Vuonna 1985 kuollut Kajaani-yhtiön piiripäällikkö Väinö Oilinki kirjoitti muistiin katoamassa olevaa kotiseututietoa syntymäkylästään, Utajärven Niskankylästä. Tämä tarina perustuu hänen muistiinpanoihinsa.

[Kuva: Maijan kivi]

Kun lähdetään kulkemaan Niskankylän Kangas-Korholasta Poikkitienhaaraan ja edelleen Naamankylälle vievää vanhaa tietä, havaitsee tarkkaavainen kulkija noin puolitoista kilometriä kuljettuaan tien oikealla puolella suurehkon, noin metrin korkuisen siirtokivilohkareen. Jos kulkija on ensikertalainen ja sattuu katsomaan kiveä tarkemmin, hän luultavasti säpsähtää, pysähtyy ja jää pohtimaan kiven kulkijalle kertomaa sanomaa.

Kiven päällystä on tasainen, mutta viettää tielle päin. Sen päälle on rakennettu nyrkin kokoisista mukulakivistä nyt jo osittain sammaloitunut kookas risti. Ristikuvion muodostavat kivet ovat pysyneet hyvässä järjestyksessä, ikään kuin niitä jatkuvasti huollettaisiin, niin kauan kuin muistitietoa riittää, ehkä useamman vuosisadan ajan. Kivellä on nimi. Se on Maijan kivi.

Jos kulkija ei tunne perinnetarinaa Maijan kivestä, hän varmaankin jää miettimään, mitä kansan keskuudessa kuoleman merkiksi ymmärretty ristikuvio kiven päällä tarkoittaa.

Joskus Suomen sodan aikoihin, tai ehkä jo sitä ennen, Maija-niminen paimentyttö kuoli kiven päälle tai sen viereen. Niskanjoella tunnetun perinnetarinan mukaan Maijan ollessa paimenessa oli hänen karjassaan vihainen sonni, joka ajoi Maija-tyttösen turvaan kiven päälle ja vahti häntä niin kauan, että tyttö menehtyi janoon ja nälkään.

Toisen, ehkäpä todennäköisemmältä tuntuvan version mukaan samainen sonni ruhjoi sarvillaan kiven päälle turvaan yrittävää Maijaa niin pahoin, että Maija päästyään viimeisillä voimillaan kiven päälle, menehtyi saamiinsa ruhjeisiin ja hänet löydettiin kiven päältä kuolleena.

Tapahtumasta nimen ja kivisen ristin saanut Maijan kivi on siis ollut murheellisen tapahtuman näyttämönä, vaikka tapahtumien kulkua kuvaava tarina olisikin vuosisatojen aikana hieman muuttanut muotoaan. Noin sata vuotta sitten, 1800-luvun lopulla, on Niskankylän Oilingin vanha emäntä kertonut Maijan olleen Korholan talon paimentyttö. Kirkonarkistoista ei ole, etsinnästä huolimatta, löytynyt vahvistusta tälle muistitiedolle. Ei tiedetä oliko Maija paimentamassa Korholan, Oilingin, Poutiaisen vaiko Kettulan talon karjaa. Maijoja näiden kaikkien talojen piikatytöissä on ollut, mutta sopivaa kuolinmerkintää kirkonkirjoista ei ole löytynyt.

Maijan kivi on ollut Isollakankaalla liikkuville niskankyläläisille jonkinlainen kiinnekohta tai merkkipaalu. Ennen vanhaan sanottiin, että ”se tuli vastaan vähän Maijan kiven tuollapuolen” tai ”Maijan kiven ja Venäjäntienhaaran välillä”.

Nykyisiä kulkijoita voisi opastaa sanomalla, että Maijan kivi löytyy Kangas-Korholan läheltä Poikkitienhaaraan lähtevän tien oikealta puolen, vähän ennen tienvarresta löytyvää tuotantolaitosta. Tällä neuvolla nykyutajärvinen löytää Maijan kiven. Kiven löytäjän tulee kuitenkin muistaa vanha niskankyläläinen muistitieto jonka mukaan ”kirous kohtaa sitä joka ei osaa kunnioittaa Maijan kiven kiviristiä”.