[Kuva: Pulkkilan apteekin apteekkivaaka]
Pulkkilan apteekin apteekki­vaaka. Kreikka­laisen myto­logian lääke­tieteen jumala Aesculapius. Yksityisomistuksessa.

Pulkkilassa päästiin käyttämään oman apteekin palveluja ensimmäisenä koko Siikajokilaaksossa. Tämä tapahtui niinkin aikaisin kuin 1871. Pulkkilassa oli silloin vähän alle 1 900 asukasta ja Suomessa vasta noin 80 apteekkia.

Siikajokilaakso oli muun Suomen tavoin muutamaa vuotta aikaisemmin kokenut pahoja katovuosia, joiden seurauksena seudulla raivosivat monet kulkutaudit. Nälkäkin hiudutti ihmisten voimia. Ilmeisesti nuo surkeat olosuhteet jouduttivat osaltaan apteekin avaamista.

Apteekin syntyvaiheista kertoo 3.7.1870 päivätty kuntakokouksen pöytäkirja seuraavaa:

2 § Ehdoteltiin ja kyseltiin jos Pulkkilan kuntalaiset tahtowat wastaanottaa apkiloodaa eli niin Kutsuttua pitäjän apteekia, ilman mitään maksowa eli weroa; Niin päätti kunta hänen eli senteek myymämiehen wastaanottaa kuntaan sillä ehdolla, että hän kohtuullisesti arwion mukaan maksaa äyriluwun suhteen kunnan veron ja köyhäin rahan.

Ensimmäinen apteekki oli Raahen apteekin haara-apteekki eli ”lääkelooda”. Myymämies Kaarlo Heikki Eberhardt avasi sivuapteekin Oravakankaan talossa joulun alla 1871. Kuntakokousten pöytäkirjoissa häntä puhutellaan myös aapteekariksi. Oravakankaan (Oravan) talo on vielä pystyssä vastapäätä nykyistä S-markettia, mutta niin kutsuttu pikkupuoli, jossa apteekki aloitti, on purettu.

Huonot vuodet ja kulkutaudit kuristivat kansaa, ja niiden seurauksena kunnallinen köyhäinhoito oli kunnan kallein toimiala. Vuonna 1885 Pulkkilassa oli noin 400 köyhäinhoitolaista eli lähes viidennes kunnan asukkaista. Miten kovaa elämä on silloin ollut, siitä kertovat kuntakokousten pöytäkirjat. Otteita pöytäkirjasta 22.1.1872:

22.1.1872 Kysymys tehtiin, että koska meillä on omassa kunnassa apteekki ja sen vuoksi voipi paljon ilmauta sairauksia, sekä on pelättävä isoa rohto rätingiä kunnan vastattavaksi; niin ja koska tähän asti ei ole tarkkuuta pidetty kenen peräänkatsannolla sieltä rohtot otetaan niin nyt määrättiin että lautakunta ottaa Kontrakirjan, sekä myös kokoontuu kuin on semmoinen tarve, joka ei siedä odottaa kuntakokousta; tutkii ja arvostelee määrän paljonko edestä kullekin saa apteekista antaa sekä vielä että tutkii taudin ja antaa selityksen ynnä Kontrakirjan myödä, että asiasta saadaan selvä kuinka korkalle rätingi nousee. …lle suostuttiin wähäsen lääkkeitä apteekista sitten kuin lautakunta on määrännyt summan.

Kun vuoden 1872 lopussa apteekin palveluista oli nautittu vuoden verran, hyväksytyt rohtojen rätingit verottivat kunnan kukkaroa yhteensä 24:72 Suomen Markalla. Pohjanmaalla lukkarit toimivat vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla myös välskäreinä. He rokottivat, valistivat ja määräsivät lääkkeitä. Ote kuntakokouksen pöytäkirjasta 11.5.1874 kertoo:

3 § Keskusteltiin köyhän tyttären … taudin hoitamisesta, jonka jalat owat pöhöttyneet, ja päätettiin, että tytär pitää isänsä toimella ensitilassa tuoda lukkari J. F. Gutzenin tarkastettawaksi, joka taudin mukaan määrää Pulkkilan apteekista, kunnan kostannuksella rohtoja, enintäänkin 3. mk edestä.

Kunnan rohtorätingit nousivat jo apteekin kolmantena vuotena lähes kaksinkertaiseksi eli liki 44 markkaan.

Haapaveden haara-apteekki

Tuntemattomasta syystä apteekin pitäminen lopetettiin 1870-luvun lopulla. Ensimmäinen apteekki näyttää eläneen vain kahdeksan vuotta, sillä kuntakokouksen pöytäkirja 24.3.1879 kertoo lyhykäisesti:

1 § Kuin yleinen lääkkeen puutet on kunnassamme kuin apteekki on pois hävitetty niin päätettiin pyytää, että Herra Apteekkari Granperi laittais Apteekki lootan Pulkkilan kylään.

Ilmeisesti Haapaveden apteekkari Granberg muutti samoihin aikoihin pois paikkakunnalta ja apteekkilaatikon saaminen viivästyi. Suomen apteekit ja apteekkarit -teoksen mukaan Pulkkilassa avattiin Haapaveden apteekin alainen haara-apteekki vuonna 1895. Ensimmäinen merkintä Pulkkilan haara-apteekista löytyy Haapaveden apteekin arkistoista vuodelta 1899, jolloin tarkastuspöytäkirjassa todetaan asioiden olevan nyt hyvässä kunnossa. Ilmeisesti tarkastuksia oli tehty aiemminkin, mutta pöytäkirjoja niistä ei ole löydetty. Haapajärven piirilääkärin A. G. Heleniuksen 27.12.1899 toimittamassa tarkastuksessa todetaan muun muassa:

Kaikissa laseissa ja purkeissa ovat nyt siistit paperiosottimet… lääkkeet säilytetään nyt eri hyllyssä ja ovat ne nyt kaikki yhdessä paikassa. Myöskin ne aineet, jotka eivät viime tarkastuksessa löytyneet ovat nyt olemassa. … Resehtien luku on 370… Haara-apteekki Pulkkilassa on hyvin siisti ja hyvässä kunnossa.

Kunnan ja kirkon taholta tulevista tarpeellisuuden ilmauksista ja apteekin ilmeisen hyvästä hoidosta huolimatta tämä toinenkin yritys haara-apteekin pitämiseksi Pulkkilassa koki edeltäjänsä kohtalon, ja niin vuodesta 1902 pulkkilalaiset olivat taas ilman apteekkia. Haapaveden apteekissa 17.12.1902 kirjoitettu pöytäkirja kertoo lyhyesti, että Pulkkilan haara-apteekki on suljettu 2. kesäkuuta tänä vuonna. Omalta kirkonkylältä lääkkeitä saatiin seuraavan kerran vasta 18 vuoden kuluttua.

Lääkäripalvelut ennen

Virallisesta lääkehuollosta ei voi Pohjois-Suomessa puhua ennen vuotta 1773, jolloin Oulu sai ensimmäisen piirilääkärin. Siihen saakka Pulkkilan väestö sai tyytyä tuhansia vuosia vanhoihin lääkitsemis- ja loitsimiskonsteihin. Siinä vaiheessa, kun piirilääkärin virka perustettiin Raaheen vuonna 1811, Pulkkila, Piippola ja Raahe luettiin Oulun piirilääkärin alueeseen. Lähemmäksi piirilääkäri tuli seuraavan kerran apteekin perustamista seuraavana vuonna eli 1872, kun Pulkkila, Piippola ja Kestilä liitettiin juuri perustettuun Haapajärven piiriin.

Haapajärven piirin ensimmäistä lääkärinvirkaa hoiti Fredrik Swanljung. Hän asui Haapavedellä, mutta ajan tavan mukaan hän oli ennen kaikkea hallintomies, yksityisille annettiin apua elleivät hallintotoimet siitä kärsineet.

Pulkkilaa koetteli vaikea tuhka- ja tulirokkoepidemia 1880-luvun puolessa välissä. Lääkärin toimintaan puuttui jo kunnallislautakuntakin todetessaan, että Haapajärven piirilääkäri Zachris Walmari ”on täällä pari kolme kertaa viime vuoden ajalla pistäytynyt vaan siitä käynnistä ei suinkaan ole suurta apua, sillä hän on aina ollut niinkuin kiireellinen läpikulkeva matkustaja”. Ei siis ihme, että kansa turvautui vielä vuosisadan vaihteessa mieluusti kansanparantajiin, joista erityisen kuuluisaksi nousi Piippolan Leskelässä asunut Juho Luomajoki (1843–1914), paremmin Hätämaan tietäjänä tunnettu.

Sairaiden hoito ja sairauksien ehkäisy kohentui merkittävästi vasta 1920-luvulla, kun latvakuntien yhteisesti palkkaama kunnanlääkäri aloitti työnsä. Piippolan, Pyhännän, Kestilän ja Pulkkilan yhteisen kunnanlääkärin asuinpaikaksi tuli Pulkkilan kirkonkylä. Ensimmäinen viranhaltija oli E. Haataja. Kunnanlääkärin viran perustamista seurasi luontevasti myös apteekin avaaminen.

Apteekki Kyrön taloon

[Kuva: Pulkkilan ensimmäinen apteekkari Osmo Hannelius]

Pulkkilan kunnanvaltuusto päätti 26.1.1920 pyytää Lääkintöhallitukselta itsenäisen apteekin perustamislupaa. Lupa tuli, ja apteekkari Osmo Hannelius sai apteekkioikeudet 7.4.1920. Talo, jossa Hannelius avasi apteekin, ja josta lääkkeitä haettiin sitten yli 30 vuotta, tunnetaan Kyrön talona. Tämä komea, myöhemmin punaiseksi maalattu taloryhmä seisoo valtatie 4:n varrella vielä 2000-luvulle tultaessa.

Hanneliuksen tullessa apteekkariksi 1920 oli Suomessa edellisenä vuonna astunut voimaan kieltolaki (1919–1932). Se merkitsi, että vain apteekeilla oli oikeus myydä alkoholia sisältäviä tuotteita, lääkinnällisiin tarkoituksiin luonnollisesti. Hius- ja partavesien myymiseen vaadittiin kunnanvaltuuston lupa.

Ensimmäisen tarkastuksen Pulkkilan apteekkiin tekivät kunnanlääkäri K. Heikkilä ja Haapajärven piirin piirilääkäri H. Huovinen syyskuun 21. päivänä 1920. Tarkastuspöytäkirja kertoo näin:

Apteekki, joka avattiin yleisölle viime Heinäkuun 6 pnä sijaitsee Pulkkilan kirkonkylässä, lähellä maantietä, vuokratussa huoneistossa. Ekspeditianihuone on 9 × 4,5 m laaja. Se on poikittaisella tiskillä jaettu kahteen osaan, joten on saatu tilava sulettu osasto yleisöä varten. Katto on paperoitu ja maalattu liituvärillä, seinät peitetyt vaaleanruskealla paperitapetilla. Kalusto kokonaisuudessaan on tänä keväänä muutettu Nivalan apteekista. … Purkit ovat valkeata porsliinia, pullot väritöntä lasia, varustetut lasikorkeilla sekä sisään painetuilla nimikilvillä….

Osmo Hannelius sai vuosittaisessa piirilääkärin tarkastuksessa kiitosta apteekkinsa hoidosta. Piirilääkäri Collan toteaa vuonna 1925 kaikkialla vallinneen järjestyksen ja puhtauden eikä valituksia kuuluneen. Hannelius kuitenkin jätti Pulkkilan apteekin vuonna 1927 muuttaessaan Mäntsälään, jossa toimi apteekkarina vuoteen 1947 saakka.

Hanneliuksen seuraaja oli Matti Hyvönen, ja hänen seuraajakseen on merkitty Brynolf Alfred Gössling ajalle 24.9.1936–28.1.1937. Tiettävästi Gössling ei ehtinyt edes käydä Pulkkilassa, sillä hän kuoli 6.10.1936 eli vain pari viikkoa sen jälkeen, kun hänestä tuli Pulkkilan apteekkari. Vuosina 1937–1947 eli myös sotavuosien ajan Pulkkilan apteekkia hoiti Senja Jääskeläinen. Hänen aikanaan apteekin henkilökunta kasvoi, sillä palvelukseen tulivat farmaseutit Vieno Satimus, Maija Simojoki ja vähän myöhemmin Helvi Maunula. Sotavuosien aikana apteekkirakennus pääsi pahasti rapistumaan. Mutta Senja Jääskeläinen muistetaan henkilökohtaisesta hyväntekeväisyystyöstä, ja hän osallistui aktiivisesti eri järjestöjen, mm. Mannerheim-liiton, toimintaan. On myös muistettava, että tuohon aikaan, ja vielä paljon myöhemminkin, apteekki oli käytännössä avoinna aina. Yöllä ja sunnuntaina ovikellon soidessa kävijöitä palveli samassa talossa asuva apteekkari.

Senja Jääskeläisen muutettua Orivedelle v. 1947 hänen seuraajakseen siirtyi Pekka Haapanen, joka tosin kuoli hukkumisonnettomuudessa jo vuonna 1950. Hän ehti kuitenkin korjauttaa Kyrön talon apteekkitiloja, mistä apteekkitarkastaja Holger Peldan totesi 1948: ”Kaikki huoneet, makasiinia myöten korjattu ja maalattu. Apteekkihuoneeseen on yleisön puolelle hankittu siisti kalusto, tiskiä ja assistenttifakkia on korjattu ym. laboratorioon on hankittu uusia hyllyjä ym. Päivystäjän huoneeseen on hankittu uusi siisti kalusto…. Kassakone on.”

Pekka Haapanen avasi myös lääkevaraston Kestilään 19.8.1948. Se käsitti myymälähuoneen, varastohuoneen, keittiön, kuivan kellarin ja makasiinin. Haapanen oli sikäli uranuurtaja, että hänen aikanaan ensimmäistä kertaa Pulkkilan apteekissa otettiin miehiä oppilaiksi, joita olivat Seppo Niemi ja Esko Niskanen.

Uusi apteekkitalo ja Lempi Huttusen aika

[Kuva: Apteekkari Lempi Huttunen ja tekninen apulainen Lea Piippo Kyrön talossa]
Apteekkari Lempi Huttunen ja tekninen apu­lainen Lea Piippo Kyrön talossa. Upea kalusto on nykyään Pohjois-Pohjanmaan museossa.

Apteekkari Lempi Huttunen muutti Pulkkilaan perheensä kanssa Helsingistä vuonna 1950. Silloin apteekki oli toiminut Kyrön talossa yli 30 vuotta. Tilat olivat käyneet epä­tarkoi­tuksen­mukaisiksi ja huoneet olivat kylmät. Niinpä Lempi Huttunen ryhtyi pian suunnittelemaan uutta apteekki-asuintaloa, joka piti saada kirkonkylän pääraitin varrelle. Muuttoa joudutti sekin, että Kyrön sukulainen Amerikasta palattuaan halusi talon omaan käyttöönsä.

Apteekki kalustuksineen muutti uuteen taloon joulun jälkeen vuonna 1954. Tuntui hyvältä muuttaa lämpimään keskuslämmitystaloon. Lääkkeiden raaka-aineita ei tarvinnut enää juosta hakemassa kylmistä ulkovarastoista tai kellareista.

[Kuva: apteekkari Huttunen uudessa talossa]
Apteekkari Huttunen uudessa talossa. Taustalla Marja-Liisa Moisanen, asiakas Salme Heikkinen. Kuva vuodelta 1973.

Huttusen apteekissa työssä olleet muistelevat häntä äidillisenä johtajana ja tarkkana taloudenpitäjänä, jolle apteekin väki oli kuin omaa perhettä. Jääskeläisen tavoin Lempi Huttunen oli mukana Mannerheim-liiton Pulkkilan osaston työssä. Apteekkityöhön omistautumisesta kertoo se, että vielä vakavasti sairastuttuaankin hän hoiti apteekkiaan lähes kuolemaansa saakka sivuhuoneen sairasvuoteelta. Lempi Huttunen kuoli 4.3.1980. Hän ehti johtaa Pulkkilan apteekkia 30 vuotta.

Lempi Huttusen toivomuksesta hänen tyttärensä Pirkko Huttunen on myöhemmin lahjoittanut apteekin historiallisesti arvokkaan irtaimiston lähes kokonaisuudessaan Pohjois-Pohjanmaan (Ainolan) museolle. Nuo apteekkari Hanneliuksen Nivalan apteekista käytettynä ostamat apteekkikalusteet olivat käytössä pelkästään Pulkkilassa noin 60 vuotta. Todennäköisesti ne oli hankittu Nivalassa 1893 avattuun apteekkiin, eräiden tietojen mukaan käytettynä turkulaisesta apteekista.

Uusia muutoksia

[Kuva: Pillerilauta ja mortteli]
Pillerilauta ja mortteli. Pillerilautaa käytettiin Suomen apteekeissa 1800-luvun lopulta aina 1960-luvulle saakka.

Sittemmin koko apteekkilaitos ja lääkkeiden valmistus on kokenut suuren muutoksen. Pillereiden pyörittämisestä ja monien liuosten käsittelystä apteekissa alettiin luopua. Vuonna 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki ja v. 1972 tullut kansanterveyslaki vauhdittivat vanhentuneen apteekkialan lainsäädännön kehittämistä. 1980-luvun taitteessa Suomen Farmasialiiton ja sosiaali- ja terveysministeriön mietinnöissä nousi esille näkökanta, jonka mukaan apteekkilaitoksen tulee olla olennainen osa yleistä terveydenhuoltoa, vaikka lääkehuolto säilyttääkin itsenäisen asemansa.

Uuden apteekkarin myötä Pulkkilan apteekki uudistui paikkaa ja kalustusta myöten. Apteekkari Maire Taanila totesi apteekin tilat ahtaiksi ja välineet vanhentuneiksi. Sitä paitsi apteekki sijaitsi edeltäjän omakotitalossa. Terveyskeskuksesta vapautuneet entiset lääkärin vastaanottotilat remontoitiin ja uudet kalusteet hankittiin ja niin apteekin muutto alkoi. Tällä paikalla apteekki toimi lähes koko 1980-luvun.

Apteekkari vaihtui jälleen vuonna 1987, jolloin palvelukseen astui Ossi Tahvanainen. Nytkin oli apteekin muutto edessä. Kunta halusi laajentaa päiväkotia terveyskeskukselta aikoinaan Taanilalle vapautuneisiin tiloihin. Apteekille uudet tilat löytyivät Osuuspankilta vapautuneesta vanhasta puutalosta. Sen suuresta kassaholvista tuli jäähdytyskoneiston asentamisen jälkeen mainio viileävarasto. Asiakastilat olivat riittävät, mutta talvella kylmät.

Suurin muutos tuohon aikaan kuitenkin oli automaattisen tietojen käsittelyjärjestelmän käyttöönotto vuonna 1993. Apteekin atk oli Kelan Pulkkilan (viisi kuntaa) alueella ensimmäinen.

[Kuva: Eeva Savela]
Eeva Savela tuli apteekkariksi Pulkkilan apteekkiin v. 1997.

Tahvanaisen jälkeen v. 1997 Pulkkilan apteekin apteekkariksi astui Eeva Savela, joka on kotoisin Nivalasta. Hän on opiskellut farmasian lisensiaatiksi v. 1998 sekä suorittanut apteekkifarmasian erikoistumisopinnot v. 1999, molemmat Kuopion yliopistossa. Apteekki oli nyt toiminut viimeiset kymmenen vuotta Osuuspankin omistamassa kiinteistössä. Apteekin toimintojen kehittyminen ja muuttuminen asiakaskeskeisempään suuntaan käynnisti jälleen uusien toimitilojen etsimisen. Apteekkiin haluttiin rakentaa itsehoito-osasto, jossa asiakkaat saavat rauhassa tutustua tuotteisiin koulutetun henkilökunnan opastuksella. Uudet tilat löytyivät 1990-luvun alussa valmistuneesta liikekeskuksesta, jonne muutettiin v. 1998.

Keväällä 2000 otettiin käyttöön Suomen Apteekkariliiton lääkeinformaatiotietokanta. Ammattiapteekissa pidetään keskeisenä asiakkaan opastamista ja lääkkeen oikean käytön varmistamista. Apteekkari Eeva Savela on käytännössä toteuttanut apteekin ja muun yhteiskunnan välistä yhteistyötä. Hän on kertonut kouluissa lääkkeiden ja alkoholin sekakäytön vaaroista ja mm. seurakunnan vanhusten kerhossa lääkkeiden käytöstä yleensä. Myös yhteistoimintaa apteekin ja terveyskeskuksen välillä on tiivistetty. Monet järjestöt ovat tehneet tutustumiskäyntejä apteekkiin. Henkilökunta osallistuu vuosittain monipuoliseen täydennyskoulutukseen.

Sivuapteekit

Apteekkari Pekka Haapanen perusti ensimmäisen sivuapteekin vuonna 1948 Kestilään. Silloisen lainsäädännön mukaan tuota myyntipistettä kutsuttiin lääkevarastoksi. Suomen lääkelainsäädännön alkuaikana näitä sivuapteekkeja kutsuttiin haara-apteekeiksi (filiaaleiksi), jollainen Pulkkilan apteekkikin oli ollut 1800-luvun lopulla. Kestilän lääkevarastoa hoitivat farmaseutit Vieno Satimus ja Iiri Pietiläinen. Jo parin vuoden kuluttua Kestilän lääkevarasto itsenäistyi apteekiksi.

Vuonna 1963 Lempi Huttunen avasi Piippolassa Säästöpankin talossa (nykyinen posti) lääkevaraston, joka v. 1980 siirrettiin Pappilankujalle. Piippolan lääkevaraston nimike muuttui sivuapteekiksi v. 1984. Nykyisiin toimitiloihin Piippolan kunnantalon siipeen sivuapteekki muutti 1998. Aluksi sivuapteekkia hoiti farmaseutti Helvi Helena Sartovuori, mutta pisimmän päivätyön siellä on tehnyt farmaseutti Karin Toljamo. Nykyinen Piippolan sivuapteekin hoitaja on Maija Lahnalampi (vuodesta 1992). Vuodesta 1995 on käytössä ollut apteekkien nykyaikainen tietotekniikka.