Liminka kuului vanhempina aikoina Saloisten pitäjääsen, josta se eroitettiin eri kirkkoherrakunnaksi noin v. 1490. Mahdollisesti oli paikkakunnalla jo ennen näitä aikoja kappelikirkko.

Ensimäinen kirkko on ollut puheitten mukaan Sunilan talon kohdalla toisella puolen Liminganjokea. Sitten rakennettiin kirkko Linnukanmäelle, vähän matkaa nykyisen kirkon yläpuolelle. Mainitulla mäellä muistelee kansa vieläkin ennen olleen jonkun tappelun. Nähtävästi oli kirkko Linnukalla siihen aikaan, kuin sen Wenäläiset edellisen mukaan vuosina 1589 ja 1592 polttivat. Erittäin mainitsikin eräs kertoja, että Linnukalla olleen kirkon polttivat viholliset Joulupäivänä. Kertomus tarkoittanee siis vuoden 1589:n neljännen Joulupäivän tuhoa. Tähän aikaan veivät viholliset myöskin pitäjän kirkonkellot mukanansa Wenäjälle. Isomman kerrotaan kuljettaessa vajonneen Siikajokeen ja siellä se on vielä tänäkin päivänä.

Linnukalta siirrettiin kirkko nykyisen kirkkomaan sisälle. Se on ollut puheitten mukaan tapulin luoteispuolella; rovasti Gummeruksen haudan sanotaan olevan vanhan kirkon alttarin kohdalla. Tämän kirkon kerrotaan olleen olemassa kolmatta sataa vuotta. Nykyisen tapulin paikalla taas oli ”ennen Isoavihaa” linna, johonka seudun asukkaat kokoontuivat vihollisten tullessa itseänsä puolus-tamaan ja käyttivät puolustus-aseenansa muun muassa erästä ”nahalla päällystettyä kanuunaa”.

Nykyinen kirkko on kertomuksen mukaan toinen tällä paikalla ja se on, kuten edellisetkin, rakennettu puusta v. 1826. Kirkon vanhempi omaisuus on hävinnyt Isonvihan aikana, jolloinka vihollisten kerrotaan käyttäneen tämänkin pitäjän kirkkoa hevostallinansa. Enin osa kalustoa on viime vuosisadalla hankittu. Kirkossa on uusi, Kristuksen kirkastamista kuvaava, alttaritaulu, jonka on maalannut Nylander. Paitse sitä on pienempi, Kristuksen ristiinnaulitsemista esittävä, taulu, jonka maalaajasta en saanut tietoa, sekä eräs kolmas taulu, joka kuvaa viimeistä tuomiota ja jonka on Limingassa maalannut Pietari Bergström vuonna 1741. Kirkossa on vanhempi saarnastuoli, jonka vuonna 1727 on maalannut maalari Olof Ekelund. Se on koristettu öljyvärillä maalatuilla apostolein ja evankelistain kuvilla ja sen oven päällä on sisäpuolella kirjoitus:

”Under hans Kongl. Maij:z Tro-Mans, Gen. Majorens och Landzhöfdingens öfver Österbotn Högwälborne Barons her Reinh: Wilh. von Essens Gouvernemente. Så och hans Kongl: Maij:tz tro-Mans Biskopens öfw:r Åbo-stiftt, Pro-Canzellerens och Consis-st:ii Eccles:i Präsidis Högwördigste Theol. Doctoris her Herm:s Wittes Siäla-wård. Tå war Kyrkioheerde Herr Christiern Gisselkors. Sacellani woro: Dn. Isaacus G. Lithovius, Dn. Johan Hedräus. Dn. Laur. Lithovius. Adj. min. Dn. Gab. Peitzius. Målat 1727.”

Muusta kirkon omaisuudesta mainittakoon vanha mestauskirves, eräs ”lapinkätkyt”, muutamia raakatekoisia puuleikkauksien kappaleita, joista yhdessä on vuosiluku 1682, 9 vanhaa rikkoutunutta puusta tehtyä enkelinpäätä; vielä on kirkossa kaksi vanhaa miekkaa, joidenka omistajia ei tiedetä. Kirkon-arkistossa löytyy muutamia asiakirjoja 16-sataluvulta.

Kirkon vieressä on kellotapuli, puusta rakennettu vuonna 1733. Siinä on kaksi kelloa, joista isompi on mitä suurimpia Pohjanmaalla (painaa 6 kippuntaa 7 leiviskää). Sen yläreunassa luetaan: ”Tulcat astucam ylös Herran wuorelle, Jacobin Jumalan huoneseen, että hän opetais meille hänen teitäns, ja me waellaisimme hänen polguillens. Es: 9: 3.”

Laidassa:

”Thenna Limingo Moder Kyrkio
Klocka är dels med Kyrckians
dels med församblingens pennin-
gar upkiöpt i Stockholm, år 1748,
guten af k: Styckgutaren G. Meijer.”

Alareunassa: ”Kusa kaxi taicka colme tulewat cocoon minun nimeeni siinä minä olen heidän keskelläns. Math. 18: 20.”

Pienemmän kellon yläreunassa: ”Then ther hafver öron til at höra han höre. Luc: 8.”

Laidassa:

”Siccine. Candidior. Fulget. Post.
Nubila. Phoebus
Ut. Spoliata. Sacris. Vi-
Deas. Ornatibus. Aedes.
Jam. Resonare. Dei.
Campanam. Deniqve. Laudes.
Psalle. Limingo. Deus.
Tibi. Fecit. id. et. Fredericus I
A:o MDCCXXVII. gratulabundus,
T. T. Pastor
Christ. Gisselkors.”

Vastaisessa laidassa:

”Me conf(e)cit
Ericus Näsman
Holmiensis.”

Alareunassa: ”Kommer hyt barn til mig jag wil lära eder Herrans fruchtan. Ps: 34: v: 12.