Rytivaaran kruununmetsätorpan luonnossa kulkija löytää Syötteen Kansallispuiston koilliskulmasta (Iso-Syöte–Taivalvaara–Kylmäuoma-ulkoilukartastasta 1:50 000 Metsähallitus) karttasanalla Rytivaaran metsätorppa.

Metsähallitus perustettiin 1859, jolloin valtion maille luvatta syntyneet mökit solmivat Metsähallituksen kanssa kruununmetsätorppasopimuksia.

Rytivaara ja Latva-Kouva ovat vanhoja kruununmetsätorppia. Rytivaara on perustettu 1852. Torpan perustaja on tuntematon, mutta se tiedetään, että Rytivaaraa hallitsi 1860 Johan Karlbom, joka oli henkikirjojen merkintöjen mukaa rutiköyhä.

Torpan päärakennuksen koko oli 8,9 × 3,5 metriä ja korkeus 2,4 metriä. Siihen sisältyi pirtti, eteinen ja kalustamaton kamari. Torpan karjaan kuului v. 1864 yksi lehmä, nuori lehmä, hevonen ja kahdeksan lammasta. Ankarina katovuosina 1860-luvulla kuolivat torpan lapsista Mats 4 v., Daniel 1 v. (1865) ja Påhl 1 v. (1867). Äiti kuoli 44- ja isä 47-vuotiaana, molemmat v. 1868.

Rytivaara jäi tyhjilleen v. 1868. Martti Ollinpoika Kynsijärvi solmi Metsähallituksen kanssa torppasopimuksen v. 1870. Torpan haltijaksi tuli v. 1882 Antti Antinpoika Kallioisenaho. Köyhtynyt Kynsijärvi jäi sinne perheineen loiseksi joksikin aikaa. V. 1885 päärakennus oli 6,2 × 6,2 metriä, korkeus 3,5 metriä. Rytivaaran torpan karjassa oli v. 1909 kaksi lehmää ja mullikka. Torpan niityt olivat Pelsansuolla, Peuralamminsuolla, Vatiojan varrella, Pitkä- ja Mehtohetteillä, Kotisuojaojalla, Mätäslamminsuolla, Vatiojan juoksetuksella, Kirsiojanlatvalla ja Ukonlamminsuolla. Niittyjen pihapiirin kasvillisuus oli monilajinen; esimerkkeinä on mainittava nurmitatar, poimulehdet, päivänkakkara, jakki, kissankello, ahonoidanlukko ja ketonoidanlukko.

Reete Eskelinen osti v. 1919 torpan metsätöissä Kallioisenaholta edes etukäteen näkemättä torppaa. Reete teki uiton loppuun ja haki perheensä Posiolta, ja he muuttivat Rytivaaraan.

1940-luvulla Eskeliset rakensivat palaneen asuintalon tilalle 4,4 × 4,4 metrin kokoisen tuvan ja kylmän eteisen. Pienellä torpan peltotilkulla Eskeliset viljelivät ohraa, ruista, kauraa, perunaa ja naurista. Suoniityillä viljeltiin lähinnä heinää, esimerkiksi timoteitä ja kauraa. Heinän saantia suoniityiltä parannettiin tulvittamalla, kalkilla ja suomudalla. Kaskeakin Eskelinen poltti kuusikkovaaran rinteellä rukiin ja nauriin tuhkakylvöksi. Eskeliset pitivät myös karjaa. Enimmillään heillä oli kesällä viisi lehmää, hevonen ja lampaita.

Eskelinen harjoitti myös metsästystä ja pyysi eniten rihmoilla eli langoilla jänistä, metsäkanoja, metsoa ja teertä. Joesta hän pyyti tonkoja eli tammukoita, purotaimenia ja mätäslammista (suolammista) haukia ja ahvenia.

Talvisin Eskelinen kävi savotoissa ja keväisin uitoissa. Jo 10-vuotiaana poika Hannes oli uitossa, jossa Eskelinen oli kymppinä.

Kahdeksan Eskelisen lapsista ei käynyt koulua ollenkaan. Eskelinen opetti heidät lukemaan. Kolme nuorinta kävi Kouvalla kansakoulua.

Torpparisopimus purettiin v. 1930, ja Rytivaarasta tuli valtion asutustila numero 37. Siihen kuului kotipalsta, Vatisuon palsta ja Alavitikon palsta. Torppa jäi tyhjilleen v. 1950 Eskelisten muutettua maakylille.


Jälkitarina: Metsähallitus on entisöinyt Rytivaaran kruununmetsätorpan. Entisöintiin on käytetty kolmen vuoden aikana noin 60 henkilötyökuukautta ja rahaa yhteensä noin 250 000 euroa. Korjaustyöt aloitettiin vuonna 2001 ja saatiin päätökseen vuonna 2003. Syötteen luontokeskuksen kokoelmissa on seitsemän minuutin videonauhaesittely Rytivaaran kruununmetsätorpasta.

Katso myös (ulkoinen linkki)