Pudasjärven Livon ja Pintamon paliskuntien palkisten raja noudattelee Pärjänjokea. Raja ei kuitenkaan estä paliskuntien poromiesten yhteistyötä, sillä porot eivät tunne rajoja vaan liikkuvat kahta puolta jokea. Poromiesten yhteistyö korostuu poroerotusten aikoihin porojen kokoamisessa.

Lähimpänä Syötettä Livon paliskunnan perinteisistä kiinteistä puuaidoista on Kivikankaan syyserotusaita, joka on Pärjänjoen tien suunnassa länteen, Metsälän kylään päin Pärjänjoen pohjoispuolella.

Syötteeltä erämaan poikki pohjoiseen ilmansuuntaan, Tikanpalon sydänmaalla, Susisuon poroaidalla, sijaitsee puolestaan porokirkko. Metsäautotie Ranuan tieltä on sinne moniristeyksinen, jolta helposti saattaa harhautua. Porokirkkoa varten paliskunta huolehtii opasteista, mutta silti varsinkin paluumatkalla saattaa joutua metsän peittoon. Tarkemmin määriteltynä kirkon löytää kairankulkija Susisuon reunalta Sotisaaresta, josta maailmansivu on ajettu poroja aitaan. Porokirkko tunnetaan myös maakirkon nimellä jumalanpalveluksesta, joka toimitetaan juhannusviikolla, jolloin poromiehet ajavat porot kesäleikolle eli vasojen kesämerkkaukseen. Hyvällä lapsella on monta nimeä, sanotaan. Niinpä porokirkko tunnetaan kesäisen ajankohdan vuoksi myös kesäkirkon nimellä. Porokirkko lienee laadultaan tosi harvinainen, kenties ainutlaatuinen nykyajan ihmiselle.

Sinänsä Susisuon porokirkko on ainoastaan käsite, joka on jo yli 10 vuotta tehnyt perinnettä. Porokirkko on avoin kaikelle kansalle. Kirkossa on mukana niin syötekyläläisiä kuin muitakin pudasjärvisiä ja muualtakin kirkkoon saapunutta luonto- ja kirkkokansaa. Kirkko on rakenteeltaan hyvin askeettinen. Käytännössä se on porokämppä, joka on tarjonnut vuosien saatossa poromiehille ja muille erämiehille tulisijan ja sateensuojaa. Aikanaan porokirkon on saanut aikaan Pudasjärven Livon paliskunta.

Jumalanpalvelukset porokirkolla toimitetaan kesätaivaan alla. Perinne on, että Pudasjärven seurakunnan pappi ja kanttori pyydetään toimittamaan kirkonmenot. Kun kirjoittajalla oli mahdollisuus osallistua Porokirkon jumalanpalvelukseen juhannuksen alla 2005, kirkonmenot pidettiin perinteisellä tavalla. Pappi (pastori Perttu Kyllönen) saapui mustassa puvussaan ja valkoisissa lipereissään kanttorin (Keijo Piirainen) seurassa pitkin poropolkua porokämpälle, pappi pikkukengissä ja kanttori kumisaappaissa.

Perinteisesti porokirkkoon oli saapunut runsaasti väkeä. Poromiesten lisäksi mukana oli heidän omaisiaan ja jumalansanaa kuulemaan haluavaa muuta väkeä. Ennen jumalanpalveluksen alkua paistettiin nuotioilla makkaraa, keskusteltiin, ja jotkut innostuivat kertomaan vanhoista, hyvistä ajoista muistoja ja tarinoita. Tunnelma oli ainutlaatuinen: porot olivat aidassa, roukuivat, ja sääsket inisivät.

Papin ja kanttorin saavuttua kylän vanhin (kuvanveistäjä Kari Tykkyläinen Yli-Siurualta) toivotti kirkkoväen tervetulleeksi ja esitteli seurakunnan papin ja kanttorin. Sen jälkeen paliskunnan isäntä kertoi porojen ajosta aitaan, poroista ja vasoista. Sitten olikin jumalanpalveluksen aika. Pappi piti sen tervaskantoon rakennetulla kuusen haoilla ja suopursuilla koristetulla alttarilla. Komealta kuului harras virrenveisuu Susisuon reunalla. Porot kuuntelivat ihmeissään veisuuta.

Jumalanpalveluksen päätyttyä oli vuorossa kirkkokahvit, jotka tarjottiin honkapöydiltä ja nautittiin tervastulilla kylki kyljessä istuen ja kuulumisista kertoen.

Kirkkokahvit tarjosivat yhdessä Livon kylätoimikunta, Pudasjärven seurakunta ja Pudasjärven Livon paliskunta.

Kirkkoväki alkoi verkkaisesti palailla koteihinsa, mutta poromiesten työ jatkui. Alkoi vasojen merkkaus eli kesäleikko, jonka jälkeen porot päästettiin vapaaksi, merkityt vasatkin kiltisti emäänsä seuraten.


Jälkitarina: Porokirkossa on jumalanpalveluksien lisäksi toimitettu muitakin kirkollisia toimituksia. Kesällä 2004 porokirkolla tehtiin historiaa kastamalla pieni poromies, eli ristittiin poromiesperheen lapsi. Kastevesimaljana oli pahkakuppi.