Yhdistyksen arkiston vaiheita

Vapaussodan mainingit ulottuivat talvella 1918 Utajärvelle asti. Helmikuussa 1918 Utajärven Suojeluskunnan edustajat pidättivät muutamiksi päiviksi Utajärven ja Keskiniskan punakaartien johtomiehet ja takavarikoivat heiltä Utajärven ja Niskankylien työväenyhdistyksien arkistot. Punakaartien omia arkistoja ei löytynyt; saattoi olla niinkin, että maan laillista hallitusta vastaan kapinoivan kaartin asioista ei pöytäkirjoja ollut tehtykään.

Parin päivän kuulustelujen jälkeen pidätetyt ja Niskankylän Pirilän ”pikkupuolella” eli pihapirtissä säilytetyt punaiset päästettiin koteihinsa. Niskankylän ”putka” sijaitsi Pirilässä siksi, että kyläpoliisi Pekka Hiltunen oli Pirilän vävy ja asui Pirilässä. Takavarikoidut arkistot luovutettiin takaisin yhdistyksille. Tapahtuiko arkistojen luovutus heti vai vasta myöhemmin, siitä ei ole merkintää asiakirjoissa eikä myöskään muistitietoa.

Utajärven ja Keskiniskan työväenyhdistyksien arkistot takavarikoitiin uudelleen 1930-luvun alkupuolella eduskunnan säätämien ns. kommunistilakien toteutuksen yhteydessä. Nyt takavarikon tekivät etsivän keskuspoliisin edustajat. Viranomaiset epäilivät yhdistyksiä kommunistisiksi – ilmeisesti eivät aivan aiheetta – ja Oulun läänin maaherra antoi 1933 molemmille yhdistyksille toimintakiellon. Sen vahvisti Muhoksen ja Utajärven pitäjäin käräjäkunnan kihlakunnanoikeus samana vuonna. Kihlakunnanoikeus lakkautti yhdistykset seuraavilla välikäräjillä.

Kahdesti takavarikoitu arkisto sisältää enimmältä osalta pöytä- ja tilikirjoja. Kun työväenyhdistyksien toiminta virisi uudelleen vapaussodan jälkeen, ottivat yhdistyksien sihteerit ja rahastonhoitajat vanhat kirjat uudelleen käyttöön.

Yhdistys perustettiin Suurlakon jälkeen

Näistä 1990-luvulla Utajärveltä löytyneistä Utajärven työväenyhdistyksien arkiston asiakirjoista selviää, että Utajärven kirkonkylän Työväenyhdistys ry. on perustettu vuoden 1905 suurlakon jälkimainingeissa, luultavasti 1906, mutta viimeistään vuoden 1907 alussa. Suomen Työläisliitto on hyväksynyt 21.2.1907 Utajärven työväenyhdistyksen Liiton osastoksi numero 654. Perustaminen on rekisteröity Oulun lääninkansliassa 19.2.1908. Toiminta lienee ollut alkuaikoina hyvin vilkasta: rakensihan yhdistys toimintaansa varten oman työväentalonkin.

Vanhimmat pöytäkirjat ovat edelleen hukassa. Pöytäkirjaniteestä puuttuvat kokouspöytäkirjat vuoteen 1923 asti. Tilikirja sen sijaan alkaa jo vuoden 1910 alusta. Siitä selviää, että yhdistyksen talous oli alkuvuosina tiukalla. Vuoden 1911 syksyllä yhdistys lainasi Muhoksen työväenyhdistykseltä 650 markkaa voidakseen maksaa kauppias Mikkolan saatavat. Lainaa lyhennettiin 50 markalla vuonna 1915 ja 60 markalla 1917, mutta kyllä osa velasta taisi jäädä muhoslaisten vahingoksi.

Vuosien 1917 ja 1918 aikana pöytäkirjanidettä on käytetty Metsä- ja uittoliiton Utajärven-osaston kokouspöytäkirjojen kirjoittamiseen. Mahdollisesti työväenyhdistyksen muukin toiminta on silloin tapahtunut tuon ammattiosaston nimissä. Pöytäkirjan mukaan ammattiosasto aloitti toimintansa 18.9.1917 Utajärven työväentalolla pidetyssä kokouksessa. Pöytäkirjaniteen viimeinen ammattiosaston pöytäkirja on laadittu vuosikokouksesta, joka pidettiin 27.1.1918 eli pari päivää vapaussodan alkamisen jälkeen.

Metsä- ja uittoliiton Utajärven-osaston puheenjohtajana toimi Suomen Matkailijayhdistyksen laskumies, Ristiniemen talon torppari Pekka Holappa. Tämä vuonna 1872 syntynyt ”Välitalolainen” näyttää olleen todellinen työväenjohtaja Utajärvellä tuohon aikaan ja myöhemminkin, aina 1920-luvun lopulle asti. Hän toimi myös Utajärven punakaartin maltillisena päällikkönä sen lyhyen toiminta-ajan. Tämä maltillisuus ilmeni sitenkin, että hän pysyi ”porvarillisen” Utajärven Osuuskaupan hallituksen jäsenenä, vaikka aateveljet puuhasivat innolla vasemmistolaista osuuskauppaa Utajärvelle. Ammattiosaston sihteerinä toimi ensin Kustu Roininen ja toisena toimintavuotena Janne Ristiniemi.

Jopa vanhoista utajärvisistä saattaa kuulostaa yllättävältä, että monet pöytäkirjoissa nimeltä mainitut työväenyhdistyksen tai ammattiosaston jäsenet ja jopa toimihenkilöt osallistuivat vapaussotaan valkoisten puolella. Todennäköistä on, että kyseessä ei ollut – ainakaan kaikkien kohdalla – entisen aatteen vaihtaminen vaan se, että he valitsivat vapaaehtoisen asepalveluksen välttääkseen odotettavissa olevat asevelvollisuuskutsunnat. Tähän viitannee sekin, että useimmat heistä eivät liittyneet Utajärven suojeluskuntaan vaan menivät rintamalle Oulun suojeluskunnan rintamakomennuskuntien riveissä.

Tilikirjan kertomaa vuosilta 1919–1922

Tilikirjan merkinnöistä selviää, että työväenyhdistyksen vapaussodan aikana helmikuussa 1918 keskeytynyt toiminta on jatkunut viimeistään marraskuusta 1919 lähtien. Tilikirjaan on kirjattu 4.11.1919 ja 14.12.1919 iltamatuloja yhteensä 209,75 markkaa. Marras–joulukuulla on yhdistyksellä ollut menoja 170,10 markkaa. On ostettu mm. polttopuita, lamppuöljyä, paperia ja postimerkkejä, maksettu palkkioita soittajille ja ”torpan arentia” eli vuokraa työväentalon tontin omistajalle.

Tilikirjan merkintöjen mukaan työväenyhdistyksen toiminta on jatkunut samaan tapaan myös seuraavina vuosina eli 1920–1922. Näinä vuosina on iltamia ja tansseja ollut ”oviraha”-merkintöjen perusteella arvioiden usein, jokseenkin joka viikko. Jokunen näytelmäkin on ollut harjoiteltavana, koskapa 6.11.1920 on maksettu 12,75 markkaa näytelmäkirjoista ja tarjottu ”näytösseuralle” 6 markan hintaiset kahvit. ”Kuiteista” on maksettu 11.4.1921 H. Karppiselle peräti 145,75 markkaa, mutta sitä mistä kuiteista on kyse, ei kerrota. Yhdistys lienee järjestänyt kevättalvella 1922 hiihtokilpailut, koskapa 6.4.1922 on maksettu 93 markkaa palkintomitaleista. Poliittiseen toimintaan viittaavaa on tilikirjan merkinnöistä vaikea, suorastaan mahdoton löytää. Tosin noista salaperäisistä ”kuiteista” ei niiden alkusyy selviä.

Utajärven kirkonkylän Työväenyhdistys ry. rekisteröitiin uudelleen yhdistysrekisteriin 2.1.1920 rekisterinumerolla 1596. Yhdistyksen nimen merkintään oikeutetuiksi ilmoitettiin puheenjohtaja Pekka Holappa ja sihteeri Fiina Nurro. Yhdistyksen muita hallituksen jäseniä vuosilta 1919–1922 ei tiedetä, kun pöytäkirjat ovat kadonneet. Vuosien 1920–1921 tilit ovat tilikirjaan tehdyn merkinnän mukaan tarkastaneet Väinö Karppinen ja Heikki Utoslahti. Vuoden 1922 tilit ovat tarkastaneet Artturi Siika-aho ja Jaakko Sieppo. Rahastonhoitajat eivät yleensä ole allekirjoittaneet tilinpäätöstä, eikä heidän nimistään löydy kirjattua tietoa, mutta vuoden 1923 helmikuussa on uusi rahastonhoitaja Väinö Karppinen maksanut Pekka Postilalle rahastonhoitajan palkkaa 100 markkaa.

Politiikkaa ja kauppaa 1920-luvulla

Vuodesta 1923 lähtien voidaan Utajärven työväenyhdistyksen toimintaa tarkastella pöytäkirjojen merkintöjen mukaan. Ne kertovat tiheään tapahtuneista henkilövaihdoksista yhdistyksen johdossa. Luultavasti kyse ei ollut pelkistä henkilöriidoista vaan myös sosiaalidemokraattien ja kommunistien välisestä valtakamppailusta.

”Utajärven Työväenyhdistyksen keskinäisestä vuosikokouksesta” 18.2.1923 laadittu pöytäkirja kertoo, että yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Artturi Siika-aho. Hänen valtakautensa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Pekka Holappa palasi jo seuraavana vuonna yhdistyksen johtoon. Kaikesta päätellen yhdistyksen johto siirtyi samalla sosiaalidemokraateilta takaisin kommunisteille.

Yhdistysrekisteriin ilmoitettiin 15.10.1924 yhdistyksen puheenjohtajana olevan edelleenkin Pekka Holappa ja sihteerinä Fiinu Nurro.

Yhdistys päätti 22.2.1925 ottaa vastaan ”N. N. yhdistyksen opintokerhon”. Salaperäinen merkintä on myöhemmin saanut yhdistyksen toimintaa tutkineilta viranomaisilta eli etsivän keskuspoliisin edustajilta punakynällä tehdyn alleviivauksen, joten siinä lienee ollut kyse poliittisesta valinnasta.

Vuosikokouksessa 8.3.1925 keskusteltiin työväentalon siirrosta ja oman tontin ostamisesta sille. Kokouksessa keskusteltiin myös järjestysasioista ja ”tehtiin yksimielinen päätös siitä, että jonka nähdään olevan juovuksissa, niin häntä ei lasketa sisälle”. Raittiusasiaa ja iltamatilaisuuksien järjestyksen pitoa on käsitelty monissa kokouksissa. Johtokunta antoi ”porttikieltoja” humalaisille iltamavieraille ja erotti sopimattomasti käyttäytyneitä järjestysmiehiä.

Henkilövaihdokset jatkuivat. Kokouksessa 25.10.1925 vaihdettiin Pekka Holapan tilalle puheenjohtajaksi Artturi Siika-aho, mutta syksystä 1926 lähtien yhdistyksen puheenjohtajan nuija on jälleen Pekka Holapan vahvoissa käsissä. Johtokunnan kokouksessa 20.2.1927 johtokunta päätti myös esittää Holappaa ehdokkaaksi eduskuntavaaleja varten.

Kaupallisiakin asioita harrastettiin. Varsinkin eräs yhdistyksen sihteereistä, Väinö Karppinen, toimi tarmokkaasti työväen osuuskaupan perustamiseksi Utajärvelle. Muita puuhamiehiä tällä kaupallisella saralla olivat Heikki Haapalainen ja Artturi Siika-aho. Yhdistys liittyi 11.11.1925 jäseneksi Oulun Osuuskauppaan. Pöytäkirjaan merkittiin: ”Päätettiin vaatia myymälän avaamista aivan heti paikkakunnalle vuokrahuoneisiin.” Osuuskauppaan kerättiin jäseniä kirkonkylän lisäksi Sotkalta, Sangilta ja Niskankylästä. Jäseneksi liittyneiden listasta löytyy 106 nimeä, mutta muutamat nimet on myöhemmin yliviivattu. Mielenkiintoista on huomata, että yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Holappa pysyi ”porvarillisen” Utajärven Osuuskaupan jäsenenä ja peräti sen johtokunnan jäsenenä.

Työväenyhdistyksen johtokunta perusti 4.7.1926 työväentaloon oman kahvilan, jonka emännäksi valittiin Maikki Lipponen. Kahvila toimi myöhemmin vain iltamatilaisuuksien aikana.

Vuoden 1927 toimintakertomus kertoo mm. johtokunnan kokoontuneen 5 kertaa, tanssi-iltamia pidetyn 14 kertaa ja ohjelmailtamia 8 kertaa. Ulkopuolisille on taloa vuokrattu 9 kertaa. Tämän toimintakertomuksen konseptissa on maininta: ”Puhujia käynyt 1 sos.dem.lainen ja piirisihteeri”.

Kuukausikokouksessa 9.12.1928 oli käsiteltävänä vain yksi asia: ”Sosialistien ja ja Pienviljelijäin vaalikomitealle myönnettiin 500 mk.” Tämän merkinnän on yhdistyksen asiakirjoja myöhemmin tutkinut etsivän keskuspoliisin edustaja varustanut paksulla punaisella viivauksella. (Tilikirjan mukaan avustusta maksettiin 13.12.1928 kuitenkin luvattua vähemmän, eli vain 300 markkaa!)

Urheilua ja tasokasta näyttämöharrastusta

Työväenyhdistyksen seuraavien vuosien toimintaa voisi pöytäkirjojen perusteella kuvata poliittiseksi hiljaiseloksi. Toiminnassa näyttää, ainakin pöytäkirjamerkintöjen mukaan, urheilu ja erityisesti kilpahiihto olleen silloin ja oikeastaan koko toiminta-ajan tärkein toiminnan kohde. Vanhin ”kilpahiihtoiltamia” koskeva merkintä löytyy yhdistyksen tilikirjasta maaliskuulta 1911.

Yhdistys perusti 22.5.1927 oman voimistelu- ja urheiluseuran. Sen nimeksi tuli Utajärven k.k. Työväenyhdistyksen Voimistelu- ja urheiluseura. Urheiluseuran puheenjohtajaksi valittiin tietysti Pekka Holappa ja sihteeriksi työväenyhdistyksen tuleva voimahahmo Aarne Honkanen. Kokouksessa urheiluseuraan liittyi 10 jäsentä.

Urheilun lisäksi näytelmäharrastus näyttää olleen suosittua. Sellaisesta kertoo haastateltujen henkilöiden muistitieto, ja sen voi päätellä myös arkiston liitteenä löytyneestä näytelmäkirjojen luettelosta. Siinä luetellaan yhdistyksellä olevan 79 näytelmäkirjaa, monesta kolme tai neljä kappaletta. Joukossa oli vaativiakin näytelmiä, kuten Canthin Roinilan talossa, Ibsenin Nukkekoti, Tšehovin Riemujuhla ja Kiven Lea, Kihlaus sekä Yö ja päivä. Toki luettelossa mainitaan myös taiteellisesti heikkoja mutta poliittisesti tarkoituksenmukaisia näytelmiäkin. Ohjaajana toimineen henkilön nimeä ei asiakirjoissa mainita, eivätkä haastatellut henkilötkään valitettavasti häntä tai heitä enää muista. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Utajärven työväenyhdistyksen näyttämöharrastus oli noina vuosina varsin tasokasta, tasokkaampaa kuin yhdistyksen urheilutoiminta.

Lakkauttaminen uhkaa

Vuodesta 1928 lähtien pöytäkirjoista löytyy entistä enemmän merkkejä kommunistien vaikutusvallan lisääntymisestä. Johtokunnan kokouksessa 6.1.1928 käsiteltiin Utajärven sosialististen pienviljelijäin talonvuokrauspyyntöä ja suostuttiin siihen ilman vuokraa. Samalla myönnettiin 500 markan avustus Sosialistien ja Pienviljelijäin vaalikomitealle. Tälle kommunistien apujärjestölle myönnettiin vaaliavustus myös 9.12.1928. Näiden kokouksien aikoina yhdistyksen puheenjohtajana oli jo nuori ja toimelias Aarne Honkanen.

Niteen viimeinen pöytäkirja on jäsentenkeskeisestä kokouksesta 19.10.1930. Siinä käsitellään vielä kerran tontinostoa. Yhdistyksen lakkauttaminen oli kuitenkin edessä. Käytännössä yhdistyksen julkinen toiminta näyttää loppuneen jo pari vuotta ennen vuotta 1933, jolloin maaherra antamallaan päätöksellä keskeytti yhdistyksen toiminnan. Tilikirjan viimeinen merkintä on tehty 15.11.1930: ”Eskolalle maksettu haitarinsoitosta mk 400:–”

Yhdistyksen hallinto

Utajärven kirkonkylän Työväenyhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet Pekka Holappa vuosina 1919–1922 sekä 1926–1927, Artturi Siika-aho vuosina 1923–1933, Kustu Roininen vuoden 1926 loppuvuoden, ja Aarne Honkanen vuodesta 1928 vuoteen 1933. Siika-ahon ja Holapan toiminta-aikojen selvittäminen pöytäkirjojen avulla on hankalaa, sillä kaikista yhdistyksen yleisistä kokouksista ei ole säilynyt pöytäkirjaa ja 1920-luvulla puheenjohtajaa vaihdettiin usein kesken vuoden, aivan sen mukaan kumman työväenpuolueen kannattajia kuukausikokouksen enemmistö sattui olemaan. Esimerkiksi vuosina 1926 ja 1927 Siika-aho ja Holappa vuorottelivat puheenjohtajan tehtävässä, ja välillä Kustu Roininenkin hoiti tehtävää muutamien kuukausien ajan.

Yhdistyksen sihteereinä ovat tuona 11-vuotiskautena toimineet Fiinu Nurro, Väinö Karppinen, Artturi Siika-aho, Aarne Honkanen, Kustu Roininen, Heikki Mäkelä ja Elsa Mällinen.

Työväenyhdistyksen johtokuntaan ovat tulleet valituiksi vuosina 1923–1933 ainakin seuraavat henkilöt: Heikki Haapalainen, Pekka Holappa, Aarne Honkanen, Väinö Karppinen, Anna Koskela, Aarne Kurttila, Hemmi Kurttila, Kalle Lipponen, Maikki Lipponen, Anselmi Lyytikäinen, Signe Merilä, Pekka Postila, Väinö Pikkarainen, Kustu Roininen, Tyyne Roininen, Antti Sieppo, Artturi Siika-aho ja Heikki Uksila.

Rahastonhoitajan tehtävää ovat hoitaneet vuosina 1923–1933 ainakin Pekka Holappa, Pekka Postila, Elina Pikkarainen, Väinö Karppinen ja Anselmi Lyytikäinen. Yhdistyksen viimeisen tilivuoden eli vuoden 1930 tilikirja on siististi puhtaaksikirjoitettu uuteen tilivihkoon, nähtävästi yhdistyksen viimeisen sihteerin Elsa Mällisen toimesta. Hän on kyllä visusti varonut kirjoittamasta omaa nimeään tilikirjaan.

Tilintarkastajiksi yhdistyksen jäsenistö mielellään valitsi yhdistyksen ulkopuolisia, jäsentensä luottamusta nauttivia henkilöitä. Tässä tehtävässä toimi useita vuosia maanviljelijä Jaakko Honkanen ja muutaman vuoden myös opettaja A. A. Laitinen. Kumpikaan ei ollut yhdistyksen jäsen. Varsinkin Honkanen oli tarkka tilimies, joka kirjasi tarkastuskertomuksiinsa mielellään myös ohjeita rahastonhoitajille.

Lakkauttaminen

Oulun läänin maaherra antoi 3.4.1933 päätöksen, jolla yhdistyksen toiminta keskeytettiin. Päätös perustui ns. kommunistilakiin, eli eduskunnan 10.1.1930 hyväksymään yhdistyslain 21. §:n muutokseen. Maaherra alisti päätöksensä Muhoksen ja Utajärven käräjäkunnan kihlakunnanoikeuden vahvistettavaksi. Kihlakunnanoikeus otti asian käsiteltäväksi 21.4.1933 pidetyillä välikäräjillä. Utajärven kk:n Työväenyhdistystä edusti käräjillä sen puheenjohtaja Aarne Honkanen. Tämä pyysi lykkäystä, koska hänen mielestään myös yhdistyksen sihteeri olisi pitänyt haastaa oikeuteen. Syyttäjä Onni Nybergin mielestä riitti, että yhdistyksen nimenkirjoitukseen valtuutettu puheenjohtaja oli saanut haasteen.

Oikeus vahvisti yhdistyksen toimintakiellon, mutta lykkäsi syyttäjän vaatimuksen yhdistyksen lakkauttamisesta seuraaviin välikäräjiin. Kuukauden kuluttua pidetyillä välikäräjillä 19.5.1933 käsiteltiin lakkauttamisasiaa uudelleen. Syyttäjänä toimi nyt vt. nimismies Erkki Saarinen. Vastaajan edustajina oli työväenyhdistyksen puheenjohtaja Aarne Honkanen ja sihteeri Elsa Mällinen haastettu oikeuteen, mutta he olivat jääneet syytä ilmoittamatta saapumatta. Kihlakunnanoikeus käsitteli kuitenkin asian ja siihen liittyvien asiakirjojen, joiden joukossa oli mm. etsivän keskuspoliisin tutkimusraportti, lukemisen jälkeen teki päätöksen Utajärven kirkonkylän Työväenyhdistys ry:n lakkauttamisesta ja määräsi poliisikonstaapeli Jaakko Paavolan selvittämään yhdistyksen pesän.

Yhdistyksen tilikirjan liitteenä on 9.6.1933 Oulun Osuuskaupan huoneistossa pidetyssä kokouksessa laadittu omaisuusluettelon luonnos. Siinä luetellaan yhdistyksen omistama irtaimisto: kartiinit ja puserot, lamput ja kahvikupit, aidantolpat ja kalusteet. Tilaisuudessa lakkautettua entistä työväenyhdistystä edusti sen sihteeri Elsa Mällinen.

Vuokratontilla nykyisen Vuorelantien varressa sijainneen Utajärven työväentalon hirret osti kunnalliskoti Roinilan tilanhoitaja Reino Pietilä. Hän rakensi niistä asuinrakennuksen Kormunkylässä omistamalleen Jymylän tilalle. Kirkonkylän työväenyhdistyksen loppuomaisuus on tililuonnoksen mukaan myyty huutokaupalla 6.4.1935. Rahaa kertyi 731 markkaa. Sillä lyhennettiin velkojien saatavia.

Lakkautetun yhdistyksen tilitositteet ja jäljellä olevat rahavarat selvitysmiehen esimiehenä toiminut nimismies Arvi Salonen lähetti keväällä 1938 Ammattijärjestöjen Selvityskanslialle. Kanslian lähettämä ja varatuomari Niilo Lahtisen allekirjoittama vastaanottotodistus on päivätty 19.4.1938.

Lähdeluettelo

  • Kirjoituksessa mainittujen lähteiden ohella Utajärven kirkonkylän Työväenyhdistys ry:n Utajärveltä löytynyt arkisto.
  • OMA:ssa säilytettävä Muhoksen ja Utajärven käräjäkunnan kihlakunnanoikeuden arkisto 1931–1935.
  • Kirjoittajan kotiarkisto.
  • Kolme haastateltavaa, jotka eivät halua nimeään julkisuuteen.