Muinaisten aikojen elämätä todistavat myöskin useat Oulun kihlakunnassa tavattavat padontapaiset kivirakennukset. Niitä löytyy kaikissa kolmessa kihlakuntaa halkovassa isommassa joessa. Kansantarut tietävät useimmiten kertoa, että nämät muinaisjäännökset ovat Lappalaisten rakentamia. Niihin sekoitetaan usein luontaisiakin yli joen juoksevia kallioita, joissa ei voida huomata mitään merkkiä ihmistyöstä. Toisista kumminkin näkee aivan selvästi, että ne ovat kootut erisuurista kivistä, joita on asetettu yli joen juoksevaan riviin. Enimmäkseen ovat ne jo niin hajoilleet, ett’ei niitä näy vedenpinnan yläpuolelle muulloin, kuin vähän veden aikana. Kansa arvelee, että ne ovat vanhoja kalanpyynti-paikkoja, ja mahdotonta ei ole, että nämät muinaisjäännökset on tehty sitä tarkoitusta varten. On kumminkin lausuttu sekin arvelu, että seudun asukkaat muinaisina sotaisina aikoina rakensivat jokien yli tällaisia kivipatoja, estääksensä siten vihollisten kulkua. Kansa ei enää tiedä kertoa, että näillä muinaisjäännöksillä olisi ollut tällainen tarkoitus. Paitse sitä ovat ainakin muutamat niistä niin syrjäisissä paikoin ja kaukana yleisistä kulkupaikoista, että tuskin on luultava, että ne olisivat syntyneet vihollisen hävityksen pelosta. Näitä patoja löytyy seuraavissa paikoin:

Taivalkosken seurakunnassa on Iijoessa, Irninniskan talon alapuolella olevan Runtinkosken niskassa, poikki joen juokseva kivipato, n. 45–50 syltä pitkä, 2–3 kyynärää leveä, noin kyynärää korkea. Kivet ovat osaksi jokseenkin isoja. Pato oli, minun seudulla liikkuessani, tykkänänsä veden alla ja selvää on, että se on paljon vyörynyt, kun joki niistä paikoin on hyvin virtavata. Kummallakin rannalla, n. 8 sylen päässä maanrajasta, on n. sylen levyinen aukkopaikka, jota kansa arvelee ”rysänsijaksi”. Itse patoa kutsutaan ”lapinpadoksi”.

Samassa seurakunnassa on Kovionjärven ja Tyräjärven välisen Kovionsalmen keskipaikoilla, vähän Hutun talon yläpuolella, samantapainen ”Lappalaisten pato”. Sekin juoksee yli salmen, rannasta rantaan, ja on n. 8 syltä pitkä, n. 2 kyynärää leveä. Kun salmen pohja on hyvin liejuinen, on pato vajonnut niin syvään maan sisään, että ainoastaan päällimmäiset kivet ovat enää näkyvissä, nekin aivan pohjan tasalle painuneet. Padon korkeutta ei siis kaivamatta voi määrätä. Minkäänlaisia katkelmia eli aukkoja ei siinä näytä olevan. Kivet, ainakaan näkyvissä olevat, eivät ole kovin isoja. Tämä pato on mielestäni selvä todistus siihen, ett’ei ainakaan kaikkia tällaisia muinaisjäännöksiä ole tehty vihollisten kulun estämiseksi, sillä melkein mahdotonta on käsittää, mitä vihollisilla olisi ollut tekemistä Kovionjärvessä, johonka pääsemästä tämä pato olisi heitä estänyt. Mainittu järvi on nimittäin yksinäinen, Tyräjärveen laskeva, pienoinen lampi, johonka ei tule vesiä mistäänpäin ja jonka rannalla ei ole yhtään taloa.

Pudasjärven kirkon alapuolella on tällainen pato Siikalampien yläpuolella olevassa Kattilanivassa. Lautamies Aappo Kantola, joka minulle tämän tiedon antoi, arveli padon olevan n. 40 syltä pitkän. Siinä kuului olevan kaksi aukkoa eli ”rysänsijaa”. Kun joki tässä paikassa on hyvin virtava ja kun yleinen kulkuväylä käypi siitä, on pato tietysti paljon vyörynyt ja hajoillut. Sama kertoja tiesi, että Siikalampien välissä olevassa Siikanivassa on myöskin kivistä tehty pato, arviolta n. 30 syltä pitkä. Yhden aukon sanoi kertoja padossa olevan. Muuten kuului tämä pato olevan vähän korkeampi, kuin edellinen.

Kallajan kylässä on eräs kivipato Wäänäsen talon yläpuolella olevassa Marjosaaren-putaassa. Se on n. 12 syltä pitkä, 2 kyynärää leveä. Korkeutta ei voi tässäkään tarkoin määrätä, sillä pato, virtavassa paikassa ja yleensä veneiden kulkupaikalla ollen, on paljon vyörynyt ja hajoillut. Yksi aukkopaikka, josta nyt kulkee väylä, on padon keskellä. Kivet ovat pienenpuoleisia. Nykyisten ihmisten muistaessa sanottiin padon vielä olleen korkeamman.

Iin pitäjän Pirttitörmän kylässä on Niemelän talon alapuolella yli joen juokseva kallio, jota kutsutaan Hiidenpadoksi. Se on kumminkin vallan luontainen kallioriutta, joka juoksee yli koko joen, niin että ainoastansa etelärannalla on vähäinen aukko, josta veneet pääsevät kulkemaan. Kallion kohdalla joessa oleva vähäinen putous on Hiidenkoski nimeltänsä.

Samanlaisia patoja on useampia Kiiminginjoessa ja sen latvavesillä. Utajärven seurakunnan Juorkunan kylässä on Timosenjärven kapeimmassa paikassa, jota kutsutaan tavallisesti ”salmeksi”, eräs kivistä tehty ”Jättiläisen pato”. Itse en ole tällä syrjäisellä paikalla käynyt, vaan Juorkunassa kuulin siitä puhuttavan. Samassa kylässä on Määtän ja Keinäsen talojen kohdalla olevassa Kylänvirrassa myöskin salmen poikki juokseva kivipato. Sitä kutsutaan ”lapinpadoksi”. Muinaisjäännös on nyt melkein kokonansa hajonnut. Minun niillä seuduin liikkuessani, ei koko patoa tulvaveden tähden voinut ollenkaan nähdä. Vähän veden aikana kuului se vielä jokseenkin selvästi tuntuvan. Juorkunan kylässä Kivijoessa kerrottiin myöskin olevan vanhan kivipadon, jota tavallisesti kutsutaan nimellä ”mutkapato”. Se kuului vielä näkyvän selvästi vedenpinnan päällekin, puheitten mukaan on se n. 10 syltä pitkä, runsaasti 1 ½ kyynärää korkea. Yksi ”merranreikä” siinä sanottiin olevan1.

Juorkunanjärven alapuolella on näitä patoja Torvenkoskessa, ja Peurakoskessa. Kummassakin on joku väyläpaikka, jota arvellaan muinaiseksi ”merranreiäksi”. Naurisnivassa Huoseuslammen yläpuolella on myös eräs tällainen pato. Sen sanottiin vähän veden aikana näkyvän aivan selvästi vedenpinnan yläpuolellekin ja on nykyjänsä n. 3 kyynärää leveä. Padon alla on vettä toista syltä, vaan sen yläpuolella on vähän matkaa matalata, joka on syntynyt luultavasti siten, että virta on kuljettanut patoa vasten kaikenlaista maaduttavaa ainetta. Myöhempinä aikoina on patoa parannettu ja sitä on vielä nykyjään käytetty kalapatona. Padon yläpuolella jokitörmissä on ”lapinhautoja”. Niiden kohdalta on joesta löydetty eräs kiviase.

Ranta-ahon talon alapuolella olevan Inninkosken niskassa sanottiin myös olevan erään kivipadon, joka vähän veden aikana kuului vielä tuntuvan aivan selvästi.

Alavuoton kylässä on Wäänäsen talon alapuolella Kiiminginjoen poikki juokseva kivipato, jota sanotaan ”Jättiläisen padoksi”. Yhdessä kohti on siinä katkelma eli aukkopaikka, josta veneellä kuljetaan. Nähtävästi on tämä ”pato” vaan luontainen kallio. – Ainakin näyttää se olevan aivan samaa laatua, kuin ennen kerrottu Iijoessa oleva Hiidenpato. Minun käydessäni Wuotolla, oli tämä pato melkein kokonansa tulvaveden alla, mutta vähän veden aikana kuului se olevan aivan kuivilla.

Oulujoessa on Utajärven seurakunnan Niskan kylässä Poutijaisen talon alapuolella olevan Niemelän torpan kohdalla yli joen juokseva kivipato, jota kutsutaan ”lapinpadoksi”. Kuivan aikana sanottiin sen näkyvän vielä selvästi, mutta tulvaveden aikana ei siitä tiedä mitään.

Noin virstan matka Honkalansaaresta, jonka muinaisjäännöksistä on jo puhuttu, on Utoslahden talon ylipuolella Utosjoen poikki juokseva kivipato. Sitäkin kutsutaan ”lapinpadoksi”. Se on puheitten mukaan n. 50 syltä pitkä, ainakin yhden sylen levyinen. Kivet kerrottiin olevan osaksi jokseenkin isoja. Jonkunlaisia aukkoja (”merranreikiä”) on padossa myöskin. Vähän veden aikana kuului tämä pato olevan melkein kuivilla, niin että sen voi aivan selvästi nähdä. Kulkiessani näillä seuduin, oli muinaisjäännös tykkänänsä tulvaveden alla2.

Pyhäkoskessa olevan Pällin seuduilla kerrotaan Lappalaisten ennen vanhaan asuneen. Honkalan talon kohdalla kuului vieläkin olevan joessa kiviä koossa, padon tapaan läjättyinä. Tulvavesi peitti minun seudulla liikkuessani tämänkin paikan, niin ett’en saanut mainituista rakennuksista vähintäkään vihiä. Honkalan seuduilla on varmaan ollut vanhaan aikaan ihmisiä. Sitä todistavat useat talon pelloista löydetyt kiviaseet3.

Lähdeviitteet

  1. Eräs vanha puusta tehty pato on Juorkunan kylässä Kokkojoella. Sitä kutsutaan tavallisesti ”kokkopadoksi”. Yleensä pidetään sitäkin hyvin vanhana. Eräs tarina kertoo kumminkin, että Sanginjärveläiset, joidenka kalavetenä Juorkunan järvet ennen olivat, ovat tällä padolla pyytäneet kaloja. – Sangin kylässä on myöskin eräs puupato Sanginjoen niskassa eli ”salmessa”. Sitä arvellaan Lappalaisten tekemäksi. Nykyjään ei padosta ole jäljellä muuta, kuin joku vaaja. Vanhat sanoivat kumminkin muistavansa, kun vaajoja oli aivan yli salmen. Ne sanottiin olevan tavallisen hirren vahvuisia. Lappalaiset kuuluivat saaneen paljon kaloja pyydyksestänsä, mutta kerran sattui ruoto tarttumaan lappalaistytön kurkkuun, jonka jälkeen isä loihti kalaveden pilaan. Padon seuduilla olevista mättäistä on löydetty isoja suomuläjiä. Sanginjoen varrella, Kommin-ahon talon alapuolella olevalla Lahnahetteellä ovat Lappalaiset myöskin puheitten mukaan asuneet. Siellä ei kumminkaan sanottu näkyvän enää minkäänlaisia jälkiä näistä asukkaista. – Lappalaiset ja Jättiläiset eivät erään kertojan arveluiden mukaan eronneet toisistansa muuten, kuin siinä että Jättiläiset olivat vahvempia. Muuten olivat ne ”niinkuin samaa väkeä”. Kun nykyinen kansa tuli näille seuduin, lähtivät Jättiläiset hiljaisuudessa, mitään vastarintaa tekemättä, ”painumaan pohjoiseen päin”. Sittemmin niitä ei ole näkynyt.
  2. Padon alapuolella olevan Hiltulan talon seuduilla ovat Lappalaiset puheitten mukaan pitäneet asuntoa. Talon rannassa näytetään vieläkin jokitörmässä notkelmia, joita myöten Lappalaiset ovat kulkeneet kalalla ja joita kutsutaankin ”Lappalaisen poluiksi”. Näissä tienoin on ennen ollut erittäin hyvä kalavesi, varsinkin on lahnoja saatu runsaasti. Kerran kumminkin sattui lappalaistyttö saamaan ruodon kurkkuunsa. Isä loihti tytön terveeksi, mutta lupasi silloin, että lahnat saisivat hävitä, jos vaan tyttö paranisi. Tyttö tulikin terveeksi, mutta lahnat ovat hävinneet. Sama tarina kerrotaan useista paikoista.
  3. Tässäkin sattui ruoto tarttumaan lappalaistytön kurkkuun. Isä loihti kurkun terveeksi, mutta lupasi silloin, että joka kolmas vuosi ihminen joutuu Pällin kuohuihin ”uhriksi”. Pälli onkin sitten ottanut osansa aina nykyisiin aikoihin asti. Myöhemmin on kuitenkin koskea perkattu, niin ett’eivät Lappalaisen noitakeinot enää tepsi. Tarina kerrotaan toisellakin tavalla, kuten edempänä saadaan nähdä.