Pudasjärven pitäjä oli ennen Iihin yhdistetty ja on arveltu, että jo katoolisuuden aikana kulkivat ”munkit” Iistä pitäen Pudasjärveläisille oppiaan tyrkyttämässä1. Sitä on väitetty varsinkin sen nojalla, että peninkuorman päässä Pudasjärven kirkon alapuolella, on ollut vielä mainitun kertomuksen tekijän aikana eräs Luostariniitty niminen paikka, josta munkit muka siellä kulkiessaan ovat saaneet ruokaa hevosillensa. Nykyisille Pudasjärveläisille lienevät sekä munkit että mainittu niitty aivan outoja. Kentiesi on tämä munkkijuttu ja Luostariniitty sama, kuin Iissä tavattava. Minä vuonna seurakunnan ensimäinen kirkko rakennettiin, sitä emme tiedä. Kumminkin olettaa eräs kirjoittaja, että Pudasjärvellä jo 15:llä vuosisadalla, eli ainakin 16:n alkupuolella, on ollut oma kirkkonsa2. Tässä kappelikirkossa kulkivat sitten Iin papit pitämässä jumalanpalvelusta, kunnes Pudasjärvi sai oman kappalaisen. Se ei liene tapahtunut paljoa ennen, kuin seurakunta tuli itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Jo Helmik. 26 p. 1639 valtuutti Turun silloinen piispa Iisakki Rothovius, ollessaan tarkastusmatkalla Salossa, erään Jooseppi Joosepinpojan Pudasjärven kirkkoherraksi. Tämän vahvisti sitten Kristiina kuningatar antamallansa kirjeellä Lokak. 13 p. v. 1641. Tässä kirjeessä määrätään jo Hiltula pappilaksi. Ne kylät, jotka piispa Rothoviuksen yllä mainitun kirjeen mukaan tulivat kuulumaan Pudasjärven pitäjään, olivat: Kollaja3, Pudasjärvi, Sotkajärvi, Tyräjärvi, Kotajärvi4 ja Kurkijärvi.

Pudasjärven ensimäinen kirkkoherra, ennen mainittu Jooseppi Joosepinpoika (Palmannus Carlöensis), sai onnettoman lopun. Hän saavutti surmansa, koko kirkkoväen nähden, perheinensä Pudasjärven aalloissa, kirkosta palatessaan, ensimäisenä Helluntaipäivänä v. 1666. Tämä tapaus on pysynyt kansan muistossa nykyisiin aikoihin saakka. Kirkkoherralla kerrotaan olleen raamattu muassaan, joka myöskin joutui järven pohjaan. Aikojen kuluttua, saatiin se nuotassa taas ylös. Tämä kirja, luultavasti ensimäinen suomenkielinen raamattu Pudasjärvellä, on puheitten mukaan vieläkin erään talollisen hallussa siellä.

Ensimäisen kirkon sanotaan olleen Pudasjärven eteläpuolella Waassan-rannalla. Emme varmaan tiedä, mistä syystä rantaa sillä nimellä kutsutaan. Mahdollista kumminkin on, että paikka on saanut nimensä Waasan suvusta, jonka aikana pitäjä sai oman kirkkoherransa. Myöskin tiedämme me, että Kristiina-kuningatar lahjoitti seurakunnalle kirkonkellon, joka, toistamiseen valettuna, on vieläkin olemassa.

Vuosina 1673–5 rakennettiin ensimäinen kirkko järven pohjoispuolelle. Se on ollut nykyisen kirkon länsipuolella, jossa vieläkin muutamat porrasten edessä olevat kivet osottavat tämän vanhan kirkon sijaa.

Nykyinen kirkko on toinen tällä paikalla. Se on ristinmuotoon puusta rakennettu v. 1781. Se nähdään kirkon sisäpuolella läntisen oven päällä olevasta kirjoituksestakin: ”kun. Gust. III hallituxen alla rakettu vuonna 1781. Maalattu vuonna 1826”. Kirkossa on alttaritaulu, joka kuvaa Kristusta ristinpuussa. Sen on maalannut J. Hedman Oulussa v. 1825. Kummallakin puolen alttaria on n. 3 ½ kyyn. korkea, 2 ½ kyyn. leveä taulu, joista toinen kuvaa Vapahtajan kärsimistä yrttitarhassa ja toinen ristin päällä. Niiden tekijästä ei ole tietoa, vaan varmaan näyttävät ne olevan vanhempia, kuin iso alttaritaulu. Paitse sitä on kaksi taulua kuorissa, joista toisessa kuvataan Ehtoollisen asettamista ja pettäjän ilmoittamista; toisessa taas, joka on pienempi, Kristusta ristinpuussa ryövärien keskellä. Sen alareunaan on kirjoitettu Joh. 19 luvun 34 värsy. Sakastissa on rikkinäinen taulu: ”Ryktets utrop vid Konung Carl XI:s död”. Itse kirkossa on vielä läntisen oven päällä pitäjän vaakuna: 3 kyyn. leveä ja 2 kyyn. korkea vaatelippu, jonka keskelle on kuvattu iso karhu ja kuhunkin nurkkaan vähäinen kultainen kruunu. Lipun vartena on iso karhukeihäs. Kirkon alttarivaatteet, messukasukat ja muut vaatteesta tehdyt esineet ovat viime vuosisadan viimeisellä kymmenellä ja tämän vuosisadan alussa tehdyt. Myöskin kirkon hopeaiset astiat ovat myöhemmiltä ajoilta. Muuta vanhan-aikuista kalua on eräs vanha, 2 kyyn. pitkä, 1 kyyn. 5 tuumaa leveä ja 2 tuumaa paksu marmoripöytä, jota säilytetään pappilassa. Toinenkin samanlainen kauniilla leikkauksilla koristetuilla jaloilla varustettu pöytä on ennen ollut kirkossa. Jalat siitä on hävitetty ja itse pöytää on käytetty myöhemmin maalikivenä. – Pitäjän sinetissä on tähdenmuotoisten merkkien välissä kirjoitus: ”Pudasierwi Sokne Sigil”. Sinetin keskellä on karhun kuva5.

Kirkon vieressä oleva kellotapuli on puusta rakennettu, laudoitettu ja maalattu vuosina 1761–4. Siinä on kaksi kelloa.

Pienemmän kellon yläreunassa on kirjoitus: ”Soli Deo Gloria”.

Laidassa: ”Guds nampn till ähra och Pudasjerfwij försambling i Österbotten till prydna ähr denna klocka med församblingens egen bekostnad giuten”.

Kellon alareunassa: ”Gloria in excelsis Deo. Me fecit Holmiae Gerhardt Meyer anno 1706”.

Isomman kellon laidassa:

”Drottningi varsin valittu
Kirstinä se kiitettävä
Minun lahiaxi lähetti
Pudasjärven järvimaahan
Kuin mun vuodet vanhattivat
Kovin kuluin äänellesä
Valoi valaja mokoma
Minun mitä suuremmaxi
Yon (Ison?) verran vahvemmaxi
Vuonna 1807
Valettu Stockholmisa
Carl Fr. Grönvallilda”.

Vastaisessa laidassa:

”Kuin sun korvisas komean
Minun ääneni äkännet
Muista kurja kuolevasi
Muista kirkkohon keretä
Muista vaaroja varoa.

Tulkaat kumartakaat
Ja polvillenne langetkaat
Ja maahan laskeukaat
Herran meidän Luojamme eteen.
Ps. 95 v. 6.”

Kirkon lähellä, aivan sakastin portaiden luona, on eräs vanha puusta rakennettu hauta, jota kutsutaan ”pappien hautakammioksi”. Siihen kerrotaan seurakunnassa kuolleiden vanhempien pappien tulleen haudatuiksi. Muun muassa lepää mainitussa kammiossa pitäjän ensimäisen tapaturmaisesti kuolleen kirkkoherran tomu.

Kirkon arkistossa on useampia vanhoja suomenkielisiä painettuja kirjoja kuusitoistasataluvulta. Käsikirjoituksia löytyy myös samoilta ajoilta. Tärkeimmät niistä ovat ne kirjeet, jotka koskevat seurakunnan eroittamista Iistä. Isonvihan-aikuisesta elämästä saapi jonkunlaisen käsityksen kirkon arkistossa olevista syntyneiden ja kuolleiden luetteloista sekä muista kirkollisista toimista tähän aikaan. Niissä olevain ilmoitusten mukaan tapahtui seurakunnan väkiluvussa seuraavia muutoksia:

Vuosi Koko asukasluku Syntyneitä Kuolleita Vihityitä Savuja
1708 37 4 2
1709 27 17 5
1710 4 92 7
1711 5 31 5
1712 32 6 12
1713 35 11 15
1714 24 8 18
1715 24 15 6
1716 27 18 4
1717 14 90 2
1718 22 54 4
1719 6 32 4
1720 17 13 7
1721 26 5 12
1722 32 10 8
1723 27 7 11
1724 34 9 7
1725 34 6 10
1726 25 4 4
1727 30 1 1
1728 28 6
1729 22 5
1730 28 1
1731 30 12 4
1732 23 19 6
1733 22 12 11
1734 25 8 5
1749 929 26 15 104
1749 929 26 15 104
1750 958 40 20 104
1751 985 41 11 104
1752 37 8
1753 41 9
1754 1,043 36 18 105
1757 1,148 46 18 112
1760 1,204 58 24 115
1763 1,327 52 20 117
1766 1,403 60 41 124
1772 1,560 44 55 137
1778 81 20
1785 2,070 52 22 181
1790 2,517 99 31 230
1795 2,661 102 36 257
1800 2,893 117 69 298

Vertailun vuoksi mainittakoon, että nykyjään asukasluku samalla alalla, eli Pudasjärven ja Taivalkosken seurakunnissa, on yhteensä lähes kymmenen tuhatta.

Kuten yllä olevasta luettelosta näkyy, on kuolleiden luku suurin vuosina 1710, 1717 ja 1718. Silloin siis lienee Pudasjärven pitäjä ollut kovimman hävityksen alaisena. Kirkonkirjoihin onkin merkitty, että ensin mainittuna vuonna haudattiin Pudasjärvellä Juhannuspäivänä 38, v. 1717 Huhtikuun 7 p. 54 ja v. 1718 Huhtik, 15 p. 38 henkeä.

Lähdeviitteet

  1. Kertomus Pudasjärven pitäjästä, joka säilytetään käsikirjoituksena Suomal. Kirjall. Seuran arkistossa.
  2. Kertomus Pudasjärven pitäjästä, Åbo tidningar 1776, N:o 10, 11, 12.
  3. Silloiseen Kollajan kylään kuului koko n. s. Pohjanperä.
  4. Mitä tällä nimellä tarkoitetaan emme tiedä. Alkuperäisessä kirjeessä on nimi kirjoitettu Kåtajärffvi. Kirje löytyy kokonaisuudessaan painettuna Mathesiuksen kertomuksessa (Suomi 1843, s. 133–34).
  5. Yllä olevat tiedot perustuvat melkein kokonansa kirkkoherra K. A. Heikel’in tekemään ja Muinaist. Toimik. lähettämään kalustoluetteloon.