Utajärvenkylän Laitila oli eräs Oulujokivarren tunnetuimmista taloista. Monet talon isännistä ovat vaikuttaneet merkittävästi kotiseutunsa vaiheisiin. Yhtenä pitäjän viimeisistä kievaritaloista sekä kylän ja pitäjänkin keskuspaikkana, se on ollut monien tapahtumien alku- tai toteutumispaikka. Laitilan kievarissa pidettiin 1800-luvulla monenlaisia tilaisuuksia: seuroja, syntymäpäiviä, hautajaisia jos laulajaisiakin. Nykyisen Utajärven keskustaajaman tärkeimmät rakennukset, kirkkoa, pappilaa ja muutamia vanhan Postilan maille rakennettuja lukuun ottamatta, sijaitsevat entisen Laitilan talon mailla.

Talon ensimmäinen vuosisata

Laitilan talon perusti vuoden 1642 tienoilla iäkäs ahmaslainen talollinen Lauri Pylkäs. Hänet mainitaan Laitilan isäntänä vuosien 1643–44 henkikirjassa. Lauri muutti Laitilaan Ahmakselta, missä hänet mainitaan talollisena vuosien 1633–1634 maakirjoissa. Laitilan seuraava isäntä oli vuodesta 1645 vuoteen 1663 hänen poikansa Heikki Laurinpoika Pylkäs. Heikki oli ollut isänsä jälkeen Ahmaksen Pylkkään talon isäntänä ja muutti isänsä tavoin Ahmakselta Laitilaan.

Pylkkäät lienevät olleet samaa sukua kuin Tyrnävän Pylkkäät. He olivat poikkeuksellisen tarmokkaita isäntiä, joiden nimet ovat jääneet asutushistoriaan siksi, että he maksoivat veronsa vaikeinakin aikoina joka vuosi.

Vuoden 1664 henkikirja kertoo Laitilan isäntänä olevan Heikki Laitisen. Sitä, oliko hän jotenkin sukua aikaisemmille isännille, Pylkkäille, ei tiedetä. Voisi yrittää arvata, että hän tuli taloon vävynä ja oli todennäköisesti Muhoksen Laitisia. Ainakin talo sai hänen aikanaan nykyisen nimensä. Seuraavat Laitilan isännät olivat Heikki Laitisen pojat Heikki ja Matti. He isännöivät yhdessä Laitilaa vuodesta 1680 vuoteen 1695, jolloin Heikki kuoli. Matti jatkoi isännyyttä vaimonsa Aunen kanssa vuoteen 1711.

Laitilan seuraava isäntä vuodet 1712–1744 oli Matin vävy Tuomas Laitinen (1679–1744). Hänen alkuperäistä sukunimeään ja vanhempiaan ei tiedetä. Tuomas oli tarmokas isäntä. Isonvihan jälkeisinä vuosina hän oli kylässä ainoa talollinen, joka pystyi maksamaan veronsa. Tuomaksen emäntä oli edellisen isännän Matti Laitisen Aune-tytär. Tuomaksen kuoltua Laitila siirtyi vuonna 1744 hänen pojilleen Matille (s. 1722) ja Heikille (s. 1726). Matin myöhemmät vaiheet ovat selvittämättä, mutta Heikistä tuli Utajärven Väänäsen isäntä vuonna 1760.

Omistajat vaihtuvat tiheään

Monen sukupolven ajan isältä lapsille siirtynyt Laitila siirtyi vuonna 1771 uudelle suvulle eli Aatami Määtälle ja hänen vaimolleen Elina lisakintytär Seppäselle.

Seuraava Laitilan omistaja oli vuodesta 1778 lähtien Ahmaksen Lähtevän eli Korholan talon vävy, pielisjärveläinen Mauno Nevalainen. Niskankylän Nurrosta Laitilaan muuttanut Mauno muutti jo 1784 Laitilasta Muhoksen Kestiin. Juuri hän lienee ollut se perinnetarinan ”savolainen” isäntä, joka hämmästeli Kestissä piimätiinua sekottamaan pantua sammakkoa ja tuli lausahtaneeksi ikimuistoiset sanat: ”Muhoksella muukki kummat, sammakokki sarvipäiset”.

Laitilan uusi omistaja oli siis vuodesta 1784 lähtien Pekka Turunen (s. 1731) yhdessä vaimonsa Kristiina Krögerin (s. 1741) kanssa. He asuivat Laitilassa vain pari vuotta, sillä jo 1786 Laitilaan tuli uudeksi isännäksi Sotkalta siellä Vimparin talon omistanut mutta Hyrynsalmella noin 1745 syntynyt Antti Hyttinen.

Vuoden 1792 tienoilla Antti Hyttinen luovutti Laitilan isännyyden vävylleen Juho Pyykölle (s. 1764). Juho oli syntyjään ahmaslainen, kuten monet aikaisemmatkin Laitilan isännät. Hän möi Laitilan 1805 revonlahtiselle Heikki Hentilälle ja muutti, saatuaan talonhinnan haltuunsa 1809, perheineen Sanginkylän Maattaan. Hentilät asuivat Laitilassa vain vuoteen 1813, jolloin he muuttivat Siikajoelle ja myivät talon utajärviselle Kaaperi Roiniselle.

Omistus vakiintuu

Talon omistajat vaihtuivat siis hyvin tiheään. Vasta vuonna 1820 talon omistus vakiintui, kun se siirtyi nykyisin Utajärven Laitisina tunnetulle suvulle. Uusi isäntä oli Ylikiimingissä syntynyt Utajärven Hiltulan isäntä, laskumies Juho Hiltunen, alkuaan Sänkiaho (1780–1832). Hän tuli Laitilan isännäksi siten, että vaihtoi taloja edellisen isännän Kaaperi Roinisen kanssa. Kaaperi muutti Hiltulaan ja Juho Laitilaan. Kylän kestikievarioikeus siirtyi jälleen Postilasta Laitilaan 1800-luvun alussa, ja se saattoi olla syy, joka houkutteli Juho Hiltusen talonvaihtoon.

Juho Hiltusen jälkeen Laitilan isännäksi tuli 1833 hänen poikansa Antti Laitinen (1813–1868). Antti oli naimisissa kahdesti. Ensimmäinen vaimo oli 1813 syntynyt Maria Liisa Karhu. Tämän kuoltua 1857 Antti avioitui 1835 syntyneen Kaisa Viinikanojan kanssa.

Antti oli isokokoinen ja voimakas mies, jolla oli myös verenseisottajan taidot. Hän laajensi Laitilan peltoalaa kuivaamalla Likosuota. Tästä toiminnasta hän sai 1848 Oulun Talousseuran hopeapokaalin. Antti, lukuisien kaskujen aiheuttaja, oli isäntä pitkään, yli kolmekymmentä vuotta.

Antin kuoleman jälkeen Kaisa-leski hoiti vuodet 1869–1870 talon isännyyttä ja avioitui sitten kylmälänkyläläisen Paavo Kärsämän (1825–1893) kanssa. Paavo Kärsämä mainitaan Laitilan isäntänä 1871–1890. Paavo Kärsämän jälkeen Laitilan isännäksi tuli Kaisa-emännän poika hänen ensimmäisestä aviostaan, tuleva kuulu kunnallismies Antti ”Setä” Laitinen (1863–1942). Hän oli aikansa johtava kunnan ja seurakunnan luottamusmies ja myös vuoden 1899 suuren Pietarin lähetystön jäsen. Urheilukalastuksesta ja musiikista, siis perin epätalonpoikaisista harrastuksista, kiinnostunut Antti Laitinen toimi jääkäriliikkeen aikana värvärinä ja toimi puheenjohtajana Utajärven Suojeluskunnan perustavassa kokouksessa. Sekin kokous pidettiin Laitilassa. ”Setä” Laitisen aikana Laitilaan rakennettiin mm. suuri 43 lehmän kivinavetta.

Vuonna 1903 Antti Laitinen myi Laitilan oululaiselle kauppiaalle Aukusti Riekille ja jätti itselleen Pikku-Laitilan. Nykyinen Laitisen suku ehti omistaa talon 83 vuotta, kun Laitilasta tuli jälleen kauppatavaraa, jonka omistajat vaihtuivat tiheään. Riekin jälkeen talo oli muutamia vuosia juorkunalaisen kauppias Erkki Mikkolan omistuksessa ja siirtyi häneltä Utajärven osuuskaupan haltuun.

Yksi talonpoikainen omistaja Laitilalle vielä löytyi, kun osuuskauppa myi osan talon pihapiiristä sekä pellot ja metsät muhoslaiselle Karhun talon isännälle Juho Benjam Heikkiselle. Uusi omistaja, suuri pellonraivaaja, olikin niin merkittävä mies, että ansaitsee oman kotiseututarinansa. Häneen se Utajärven Laitilan tarina sitten kyllä päättyykin, sillä kohta kun J. B. Heikkinen möi tai oikeastaan ”kenkkäsi” talonsa Utajärven kunnalle, talo pilkottiin kymmeniksi tiloiksi ja tonteiksi ja vanhan komean kievaritalon rakennukset hävitettiin siten, kuin Utajärvellä on menneinä vuosikymmeninä tapana ollut.