[Kuva: Keskiniskan koulurakennus]

Lukkarinkoulusta kiertokouluksi

Lasten lukutaidon opetus Niskankylässä, kuten muuallakin Utajärvellä, oli 1880-luvulle asti seurakunnan hoidossa. Lukkarinkoulussa tapahtunut kirkollinen opetus tehostui, kun seurakunta palkkasi 1800-luvun alkupuolella ensimmäiset kiertävät lastenopettajat.

Vanhin tiedossa oleva Niskankylällä toiminut lastenopettaja oli entinen Utajärven Piiralan isäntä Antti Ekstetd (1777–1859), jonka Muhoksen seurakunta palkkasi lastenopettajaksi vuonna 1825. Perimätiedon mukaan hän piti lastenkoulua myös myöhemmällä asuinkylällään Ahmaksella ja Niskankylässä. Antin sisar Beata Kamlin, Niskankylän Poutiaisen miniä ja myöhemmin Haapalan emäntä, puolestaan opetti 1800-luvun alkupuolella omille ja naapureiden lapsille luku- ja kirjoitustaidon lisäksi ruotsin kieltä.

Vuosina 1867–1871 toimi seurakunnan palkkaamana kiertävänä opettajana Utajärven Postilan vävy Robert Okkonen. Hänen muistetaan pitäneen kiertokoulua myös anoppinsa kotitalossa Niskankylän Korholassa. Okkosen jälkeen Niskanjoella toimivat kiertokoulun opettajina tyrnäväläinen lukkarinoppilas Iisak Tjäder ja Raappanan talon poika Antti Raappana. Tjäder suomensi nimensä Mehtoseksi. Hänestä tuli talollinen ja liikemies. Raappana muutti nimensä Paasoseksi ja jatkoi opettajanuraa Muhoksella ja Tyrnävällä.

Kiertokoulusta kansakouluksi

Niskanjoen kouluoloihin saatiin merkittävä parannus, kun Utajärven kuntakokous päätti maaliskuussa 1894 toteuttaa jo keväällä 1887 tehdyn päätöksen kansakoulun perustamisesta Ahmaksen ja Niskankylän lapsia varten. Koulutaloksi ostettiin kiertokoulunopettaja Iisak Mehtoselta Kampmanin talo.

Uuden koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin syksyllä 1895 ruustinna Aina Åström, seurakunnan vt. kirkkoherran vaimo. Oppilaita kouluun saatiin runsaasti. Koulupiiri oli laaja: se ulottui Vaalasta Haapalaan ja Poutiaiselle asti. Myös Ahmaskylä kuului siihen. Pitkämatkaisille oppilaille oli koululla asuntola. Ruustinna Åström hoiti virkaa vain seuraavaan syksyyn asti. Opettajat vaihtuivat koulun alkuaikoina vuosittain.

Syksyllä 1902 kouluun saatiin pitempiaikainen ja pätevä opettaja, kun Juho Heikki Annala aloitti opettajan työnsä. Hän oli uuttera ja taitava opettaja, joka piti parhaimmille oppilailleen jatkokoulua, jossa opetti heille mm. pikakirjoitusta.

Koulun johtokunnan esimiehenä toimi vuoteen 1919 asti Aukusti Isoniemi. Koulun henkilöstöasiat ja sen talous aiheuttivat pääosan johtokunnan työstä. Suurehkon koulutilan, Kampmanin talon, hoito kuului johtokunnalle ja antoi koulun hallintoon oman sävynsä. Johtokunnan pöytäkirjat antavat hyvän ajankuvan silloisista ongelmista.

Pöytäkirjojen kertomaa

Tapaninpäivänä 1912 johtokunta totesi, että kouluun käsityönopettajaksi valittu opettaja Hanna Miettinen oli ”mielivaltaisesti poistunut toimestaan”. Sijaiseksi valittiin omalta kylältä Hilja Kemilä. Varojen hankkimisessa oltiin omaperäisiä. 2.3.1913 johtokunta päätti pyytää arpajaislupaa ompelukoneen ja höyläpenkin saamiseksi koululle. Samana keväänä 17.5.1913 johtokunta myönsi oppilaille ensimmäiset stipendit. 40 markan suuruisen ”Furuhjelmin apurahan” johtokunta päätti jakaa kahtia ja antaa 20 markkaa Lyydia Maria Lotvoselle ja Arvi Henrik Kurttilalle.

Samassa kokouksessa päätettiin varakkailta oppilailta periä vuokraa koulukirjoista 10 penniä kirjalta. Myös suositeltiin kuntakokoukselle, että Kustu Lotvonen ja Juho Annala saisivat kumpikin ostaa Kampmanin maista 1/24 manttaalin verran maata.

Tammikuun 24. päivä 1914 ”päätettiin tilata Hänen Majesteettinsa muotokuva ja Venäjän kartta koululle” ja päätettiin jatkaa kouluruokailua, jos saadaan siihen varoja.

13.2.1915 johtokunta ”käsitteli häiriöntekoa 23.1.1915 kun talollinen Juho L. (Lyh. PO) tuli koulutunnille ja vaati röyhkeästi tyttöään tulemaan kotiin ja käytti sopimatonta puhetapaa opettajalle”. Johtokunta päätti erottaa tyttöparan, ellei Juho L. tule seuraavaan johtokunnan kokoukseen anteeksipyynnölle.

Seuraavassa kokouksessa käsiteltiin mm. Liisa K:n pyyntöä kuljettaa lehmiään koulun maan läpi. Johtokunta oli itsekäs eikä suostunut pyyntöön.

30.1.1917 käsiteltiin jälleen häiriöntekoa. ”Nuorukaiset Arvi K. ja Juho K. olivat tulleet opettajan poissaollessa koulupirttiin ja tehneet ilkeyttä mm. rikkoen seinäpapereita.” Kokouksen yhteydessä pidetyn poliisikuulustelun jälkeen johtokunta päätti, että ”jos nuorukaiset kahden viikon kuluessa korjaavat seinät ja korvaavat poliisikuulustelukulut, johtokunta antaa anteeksi”. Perimätieto kertoo, että ilkityö oli osalle kyläläisistä mieluinen ja koski koulupirtin seinällä olleen Venäjän keisarin kuvan töhrimistä ja rikkomista.

Vapaussodan aikana 1.4.1918 johtokunta keskusteli koulupirtin luovuttamisesta suojeluskunnan käyttöön. Asiaan tietysti suostuttiin mutta vaadittiin, että kiväärien suojaksi laitetaan kaappi ja että harjoitukset pidetään ulkona koulun kedolla.

Vielä vakavampi ajankuva löytyy 2.6.1918 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta. Silloin ”keskusteltiin petäjänkuoren ottamisesta Kampmanin maalta ja annettiin otto-oikeus vähävaraisille. Kustu Lotvonen leimaa puut, mutta kotisarasta saa ottaa vain ensihätään ja puut on jätettävä paikoilleen koulun tarpeiksi.”

1.3.1919 kokoontuivat uuden kunnallislain mukaisesti valitut johtokunnan jäsenet. Valittiin puheenjohtajaksi Iisak Sipola ja taloudenhoitajaksi Jaakko Sormunen. Muut jäsenet olivat Heikki Pirilä, Aukusti Kilpelä, Erkki Honkanen ja Katri Pyykkö.

Helmikuussa 1920 johtokunta antoi uusien kirjojen hankinnan koulun kirjastoon opettaja Annalan ja Erkki Honkasen tehtäväksi. Opettaja lupasi ”laatia kirjastoluettelon ja säilyttää kirjat kassakaapissa”.

30.5.1920 päätettiin perustaa väliaikaisen naisopettajan virka, kun uusia oppilaita oli ilmoittautunut 23 entisten 45 oppilaan lisäksi. Asiaa ajamaan valtuustossa valittiin maalari August Kilpelä.

Oppilasmäärän kasvua hidasti se, että Vaala sai oman kansakoulun vuonna 1918 ja Ahmas 1925.

Koulun opettajia

Koulun pitkäaikainen opettaja Juho Heikki Annala hukkui Ahmaskoskeen 8.6.1920 sattuneessa, kylää pitkään järkyttäneessä veneturmassa. Uudeksi opettajaksi johtokunta valitsi 10.8.1920 Kustaa Edvard Iljangon Oulujoelta. Apuopettajaksi valittiin rouva Hilma Iljanko. Iljangot muuttivat pois kesällä 1925, ja johtokunta valitsi 2.8.1925 heidän tilalleen ”väliaikaisesti” opettaja Valter Heikki Variksen ja apuopettajaksi rouva Lyydia Variksen. Heistä koulu sai pitkäaikaiset opettajat. Valter Varis toimi yläkoulun opettajana ja Lyydia Varis mm. käsityönopettajana.

Apuopettajat vaihtuivat tiheään. Heitä olivat mm. Martta Karjalainen, Hilda Maria Kiander ja 1.8.1927 koevuosille valittu Johanna Maria Huopio. Tilanne vakiintui kun Alli Tyyni Paju, myöhemmin Varis, aloitti 7.10.1936 pitkäaikaisen uransa Keskiniskan koulun opettajana, ensin apuopettajana ja parin vuoden kuluttua alakansakoulun opettajaksi nimitettynä. Hän toimi koulun opettajana vuoteen 1969 asti.

Jatkosodan jälkeen, Valter Variksen jäätyä eläkkeelle, opettajana toimi lukuvuoden 1948–49 Anni Mirjam Kunttu. Lukuvuodeksi 1949–50 valittiin opettajaksi sodanaikainen rintamaupseeri, ylioppilas Lennart Jalmar Nygren. Hän pätevöityi myöhemmin ja toimi Keskiniskan kansakoulun johtajaopettajana vuoteen 1974 asti. Muita sodanjälkeisiä opettajia olivat Veli Varis, Kaija Halonen, Toivo Nygren, Elsa Annikki Hirvonen, Sirkka Anneli Orrenmaa, Martta Marjatta Kurttila, Helena Lohipainua, Anneli Henriksson ja Jouko Häikiö.

Keskiniskan kansakoulu muuttui peruskoulun ala-asteeksi 1.8.1974. Peruskoulun aikana koulunjohtajana toimi syksyyn 1991 asti Helena Lohipainua ja koulun viimeisen toimintavuoden aikana Jouko Häikiö. Pitäjän toiseksi vanhimman koulun toiminta loppui Utajärven kunnanvaltuuston päätöksellä 1.8.1992.