Syötteeltä luoteiseen syvällä kairassa oikein hyvällä, kauniilla paikalla, lammen rannalla sijaitsi viime sotien aikana Kaivoslammen savottakämppä, yksi kämppä monien muiden sydänmaan kämppien joukossa. Kämpän tekee erikoiseksi se, että viime sotien aikana Kaivoslammen savotassa oli metsätöissä venäläisiä sotavankeja, jotka oli majoitettu vartioituina savotan kämpälle.

Vangit kaatoivat talviaikana etupäässä tukkeja, jotka Syötekylän isännät ajoivat hevosillaan lansseille, ne vanhemmat miehet, jotka eivät olleet rintamilla.

Kun vanhat isännät, ajomiehet, huomasivat, että vankien ruokapuoli oli varsin niukkaa, kun perunankuoretkin kelpasivat syötäväksi, he yrittivät omasta puolestaan vankeja auttaa. Emännät keittivät taloissa puuroa, ja ajomiehet veivät leipää ja puuroa sangoissa hakkuumiehille, vangeille. Kalle-vainajakin vei varkain, kun sitä ei olisi oikeastaan saanut viedä. Kyllä ne mielellään söivät sitä puuroa, kertoi Kalle. Kevättalvella vankeja otettiin kylän vanhoihin taloihin töihin ruokapalkalla. Vangit hakkasivat halkoja. Savotan aikana kolme venäläistä sotavankia kuoli, ja heidät haudattiin kämpän lähistölle.

Syntyi Kaivoslammen kämpän tarina. Kairassa kulkijat kuulivat Kaivoslammen kämpältä erilaisia ääniä: vinkunaa, luiden kalinaa ja venäläistä puhetta. Ja varsin erikoinen asia oli se, että jotkut kulkijat olivat kuulleet kämppäkankaalta hyvin pienen lapsen itkua. Sitä kovasti ihmeteltiin, vauvojen itkua. Ilmeisesti Kaivoslammen kämpällä työskennelleiden kautta levisi tieto myös kämpällä synnytetystä lapsesta, suohautaan kätketystä.

Kaivoslammella oli myöhemmin porokämppä. Sotavankien ruumiit tai se, mitä niistä oli jäljellä, haettiin sotien jälkeen pois. Riihiahon Emilin veli oli oppaana silloin, kun viranomaiset kävivät kaivamassa ruumiit ylös ja hakemassa ne pois. Hautojen kerrottiin sijainneen Kaivoslammen tuntumassa, ja paikalla on vieläkin (vuosituhannella 2000) nähtävissä hautapaikan kulmien paalutukset.

Rytingin Ari kertoo, että sotavankien hautakummut olivat ainakin vielä 1960-luvulla selvästi nähtävissä. Kun minä olin semmoisen 14 tai 15 vuoden ikäinen, olin isän kanssa kesäporossa. Kun kesäporoja katseltiin kesämerkkuuta varten, niin isä vei minut Kaivossuon päässä olevalle venäläisten sotavankien haudalle.

Kerrotaan, että kaksi kolme niistä metsätöissä olleista vangeista oli kuollut. Yhden niistä vangeista kerrotaan kuolleen siihen, kun hän oli jäänyt suomalaisen kaataman puun alle.

Hautapaikat olivat vielä näkösällä, ja hautojen ympärillä oli aita. Kämpän sija ja kämppäkin olivat osittain kopillaan.


Jälkitarina: Tarkennus Kaivoslammen löytämisestä Tuomo Väyrysen ohjeen mukaan on seuraava: Syötekylän, Pikku-Syötteen tienhaarasta, neljäntien risteyksestä käännytään Oksanperälle, jolta tieltä heti pian käännytään oikealle Ukonvaaraan johtavalle metsäautotielle. Ohitetaan Karsikkolampi ja myöhemmin Jyrkkävaara, jonka jälkeen oikealle Pärjänjokea kohti. Ajetaan Pärjänjoen yli. Noin 300 metrin päästä poiketaan ensimmäisestä tienhaarasta vasemmalle, jota tietä seuraten noin 300 metrin verran saavutaan Kaivosojalle ja heti miten Kaivoslammelle ja lännenpänä Kaivossuolle.