- Kalaverkot sidottiin siulalangalla peräkkäin pitkäksi juoneksi.
- Kalaladot
- Venerannassa käsiteltiin kalat ja säilytettiin pyyntivälineet. Kalaladot ovat suolauspuojeja ja venelatoja.
- Kalakämppä
- Kalamökki oli merikalastuksen tukikohta. Kaukana asutuksesta olevien vakituisten apajapaikkojen läheisyyteen saarille ja luodille rakennettiin salvottu kalamökki, jossa yövyttiin. Kalastajasuvuilla oli omat mökkinsä, mutta oli myös yhteismökkejä, jossa saattoi kuka tahansa majoittua. Hyytämöllä oli tällainen kylän kalastajien yhteismökki. Hyytämönpauhoilla kalastivat yleensä harrastelijat ja tilapäiskalastajat. Avomerelle Ulkosille lähtivät yleensä vain ammatti-kalastajat ja sesonkiaikaan tilapäiskalastajat.
- Kaljut
- Pyörivät vartaat veneen alla haminassa.
- Kalvosin
- Verkon silmän mitta. Pikkusiian verkossa silmäkoko oli 27 mm. Isosiian verkossa 55–60 mm. Mulikkasiiaksi sanottiin pikkusiikaa, joka jäi kiinni isonsiian 55 millin verkkoon.
- Kanalauta
- Pauhaveneen kokassa oleva vaakatasoinen kaareva lauta. Mitä isompi vene, sitä mahtavampi kanalauta.
- Karppi
- Vene, jossa kapea pohja. Kapea- ja syväpohjainen vene oli huono seelivene, mutta hyvä soudettava. Kapea vene ei paukuta aallokossa.
- Kepes
- 8 litraa
- Kopes
- 4 litraa
- Kokunaru
- Kiinni rysän peritopparissa merenpohjassa. Sen varassa rysän koppa heiluu meressä.
- Koukkuverkko
- Tavallinen verkko, joka lasketaan mereen kiertämällä verkko toisesta päästä kaarelle. Vrt. aitaverkko.
- Kukku
- Pimeään vuodenaikaan verkon päähän pantiin kukku. Aikaisemmin se oli kuin lehmänkello. Kun kukku kilisi, verkot löytyivät. Myöhäisempi valokukku on myrskylyhty.
- Kuninkaanväylä
- Kalaväylä eli kuninkaanväylä oli 1/3 joen syvimmästä kohdasta mitattuna. Kalaväylä jatkui mereen niin pitkälle kuin vaelluskala nousi.
- Köli
- Pauhaveneen köli oli matala, jotta vene voidaan vetää maalle. Köli on noin 4–5 tuumaa korkea. Seelatessa matalaköliset veneet kaatuvat helpommin.
- Laku
- Verkkomerkki, joka ilmaisi verkkojuonen pään. Kalastajilla oli omat tunnusvärinsä lakussa.
- Lippo
- Haavimainen pyydys, jonka puuvarsi on 4–6 metriä pitkä. Yleensä kutusiian pyynnissä joella käytetty.
- Luotinuora
- Verkonlaskupaikalla mitattiin veden syvyys luotinuoralla. Verkot laskettiin n. 6–12 metrin syvyiseen veteen (4–8 syltä).
- Loukeet
- Lokki. Ennen ei Antti Anttilan mukaan ollut lainkaan mustapäisiä lokkeja.
- Lumppi
- ”Siinä on pikku lumppeja useampi.” Pikku matalikko noin 8–10 metrin syvyisessä vedessä. Ei pinnassa. (Antti Anttila, 2004).
- Mastopenkki
- Kantapurjeen kiinnityslauta.
- Nahkiainen
- Roonion matala. Silakan kutu- ja pyyntipaikka Jaakon päiviltä lähtien. Ennen matalille suunnistettiin paitsi kompassin avulla myös kohdistamalla kirkon torni Santaholman kuivaustorniin. Nykyään moottoriveneellä matka taittuu tunnissa. Nimi tuli majakkalaiva Nahkiaisen mukaan.
- Napes
- 15 Litraa. Kala ladottiin napeksiin säilytystä ja myyntiä varten suola-ammeesta, jossa silakat olivat 3 päivää suolassa.
- Nelikko
- 30-litrainen kimpiastia suolakalan säilytykseen.
- Neulakintaat
- Villalapasten ja -sukkien ompelu neulalla on säilynyt sitkeästi Pyhä-, Kala- ja Lestijoella, kun se muutoin Länsi-Suomessa väistyi puikoilla kutomisen tieltä 1600-luvulta lähtien. (Suomen kansankulttuurin kartasto 1. Aineellinen kulttuuri. Helsinki, 1976). Neulakintaita käytettiin erityisesti talvella hylkeenpyynnissä ja muissa vetisissä töissä, koska neulakinnas kuivasi nopeasti vain lyömällä se kuivaksi.
- Rantanuotta
- Suoraverkko, joka laskettiin rantaan kaareksi. Nuotta vedettiin maalle.
- Paukuttaa
- Pauhaveneen aallokossa nouseva keula lyö alas.
- Parrastaa
- Vesi tulee veneeseen laidan yli.
- Parraslaudat
- Pohjateljot (Matti Keskitalo), telkeet eli sisäpohjalaudat. Tiiviisti kiinni pauhaveneen pohjalautojen sivulla, ettei kalat menneet pohjalautojen alle.
- Parila
- Arinarauta. Veneen kokkaan tervasnuotion polttamista varten tehty rautakoura.
- Pauha
- Ulkomeren syvänne, jonka reuna ulottuu matalikolle.
- Pauhavene
- Verkkovene. Pyhäjoella 14–18 kyynärää pitkiä (n. 8–10 m). Yleensä 2 purjeella ja 3 airoparilla varustettu merivene. Avovene, joihin 1930-luvulta lähtien asennettiin sisälaitamoottori.
- Piira
- Mastossa purjeen alapuu.
- Piitta
- Poikittainen vahva puu, joka tukee pauhaveneen laitoja. Huom. tohkokaaret ovat keulassa pohjaa myöten ja piitat veneen keskellä ylempänä yhdistävat laidat.
- P-koukku
- Suoraan lasketun verkon päähän laitetaan toinen verkko kaareksi, jolloin pyynti saadaan molemminpuoliseksi.
- Puikkari
- Kädensijallinen puupuikko, josta siikaverkko lasketaan veteen. Silakkaverkot ovat liian isoja puikkarista laskettavaksi. Silakkaverkot ripotellaan.
- Pumpuri
- Kelluke. Umpinainen kimpiastia, joka oli hyvin tervalla kyllästetty vedenpitäväksi.
- Päävärkkilippu
- Verkon alun ja lopun nykyaikainen merkkitanko.
- Pöhönä
- Merranmallinen, mutta pienempi jokipyydys.
- Pönsä
- Pystymerta ravunpyydystyksessä. Matala kehikko, jonka päällä havas. Pönsän päällä tuohesta tehty avoin torvi, josta ravut menivät syötille ja kaadettiin pois.
- Rantavene
- Yleensä 6 metriä pitkä avovene, jossa ennen oli vain keulapurje. Vrt. pauhavene.
- Reimari
- Matalavesisellä rannikkoseudulla alettiin jo 1600-luvulla merkitä purjehdusväylät reimareilla.
- Ripottaa
- Silakkaverkot ripotetaan eli niiden alapaulaan kiinnitetään riippakivi painoksi.
- Riippakivet
- Riippakivet sidottiin verkon alapaulaan parin, kolmen metrin välein. Silakkaverkon laskussa tarvittiin oli soutaja, verkon laskija ja riippakiven laskija.
- Rookaaminen
- Keväällä verkot rookattiin eli liotettiin katekuussa (Antti Anttila)/ kuparöökissä (Erkki Rantala), jonka seassa oli hautatervaa. Katekuuta sai ostettua kaupasta. Rysät upotettiin lämpimään kolitervalla (maatervaa; pitumitervaa).
- Ruoripinna
- Peräsimen yläpäähän työnnetty tanko, josta venettä ohjataan.
- Ryysätä
- Luovimista vastatuuleen. Ryysäämällä päästiin pauhaveneellä vastatuuleen. Pauhaveneessä ei ollut isoa köliä, joka olisi mahdollistanut kunnolla tuuleen painamisen. Ryysäämällä mentiin merellä eteenpäin siksakkia. Määrätty matka mentiin eteenpäin ja käännettiin purje toiselle puolen keulaa.
- Rysä
- Kookas havaspyydys, jonka runkona ovat puiset vanteet ja yksi tai useampi nielu. Kokoon menevä pyydys.
- Sapaase
- Merran peräosa
- Siikaverkko
- Hatara (Bäckman Viljami). 27–30 millin silmäkoko. Laskettiin puikkarista veteen yläpaula hiukan suppuun vedettynä ja alapaula hajallaan.
- Silakkaverkko
- Yleensä 6–7 metriä korkeita tai jopa 10 metrisiä verkkoja. Yläpaulan pituus on yleensä 23 metriä. Jos oli paljon kalaa verkko saatettiin jättää suoraksi mereen, mutta yleensä sen kaarrettiin koukulle matalan kuppeesta syvälle päin.
- Siula
- Verkon pää.
- Sumppu
- Vedessä pidettävä reiällinen laatikko elävien kalojen ja rapujen säilyttämistä varten.
- Sääri
- Pitkä matalikko (ruotsin sär)
- Tohkokaaret
- Tohkokaari on vankka kaaripuu, joita veneen keulassa on 3–4 kpl. Piitta tukee veneen laitoja, mutta tohkokaaret ovat pohjaa myöten.
- Tullit
- Pauhaveneen puiset hankaimet, jonka tapit voi irrottaa tarpeen tullen. Isossa pauhaveneessä tulleja eli airon paikkoja oli yleensä kolmet parit.
- Tullilossit
- Tullin paikat veneen laidalla. Tullit irrotettiin pois, kun verkkoja alettiin puistelemaan rannassa. (Viljami Bäckman). (Tulli)laapu. (Matti Suni)
- Värppeet
- Pauhaveneen korokelaita, joita käytettiin kalansaaliin painaessa venettä useita satoja kiloja.
- Viillekkeet
- Kalastajan housut, joissa henkselit takaa kiinni ja edessä olkaimet napilla.