Monet näiden tarinoiden veteraani-ikäisistä lukijoista muistavat, kuinka Saksan armeijan 163. divisioona siirtyi kesällä 1941 rautatiekuljetuksena Oulusta Utajärven ja Kontiomäen kautta Aunuksen Karjalaan. Vielä useammat muistavat, kuinka saksalaisia sotilaita marssi syksyllä 1944 Hyrynsalmelta Oulujokivarren maanteiden kautta kohti pohjoista. Vain harvat muistavat saksalaisten sotilaiden näytösmarssin vapaussodan jälkeisenä kesänä 1918 Oulusta Oulujokivarren kautta Nurmekseen. Useimmat tapahtumasta kirjoittajalle kertoneet ovat olleet yli 90 vuoden ikäisiä viehättäviä rouvia.

Saksassa tehtiin helmikuussa 1918 päätös lähettää laivasto-osasto sekä yksi divisioona ja yksi erillinen prikaati saksalaisia joukkoja Suomeen kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin johdolla. Näiden joukkojen näennäisenä päätehtävänä oli avustaa valkoista armeijaa venäläisten ja punaisten joukkojen lyömisessä ja näin nopeuttaa maan vapauttamista. Toinen, ehkä tärkeämpi tehtävä saksalaisilla oli Ahvenanmaan miehitys sekä Neuvosto-Venäjän armeijan ja Kuolaan maihinnousun tehneiden liittoutuneiden, lähinnä englantilaisten, joukkojen painostaminen. Saksalaiset tekivät maihinnousut Ahvenanmaalle, Hankoon ja Loviisaan.

Osallistuttuaan vapaussodan loppuvaiheiden aikana mm. Helsingin ja Lahden valtaukseen ja venäläis-punaisen länsiarmeijan lyömiseen, saksalaiset jäivät taistelujen tauottua, Suomen hallituksen pyynnöstä ja Saksan pääesikunnan käskystä, Suomeen.

Toukokuun lopussa 1918 kenraali von der Goltz päätti lähettää joukko-osaston Pohjois-Suomeen tehtävänään kokeilla saksalaista organisaatiota, varustuksia ja vaatetusta pohjoisissa olosuhteissa sekä vierailla Pohjois-Suomen kaupungeissa.

Tämän tiedustelu- ja suhdetoimintaosaston komentajaksi määrättiin eversti von Tschirsky. Joukko-osastoon kuului esikuntayksiköitä, kaksi jääkärikomppaniaa, tykistöpatteri ja huolto-osasto. Kokonaisvahvuus oli 39 upseeria, 942 aliupseeria ja miestä, 320 hevosta, 89 ajoneuvoa ja viisi autoa. Polkupyöriä osastolla oli 153. Suomalaisena yhdysupseerina oli majuri Harald Öhquist, tuleva kenraali.

Matkaan lähdettiin Helsingistä kolmella junalla. Ouluun saavuttiin perjantaina 7.6.1918 ja majoituttiin kasarmille. Lauantaiaamuna kello 9 alkoi paraati Oulun kauppatorilla. Sanomalehti Liiton mukaan ”paraatin otti vastaan saksalaisten päällikkö eversti von Tschirsky seurassaan Oulun kuvernööri, komendantti, molemmat pormestarit, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, suojeluskuntapiirin päällikköjä valtuuston jäseniä”.

Puheen saksalaisille piti valtuuston puheenjohtaja, tohtori Borg. Puheeseen vastasi tietysti eversti v. Tschirsky. Saksalaisten soittokunta soitti tilaisuuteen sopivaa musiikkia, ensin Maamme ja sitten Reinin vahti. Ohimarssi tapahtui Pakkahuoneenkadulla. Liitto-lehti kertoo, että ”saksalaisten täsmällistä jalkaväkeä seurasivat polkupyöräjoukot, sitten kuularuiskut ja tykistö. Saksalaisten hevoset olivat silmiinpistävän hyvin hoidettuja.”

Iltapäivällä saksalaisten soittokunta soitteli yleisölle Palokunnan puistossa ja illalla Snellmanin puistossa. Oulun kaupunki tarjosi saksalaisille upseereille illalliset Seurahuoneella. Läsnä oli 39 henkeä. Puhujana esiintyi tohtori Borgin lisäksi pormestari Turpeinen. Tilapäinen kuoro esiintyi proviisori Holmströmin johdolla. Ja tietysti saksalaisten soittokunta soitteli isäntien ja vieraiden viihdytykseksi.

Pelkkää juhlintaa ei tuo päivä ollut kaikille saksalaisille, sillä esikuntaupseerit kävivät päivän aikana vierailulla Torniossa. Tiedustelutavoitteita ei siis unohdettu. Yksi esikunnan majureista ulotti tiedustelumatkansa Rovaniemelle asti.

Sunnuntaisen lepopäivän jälkeen alkoi maanantaina 10.6. saksalaisten maantiemarssi Vaalaa kohti. Oulujokiset olivat pystyttäneet Oulujoen Pirtin kohdalle kunniaportin. Oulujoen suojeluskunta oli kunniavartiossa päällikkönsä Yrjö Saarelan johdolla. Saksalaisten päällikkö tervehti maanviljelijä Saarelaa ja kirkkoherra Pesosta, joka oli tietysti myös paikalla.

Iltapäivän aikana saksalaiset saapuivat Oulujoen Pukkiin, missä heille tarjottiin kahvia ja virvokkeita. Saksalaiset yöpyivät Pikkaralan tienoilla. Seuraavana päivänä, tiistaina, saksalaiset saapuivat Muhokselle. Koko kirkonkylä oli juhla-asussa. Koivikon koulun edustalle oli pystytetty liputettu kunniaportti. Sen kohdalla otti vieraat vastaan maanviljelijä Lukka. Nimismies Pisi piti puheen vieraille ja eversti v. Tschirsky vastasi. Muhoksen sekakuoro esitti useita lauluja. Vieraita kestittiin lehtitiedon mukaan ”maidolla ja voilla”. Väkeä oli kylälle kertynyt ”tuhansiin nouseva joukko”.

Eversti seuralaisineen yöpyi Rovastilassa, osa upseereista Koivikossa ja aliupseerit ja miehistö Hyrkkään talon seutuvilla. Liitto kertoo että ”keskiviikkoaamuna saksalaisten lähtiessä Muhokselta, väestö kukitti vieraansa”.

Saman päivän illansuussa, siis 12.6.1918, saksalaisosasto saapui Utajärvelle. Vastaanotto, jota suosi poikkeuksellisen kaunis sää, oli järjestetty kirkon edustalle. Koko kirkonkylä oli liputettu. Tervetulotoivotukset esitti suojeluskunnan päällikkö, vääpeli Uuno Juntunen, Siiran talon silloinen isäntä. Eversti v. Tschirsky kiitti tervehdyksestä ja hyvästä vastaanotosta. Tämän jälkeen ”sotajoukolle jaettiin noin 800 litraa maitoa, mutta leipää ei ollut antaa”, kuten lehtiuutinen kertoo.

Eversti v. Tschirsky, jota lehtiuutinen nyt nimittää ylipäälliköksi, majoitettiin seurueineen Pappilaan. Osa kuormastoa yöpyi kirkolla, mutta suurin osa jatkoi illalla matkaa kohti Niskankylää. Siellä majoituspaikkoina olivat Miettulan, Palo-ojan ja Pirilän pihat ja pihapellot.

Saksalaisilla oli mukana soittokunnan soittajia, ja kun Niskankylässä asui jo siihen aikaan paljon kauniita neitosia, panivat saksalaiset pystyyn tanssit. Kaikissa kolmessa majoituspaikassa tanssittiin tuona iltana. Niitä tansseja ja uljaita saksalaissotureita ne johdannossa mainitut vanhat rouvat muistelevat vieläkin. ”Kyllä minä olin kateellinen Pirilän Saimille, kun hän sai tanssia monta peliä, vaikka ei ollut minua vanhempi, kookkaampi ja komiampi vain”, muisteli silloin 13-vuotiaana katselijaksi jäänyt, nykyinen kunnianarvoisa vanharouva Pirilän elosuojassa pidettyjä tansseja.

Utajärvellä jatkui matka seuraavana aamuna, 13.6., kohti Vaalaa. Siellä tykkipatteri, osa ajoneuvoista sekä marssisairaat sotilaat lastattiin proomuihin ja kuljettiin hinaajien vetäminä Kajaaniin. Lastaus oli vaikeaa, kun laiturit puuttuivat. Loput joukoista jatkoivat matkaa maanteitse.

Kajaanissa oli muutaman päivän lepotauko. Kaupunki tarjosi upseereille lounaan Seminaarilla ja miehistölle Kasarmilla. Myös Kajaanissa järjestettiin tanssit. Kajaanissa tapahtui myös onnettomuus, kun jääkäri Witt hukkui koskeen mentyään luvatta soutelemaan. Hänet haudattiin Kajaanin sankarihautaan.

Eversti von Tschirskyn johtaman saksalaisosaston tiedustelu- ja suhdetoimintamarssi päättyi Nurmekseen. Sinne saavuttiin 25.6.1918 ja matkaa jatkettiin rautatiekuljetuksena Viipuriin. Sinne tultiin seuraavana päivänä ja osasto harjoitettiin. Itämeren divisioonan sotapäiväkirjassa on täydellinen raportti matkalla saaduista tiedustelutuloksista.