Autio-Sirviö

Haudanjoen ja Haudanpuron risteyksessä noin kuusi kilometriä maantiestä on Autio-Sirviön vanha asuinpaikka. Varsinaiseen Sirviön taloon on jokivartta vielä puolitoista kilometriä. Haudanjoen latvoille perustivat Sirviön talot Olli ja Pekka Sirviö vuonna 1577. Niitä asuttiin pääasiassa yhtenä. Kantapaikka oli tuolloin Mäkikylän Sirviö n:o 16. Alempana jokivarressa sijaitseva Pyhäjärvenkylän Sirviö n:o 72 eli Autio-Sirviö muuttui ensimmäisen kerran asumattomaksi ehkä jo 1500-luvun lopulla.

Perimätiedon mukaan vihollinen nousi jokivartta polkua, löysi alemman Sirviön talon, poltti sen ja tappoi asukkaat, jotka haudattiin Hautakumpareeseen noin 500 metriä talosta etelään. Vuoden 1590 veroluettelon mukaan vihollinen, karjalainen, oli polttanut edellisenä vuotena Venetpalon ja Saarasen talot, millä perusteella niille myönnettiin verovapaus. Sirviön hävityksestä ei ole kirjallista tietoa. Mahdollisesti ylempi Sirviö jatkoi molempien tilojen viljelyä ja vastasi myös veroista. Kärsämäen Saviselkään perusti Hannu Sirviö uudistilan nimeltä Sirviö vuonna 1593. Perimätiedon mukaan hän tuli Pyhäjärveltä.

Pyhäjärvenkylän Sirviössä oli maanmittari Claudelinin vuonna 1840 laatiman isojakokartan mukaan autio 40 aarin tontti, ”öde tomt”, runsaan hehtaarin laajuinen heinää kasvava ahopelto, ”åkerlinda”, ja useita hehtaareja kovanmaan luonnonniittyä sileällä kankaalla tontin läheisyydessä sekä runsaat nevaniityt Haudanjokivarressa, Haukinevalla, Lehminevalla ja Haukipuron varressa. Nyt puronvarsiniityt ovat muuttuneet nevoiksi, rämeiksi ja korviksi. Haudanjoki, jota ei tässä kohden ole perattu, on muuttanut uomaansa. Tontilla tuvan uuninpohjassa kasvaa satavuotias kuusi, ahopellolla on ikääntyvä koivikko, ja entisellä niittymaalla kasvaa sekametsä, jonka havupuut ovat lähteneet kasvuun 1810- ja 1830-luvuilla. Ahopelto on ollut ojissa, ja ojitetun alueen eteläreunassa on noin aarin alue, jossa on noin 60 cm:n välein 10–20 cm:n syvyiset vaot. Tarinan mukaan pelto jäi kynnökselle silloin, kun asukkaat tapettiin.

Sirviön tontilta Haudanjokivarresta löytyvät useimmat talonpoikaistalon rakennukset: tupa, navetta, talli, kota, sauna ja kaivo, kellari sekä tervahauta ja miilunpolttajan mökki. Paikantamatta ovat aitat, ladot ja riihet. Jäännösten ikää ei voi silmämääräisesti ratkaista, sillä jokivarsilla on käyty heinässä 1500-luvulta lähtien lähes nykyaikaan saakka, pelto pysyy ahona niin kauan kuin sitä niitetään ja talon pohja on samannäköinen, olipa sillä ikää 100 tai 400 vuotta, mutta tiedetään, että paikalla on asuttu vuodesta 1577 pitkiä aikoja ehkä 1800-luvun alkuun saakka.

Vuosisatojen kuluessa Autio-Sirviötä nautittiin sekä Mäkikylän että Jokikylän suunnasta. Perimätiedon mukaan se on Kuppaan sarka. Pyhäjärvenkylän Sirviön rekisteröi uudistilana Pyhäjärven entinen nimismies Anstén vuonna 1844, mutta isojakokartan selityksen mukaan tilan omisti vuonna 1840 leski Kaisa, joka palaa omistajaksi vuosikymmenen ajaksi vuonna 1846. Ilmeisesti tila oli velkojen vuoksi joutunut rahamiehen haltuun. Lesken asumapiiri oli Kuppaan lähellä Hanhipolven tienoilla Pyhäjokivarressa.

Todennäköisesti Autio-Sirviössä ennen isojakoa asui jonkin Jokikylän talon torppari tai veroa maksamaton itsellinen. Isojakokartan ”öde tomt” tarkoittanee tonttia, jolla ei ole asuinrakennuksia, joten tämän asuinpaikan lopullisen autioitumisen on täytynyt tapahtua viimeistään 1800-luvun alkukymmeninä. Pyhäjoen pitäjässä kuolleitten määrä ylitti syntyneiden luvun vuosina 1807–09 ja uudelleen vuosina 1832–33. Edellisellä kerralla oli syynä sota, jälkimmäisessä tapauksessa punatauti. Perimätieto kertoo kaikkien Autio-Sirviön asukkaiden kerran kuolleen ruttoon. Surma kulki suota myöten…

[Autio-Sirviön kartta]

Autio-Sirviö 3.6.1988

Autio-Sirviö 72:3, Pyhäjärvenkylä 332211 Vihtaneva ruutu 82/50 Inventointi ja tulkinta Jorma Tulkku, kartoitus Asko Heinonen
  1. Asuinrakennus: pirtin pohja 4 × 5 m, joen suuntainen, länsipäässä uuninraunio särkykiveä, keskellä kuoppa, josta mahdollisesti luotu multapenkit seinänvierille. Vieressä 2 m × 2 m raunio, joka voisi olla asuinrakennuksen kamarien tulisija tai toisen vanhemman pirtin uuni. Rakennuksen pohjassa kasvaa noin 100-vuotias kuusi.
  2. Navetta ja kota: rakennuksen pohja, ei tulisijaa, pituusakseli joen suuntaan, 5 m × 10 m. Mahdollisesti kaksi rakennusta päittäin tai rinnan: navetta ja karjalato tai navetta ja talli. Eteläpuolella lähes metrin syvyinen kuoppa: tunkion kusikuoppa. Länsipuolella noin 8 metrin päässä on raunio, mahdollisesti karjakodan tulisija.
  3. Sauna: joen törmällä asuinrakennuksesta ylävirtaan kiuas ja nurkkakivet, pääty jokeen päin.
  4. Kuoppa: asuinrakennuksesta alavirtaan joen törmässä kellari.
  5. Kaivo: asuinrakennuksesta noin 25 m ylävirtaan törmän alla 2 m × 2 m suorakulmainen vesikulju, joka voisi olla kaivoksi kunnostettu lähde. Merkkejä puitteista ei havaittu.
  6. Tervahauta ja haudanpolttajan mökki: jokitörmässä halkaisijaltaan 8-metrinen tervahauta, joka itäpuolella tulisijan raunio. Haudassa 175-vuotias petäjä.
  7. Kivikehä: soikea kivikehä 4 m × 5 m metsittyneellä niityllä.
  8. Peltoraunioita: metsittyneellä pellolla ja niityillä maanviljelysraunioita. Niityllä kasvaa 150-vuotias petäjä ja 130-vuotias näre.
  9. Pellot: jokivarressa, joen eteläpuolella runsas hehtaari ojitettua ikääntyvää koivua kasvavaa entistä peltoa. Ojat ovat matalat mutta erottuvat selvästi. Nykyisen tien lähellä noin aarin alue, jossa erottuvat 15–20 cm syvät vaot noin 60 cm:n välein.