Muhoksen muinaisjäännöksistä puhuessansa, lausuu Calamnius: ”Noin kahden penikulman päässä Kosulan kestikiivarista itään päin, pohjaspuolella jokea, kerrottiin Pirttijärvi nimisessä järvessä löytyvän eräs saari, nimeltä Jättiläissaari, jossa saaressa löytyisi kivikehiä – Lappalaisraunioita – ja pait näitä myös eräs n. k. ”Jättiläiskirkko”. Samassa mainitsee kirjoittaja, että hän ”tämän vähäpätöisestä laajuudesta”, päätti ”sen olevan tavallisen suuremman Lapinraunion” eikä siitä syystä huolinut lähteä asian tehden sitä tarkastamaan1. Nämät tiedot on mainittu tutkija saanut Pirttijärven muinaislinnasta eli, kansan puhetapaa käyttääksemme, ”Jättiläisen kirkosta”. Huomattava on kumminkin ensiksikin se, että Jättiläissaari ei ole Pirttijärvessä, jossa ei ensinkään löydy yhtään saarta, vaan se on eräs suonsaareke Pirttijärven sydänmaalla, n. kahden virstan päässä Pirttijärvestä kaakkoon päin, mainitun järven ja Wehkalammen välillä. Täällä kohoaa veteläin soiden, Matinsuon ja Joutsensuon, ympäröimänä pienoinen, jokseenkin korkea maakunnas, Jättiläissaari, jolla kysymyksessä oleva muinaisjäännös eli ”Jättiläisen kirkko” sijaitsee. Kankaan korkeimmalla harjanteella on pienoinen tasainen ala, jota ympäröipi melkein munan muotoisen kiehkuran muodostava, kivistä latomalla tehty, valli. Muinaisjäännös on siis soikea, ja sen suunta on melkein suoraan idästä länteen2. Lännenpuolimaisessa päässä on vallin ympäröimä keskus hiukkaa leveämpi. Valli, joka on tehty käsin-liikuteltavista kivistä ja joka sivujen keskipaikoilla on paraiten säilynyt, on korkeimmista kohdista n. 2 kyynärää korkea ja lähes 2 syltä leveä. Muuten on se paljon maatunut ja tietysti levennyt, varsinkin päistä; sen suunnan voipi kumminkin vielä nytkin selvästi eroittaa. Itse kehän sisusta on tasainen, eikä siinä voi huomata sanottavia jälkiä ihmisten toimista. Tosin näkyy siinäkin vähän kiviä, vaan ne eivät näytä, ainakaan maanpinnalta nähden, olevan missään järjestyksessä, ja ovat ehkä myöhemmin vallista vyöryneet. Vallin ympäröimän alan pituus on n. 8 syltä, sen leveys on leveimmältä kohdalta (lännen-puolimaisesta päästä) n. 5, itäpäästä n. 4 syltä. Vallissa on lännenpuolimaisen pään keskellä n. 2 kyynärän levyinen aukko eli katkelma, joka kentiesi on aikoinaan ollut porttina (kuva 89). Muualla en semmoista huomannut, ja tämäkin on hyvin epäselvä. Mahdollisesti on portteja ollut useampiakin, vaikk’ei niistä maatumisen tähden enää voi saada selkoa. Ainoastaan vallin ympäröimä ala on tasainen. Heti muinaisjäännöksen ulkopuolelta alkaa maa tässäkin viestää jokseenkin jyrkästi ympäröiviä soita kohti. Vallin ulkopuolellakin tavataan kaikkialla irtanaisia kiviä. Hyvin tiheä tyreikkö peittää muinaisjäännöksen, samoinkuin koko kankaankin. Kangas on palanut joku aika sitten. Sekin on tietysti vaikuttanut muinaisjäännöksen maatumiseen. Että tämä rakennus ei ole eilinen, todistavat muun muassa kehän sisälle kaatuneet aivan lahoneet puut, jotka kaatuessaan näyttävät olleen tavallisen hirren vahvuiset.

Kaikkialla ympäröivät muinaisjäännöstä vetelät suot, jotka kentiesi lainehtivat järvinä niinä aikoina, jolloin ihmiset rakensivat tänne erämaihin itsellensä turvapaikan.

Muitakin omituisia, muinaisuutta muistuttavia paikannimiä löytyy näillä souduin. Aivan lähellä Jättiläissaarta on Hiidenlinnamaa niminen kangas. Siinä ei kuitenkaan ole mitään ihmiskäden muodostamaa rakennusta, vaan lienee kangas saanut nimensä tavattoman isoista, tavallisen huoneen korkuisista kivistä, joita tällä kankaalla löytyy useampia. Omituinen on varsinkin eräs pihantapainen paikka, jota ympäröivät suuret, n. 3 sylen korkuiset kalliot joka suunnalla. Ehkä onkin juuri tämä paikka antanut kankaallekin nimen. Näillä seuduin on myöskin Pytinkimaa niminen kangas. Senkin korkeimmalla harjanteella juoksee pitkin kangasta irtanaisten kivien muodostama useampia kymmeniä syliä pitkä kivirova, mutta se lienee kumminkin luontainen. Näitä kivirovia on ehkä tarkoitettu, kun Calamniukselle kerrottiin ”kivikehistä” ja ”Lappalaisraunioista”, sillä muista näissä tienoin olevista muinaisjäännöksistä eivät seudun asukkaat tienneet mitään. Vielä on samoilla seuduin Papin-aho niminen selänne. Sattuvasti arvelikin oppaani, kun mainituilla kankailla kuljimme, että ”niin täällä sydänmaassa on kuin koko kirkkokunta”.

Samaan tapaan tehty, vaikka, paljoa pienempi, on eräs muinaisjäännös Muhoksen pitäjän Wuoton kylässä. Se on Kiiminginjoen eteläpuolella Inninkosken-kankaan laidassa, vähän matkan päässä mainitusta joesta, hiukan Ranta-ahon talon alapuolella. Siinäkin on kivistä ladottu soikea kiehkura, n. 3 ½ syltä pitkä, 2 ½ syltä leveä. Muinaisjäännöksen pääsuunta on melkein suoraan idästä länteen. Kiviladelma on tehty jokseenkin isoista kivistä. Se on lähes kyynärää korkea, n. 2 kyynärää leveä. Kivet ovat aikojen kuluessa vyöryneet pois alkuperäiseltä asemaltansa, niin että kivikehä on sen kautta levennyt ja käynyt epätasaiseksi. Kiviladelman sisäpuolella, itse muinaisjäännöksen keskellä, on myös isonlaisia maatuneita kiviä. Luoteiskulmassa kiehkuran sisäpuolella on iso paasi. Se on päältä tasainen, ja pienempiä kiviä on sen ympärillä, ikäänkuin pönkkänä. Kansa arvelee tätä kiveä ”Jättiläisen pöydäksi”. Itse kangas on laaja, luonnostaan kivikko ja kasvaa harvanlaista mäntymetsää.


Mainittakoon tässä myöskin eräs ”linna”, joka jo kauan sitten on herättänyt tutkijain huomion, vaikka sen olemassa-olo meidän aikamme ihmisille on jokseenkin tuntematon. Pohjanmaata koskevassa kertomuksessansa lausuu Mathesius: ”Lähellä Sotkajärveä, joka on 5 ½ peninkuorman päässä Oulusta, kuullaan Pyhäkosken pauhaavan joen etelärannalla olevan vanhan linnoituksen raunioiden vieressä”3. Samasta linnasta tietää Paltamon muinainen kirkkoherra Cajanus kertoa, että se on Kalevanpoikain rakentama (vrt. tarinoita Jättiläisistä). Kuten jo sanoin, ei nykyinen kansa tiedä tästä linnoituksesta paljon mitään. Mathesiuksen kertomus tarkoittanee erästä korkeanlaista Pyhäkosken eteläpuolella olevaa Korkeamaa eli Hiidenlinna nimistä harjua, joka on n. neljänneksen päässä Sotkajärven alapuolella. Täällä on joka suunnalle jokseenkin jyrkästi viestävä maakumpu, n. 70 syltä pitkä, 40 syltä leveä keskikohdalta. Kukkulan päällys on melkein tasainen, keskipaikalla juoksee kumminkin pitkin harjua jonkunlainen ylänne. Tällä harjulla kertoo kansa ennen Isonvihan aikana Ruotsin sotaväen pitäneen vahtia, jos viholliset sattuisivat pitkin jokea tulemaan. Vartiopaikaksi onkin harju erittäin sopiva. Myöskin tiedettiin kertoa, että näillä seuduin olisi muinoin ollut joku kahakka. ”Rautaportti” arvellaan olevan kätkettynä kummussa. Nykyjään on kunnas kynnetty pelloksi, vaan mitään muinais-ajan esineitä siitä ei oltu löydetty (vrt. Calamniuksen kertomus).

Parin neljänneksen matka Sotkajärveltä on Järvelän talon takalossa Pirun-kartanomaa niminen kangas. Tiedustellessani tämän kummallisen paikannimen syytä, kerrottiin, ett’ei mainitulla paikalla ole mitään ihmisten tekemää muinaisjäännöstä, vaan ainoastansa luontaisia isoja kallioita ja kivirakkoja, joiden päällä kuului olevan runsaasti katinkultaa.

Lähdeviitteet

  1. Suomi, Toinen jakso, VII. s. 236.
  2. Niin olen kirjaanpanoihini merkinnyt. Kun minulla tätä muinaisjäännöstä tarkastaessani ei ollut kumpassia muassa, on luonnollista, ett’eivät ilmansuunnat ole aivan tarkalleen määrätyt. Mahdollisesti on tämänkin linnan suunta luoteesta kaakkoon, kuten useimpain muiden näillä seuduin tavattavani samanlaisten muinaisjäännösten.
  3. Suomi, 1843. s. 136.