10.1.1974

Vuosi alkoi heti toimittajan kannalta asiapitoisesti. Viime viikolla keskusteltiin sellaisesta asiasta, joka nivalalaisessa maaperässä tunkeutuu ”luihin ja ytimiin”. Koska tällä asialla saattaa olla merkitystä nivalalaisten kannalta, tulkoon tuo keskustelu kerrotuksi muillekin. Senkin vuoksi tämä on tarpeen, kun olen luvannut muutamille henkilöille ottaa Nivala-lehden palstoilla esille tämän vakavan asian.

Toimittajan vuosi alkoi sillä, että sain kutsun ”nokkapaistille”. Kutsujana oli lestadiolaisen herätysliikkeen johtomiehiä. Maku uskon ja rakkauden asioissa ei järkiperusteluilla ole minkäänlaista sijaa. Tästä syystä yhteisen ymmärrettävän kielen löytäminen tuotti melkoisia vaikeuksia. Luulen kuitenkin, että saimme selville toistemme mielipiteet ja ajatukset eräistä keskeisistä asioista.

Olen aikonut ottaa esille eräät seurakuntaelämäämme ikävästi häirinneet viimeaikaiset tapahtumat. Sen vuoksi kysyin noilta johtomiehiltä muutamia perusteluja. Lestadiolainen herätysliike on yhdessä herännäisyyden kanssa ollut jo vuosisadan Nivalan taloudellisen ja henkisen elämän perustana. Näiden herätysliikkeiden johdosta Nivala on pystynyt nousemaan henkisesti ja taloudellisesti. Lestadiolainen herätysliike on vuosisadan aikana antanut merkittävän voimannäytteen Nivalassa.

Luulen, että kaikki toisin ajattelevatkin tunnustavat sen, että tämän liikkeen piirissä on hyvin paljon sellaisia vilpittömiä uskovaisia, jotka elämässään haluavat uskollaan ja teoillaan pyrkiä parempaan. Nyt tämän herätysliikkeen johtoon on kuitenkin noussut henkilöitä, jotka ovat ryhtyneet toteuttamaan omaa tulkintaansa raamatusta ja aiheuttaneet paljon hämminkiä seurakuntaelämässä.

Tästä ovat osoituksena mm. seuraavat tapaukset: Pastori Rantakylän erottaminen RY:stä. Lasten erottaminen seurakunnan päiväkerhoista ja pyhäkoulusta. Lisäksi uskovia on kielletty käymästä hengellistä musiikkia esittävässä Nivalan Sekakuorossa ja Nivalan Urheilijain voimisteluharjoituksissa. Viimeinen tapaus on Urho Linnan erottaminen RY:stä. Lisäksi on tiivistetty kontrollia, onko televisioita hankittu koteihin.

Näistä asioista käytiin usean tunnin kova keskustelu. Perustelujen ymmärtämistä haittasi se, että järkisyillä näitä toimenpiteitä ei voi ymmärtää, vaan on haettava selvitystä lestadiolaisen herätysliikkeen perusteista. Sain luettavaksenikin yhden kirjan, johon en tosin vielä ole ehtinyt paneutua.

Nämä asiat ovat aiheuttaneet paljon hämminkiä Nivalan seurakuntaelämässä ja lestadiolaisen herätysliikkeen maltillisissa piireissä. Nämä toimenpiteet ovat aiheuttaneet vastareaktioita ja jo nyt on lestadiolaisen herätysliikkeen asema osittain vaikeutunut Nivalassa.

Nämä jämerät isäntämiehet yrittivät antaa selvityksiä niihin tapahtumiin, joista edellä on kerrottu. Tuossa palaverissa sovittiin siitä, että ainakaan toistaiseksi ei mitään hajottavia ja rauhattomuuksia aiheuttavia kirjoituksia esitetä Nivala-lehdessäkään. Uskotaan, että tämä alue halutaan rauhoittaa ja sovittaa ristiriidat keskenään. Vanha tapa on, että kirjava pyykki pestään kotona. Löytyisikö sitten sellainen pesuaine, joka voisi puhdistaa tämän pyykin? Eiköhän! Siihen tarvitaan hyvin paljon rakkautta, nivalalaista ringin narinaa, kytösavun tuoksua, esi-isien uskoa ja vähän toistemme ymmärtämistä. Huom! Ei sisällä valkaisuaineita.

31.1.1974

Harvoin sitä pääsee mukaan 100-vuotissynttäreille. Ja harvoin näillä synttäreillä on niin pirteä päivänsankari, kuin oli Korpirannalla viime viikon keskiviikkona.

Erityisen kiitoksen ansaitsevat opettajat ja kyläläiset. Näiden syntymäpäivien ohjelma oli runoista ja lauluista pitäen kotitekoista. Siihen ei pystytä eikä viitsitä enää monellakaan paikkakunnalla. Korpirannan opettajille kuntalaisten kaunis Kiitos.

Nyt se sitten loppui NU:n nyrkkeilykin. Asko Häkkilä otti vaimonsa Silpan ja kaksi poikaansa ja muutti aikomatta Lohjalle, minne muutkin nyrkkeilijämme ovat vuosien varrella painuneet.

Asko Häkkilä on tehnyt kaikessa hiljaisuudessa merkittävää työtä vuosien ajan Tuiskulan kellarissa. Askon tallista on kahdeksan vuoden aikana noussut lupaavia nyrkkeilijöitä. Näistä mainittakoon tällä hetkellä kiistattomasti Suomen lupaavin Kalevi Marjamaa. Hautasaaren Kalervo, joka 17-vuotiaana otti itselleen yleisen sarjan Suomenmestaruuden. SM-kultaa on ottanut myös Markku Mehtälä. Perkkiö ja Moilanen ovat viimeisimmät tulokkaat. Unohtaa ei sovi myöskään Askon veljen Raulin saavutuksia ja Askon itsensä NU:lle tuomaa mainetta monista kansainvälisistä kisoista.

Nyt Asko otti ja muutti yks kaks Lohjalle. Askon lähtöön taitaa lopahtaa myös NU:n menestyksellinen nyrkkeilytoiminta. Lähtönsä syyksi Asko oli ilmoittanut sen, että harjoittelukavereiden ja ottelujen puutteen vuoksi oma kehitys on pysähtynyt. Nivalan kannalta Askon lähtö oli menetys, mutta kaikkea hyvää Lohjalle. Toivotaan Askolle ja Marjamaille menestystä jatkossakin.

Viime viikonlopulla sattui Nivalassa kaksi ikävää tapaturmaa. Kun myöhään tiistai-iltana jouduin soittelemaan niihin koteihin, joissa tapaturmat koettiin kaikkein raskaimpina, ajattelin kuinka asiaan pitäisi ulkopuolisen suhtautua. Kun murhe on suuri, niin huomaa helposti oman avuttomuutensa tällaisissa tapauksissa. Ei löydy sellaisia sanoja, joilla voisi keventää kärsivän lähimmäisen kuormaa. Monen lähimmäisen ajatukset ovat kuitenkin viime päivinä olleet näiden ihmisten luona. Toivotaan kaiken kääntyvän paremmaksi.

21.2.1974

Ruuskankylä on aina tunnettu omavaraiseksi ja vauraaksi kyläksi. Ruuskankylällä on aina löytynyt ylivuotisia rukiita ja yövanhoja satasia. Nyt ne on kuitenkin menneet omavaraisuudessa vielä pitemmälle. Kun muualla kamppaillaan öljykriisin kanssa, niin Ruuskankyläset ammentavat maantienojasta polttoöljyä tynnyreihinsä. Sattui viime lauantaiaamuna tankkiauton suuri öljytankki kellahtamaan ojaan ja polttoöljyä valui tienojaan tuhansia litroja. Kun palokunta kaivoi ojaan montun, valui polttoöljy sinne. Siinä oli aitoa kansanhuvia, kun Ruuskankylän kaikki kynnelle kykenevät ammensivat tynnyreihinsä tuota melkein mustanpörssin tavaraa. Liekö ollut arabian öljysheikeillä aikoinaan yhtä hauskaa, kun pääsivät öljylähteille.

Järvikylältä soitteli eräs naisihminen ja ehdotti nivalalaisille kansanäänestystä kauppala-asiasta. Soittaja toivoi, että asiasta kannattaisi suorittaa kansanäänestys. Äänestyslippuna voisi olla kuvakortti, joka lähetettäisiin kunnantoimistoon. Kortit voisi myöhemmin lahjoittaa vaikkapa lasten päiväkerhoon. Soittajan mielestä ei tämmöisenkään asian saisi olla niin vakavan, etteikö asian käsittelyyn saisi sotkea hiukan elämisen makua ja huumoria. Miksihän muuten ollaan niin tosikkoja ja sitten on pinna kireällä.

Veijo Meren näytelmä ”Äidin kuolema” oli maanantai-iltana televisiossa. Niille, joilla oli tilaisuus katsoa tuo näytelmä, muodostui ylevä ilta. Veijo Meri osaa tavoittaa ihmiset luonnollisina heidän ympäristöstään. Näytelmän aihe oli ajankohtainen monelle katsojallekin. Yksikantainen talon vanhaisäntä oli tyypillinen jurrikka, jonka mielipiteitä ja tottumuksia on turha yrittää muuttaa. Antti Litja isäntäroolissaan oli jälleen erinomainen. Viime aikoina televisiossa on nähtykin vain sellaisia elokuvia, joissa aina lumi huilaa ja susi ulvoo. Näkeehän tuota lumen huilaamista nyt omasta ikkunastakin, joten tällainen suomalainen näytelmäkin puoltaa joskus paikkaansa.

Viime päivinä on eletty urheilutunnelmissa. Keskustelun aiheet eivät ole olleet kaivamisessa, vaan uusia suhteitakin on ollut helppo luoda, kun yhteinen keskustelun aihe on löytynyt helposti. Tämä puheenaihe on tietenkin Falun ja MM-kisatapahtumat.

Tunnelmat ovat olleet vähän samanlaiset, kuin Vimpelin mummolla. Vimpelissä oli takavuosina pesäpalloharrastus kovassa kurssissa ja Vimpelin Veto pelasi mestaruussarjassa. Kaikki vimpeliläiset seurasivat otteluja ja olivat suuria asiantuntijoita. Eräänä sunnuntaina urheilukentältä purkautui jälleen väkeä maantien täydeltä. Kävi niin onnettomasti, että yksi vanha mummo horjahti tielle ja jäi auton alle. Kun mummoa raahattiin auton alta esiin ja yritettiin udella, miten kävi? Kun mummu sai vedettyä keuhkot täyteen ilmaa hän kiljaisi auton alta: Vimpeli voitti.

14.3.1974

Elias Vähäsöyrinki kävi nappaamassa kuudennen Oulun tervahiihtovoittonsa viime sunnuntaina. Se on Eliakselle tuo hiihto niinkö syömään käskis. Hirvenhiihtäjät yltivät aikanaan maailmanmaineeseen. Eliakselle hirvenhiihto on vain pieni välipala harjoituksen lomassa. Viimeksi toissaviikolla Eljas havaitsi Juurikan sydänmaalla uroshirven ja ampaisi perään. Vajaan kilometrin hiihdon jälkeen Ellu taputteli hirveä lautaselle, mutta tämäpä ei pitänytkään seuralaisestaan vaan kääntyi äkisti päin. Silloin katsoi Elias parhaaksi lähtiä toiseen suuntaan ja vähän äkkiä.

Edesmenneellä Aholan Matilla oli tapana kehua Nivalan leskimiehille miten hyvää akkamehtää hän mullinostoreissuillaan on nähnyt tuolla kairanmaassa. Matin vakionumero oli tuo Pulkkilan komian lesken talo. Siellä ois Pulkkilan Vornassa hyvä isännän paikka, jos vaan ois miestä lähtijäksi. Siellä on nuori leskiemäntä, niinkö tauluun maalattu. Talossa sn hikevät savimultapellot maantien ja joen välissä eikä oo ikkää pakkanen käyny. Mehtää on yli sata hehtaaria ja alkaa heti tallin takaa ja on niinkö seinää. Monen vuojen kasahalot on liiterissä ja toistakymmentä näky olevan kytkyellä ja joutokarja päälle. Sanovat kylällä, että on varmasti kassavarojakin. Siellä ois isännän paikka jos ois lähtijää. Näin maalaili Aholan Matti iltapuhteilla Nivalan vanhoille pojille ja leskimiehille. Puheet ne on autokauppiaillakin. Viime viikolla muuten vain katselin vaihtoautoja ja omat laulunsa ne on heilläkin. Tässä oli sitte siisti peli. Tämä on ollu yhellä omistajalla koko ajan. Tuolta Yli-Iistä yhdeltä yksinäiseltä naislehtorilta tuli vaihossa ja on varmasti pijetty hyvin. Siinä on kaikki mittarissa, eikä oo kantta vielä avattu. Sillä ajas vielä mutkasta tietä näkymättömiin. Näin eräs nivalalainen, joka myy muun touhun ohella myös käytettyjä autoja.

On sitä muutkin juosseet vaimon kanssa kilpaa, kuin Mäntylän Matti. Seuraavan tarinan kertoi meille Niskasen Tapani. Nivalassa vaikutti aikoinaan Aala niminen mies. Aivan tavallinen nivalalainen perhe, kaikkine vivahteineen. Kerran oli tullut jostain emännän kanssa kinaa ja isännän piti arvovaltaansa puolustaessaan tulistua julmetusti. Vaimo säntäsi pakoon ja mies perään. Kun Vainiolla välimatka näytti uhkaavasti lyhentyvän, pysäytti emäntä äkisti juoksunsa ja totesi hengästyneenä isännälle: ”Kuulehan Aala, meillähän on kotikasvatti hevonen, polustahan me juostaan, ajetaan sillä.” Tarina ei kerro jatkoa, mutta eihän tällaiset yleensä jatkoa kaipaakaan.

21.3.1974

Ja ensiksi kiitokset Sortavalan Aunelta kirjeestä. Aune laittoi kirjeen Kangasalalta ja kertoi olevansa siellä koulun penkillä. Aune innostui aikaihmisenä opintielle ja kertoi viihtyvänsä hyvin. Hän on maatalouden lomittajakurssilla ainoana nivalalaisena, vaikka ohjelma on tiukka, kertoi Aune viihtyvänsä ja koko touhu tuntuu vain lomareissulta. Terveiset Kangasalalle ja hyvät jatkot kurssille.

Maanantaina sain kouraani Seutukaavaliiton uusimman julkaisun lentoliikenteen ja lentoreittien tarpeellisuudesta. Keskeisin osa tuosta opuksesta oli omistettu läänin eteläosan kentälle. Soitin tiistaina seutukaavainsinööri Hannulalle ja uskalsin tuoda epäilyni julki, että tutkimuksessa on tieteellisen tutkimuksen rinnalla pyritty huomioimaan kasvukeskusajattelua. Hannula kiisti väitteen ja ilmoitti, että tekijänä on ollut nivalalainen Esko Palokangas, mutta sekään ei saa näkyä tuloksessa. Tällä hetkellä tuo tutkimus jätti liian vähälle Nivalan varalaskupaikan mahdollisuuksien tutkimuksen jatkossa. Jo olevana investointina se on ainoa konkreettinen asia tässä lentokenttäjutussa.

Nivalalaisten ei tarvitse kuitenkaan menettää vielä toivoaan tässä asiassa. Tällä hetkellä, kun energiakriisi on vielä ajankohtainen, ei tuijotella taivaalle, vaan turpeeseen. Ilmailualan kehittäminen ja lentokenttien rakentaminen on tulevaisuudessa entistä suuremman harkinnan kohteena. Ministeri Tarjanteen mukaan uusien lentokenttien rakentaminen tulee kysymykseen aikaisintaan 1980-luvun puolivälissä. Nivalalaisten on syytä ryhtyä tarkoilla laskelmilla selvittämään niitä kustannuksia, mitkä aiheutuisivat nykyisen varalaskupaikan varustamisesta lentoliikenteen vaatimilla laitteilla ja kiitoradan luiskien täyttämisestä. Tutkimuksessa sanotaan, että mikäli Nivalan varalaskupaikka tulisi kysymykseen reittiliikenteen suhteen, olisi koko kenttäasia samalla kertaa ratkaistu. Tässä on nivalalaisille se oljenkorsi, johon kannattaa reippaalla urheilumielellä tarttua, kun oman kunnan kehittämisestä on kysymys. Hautamäen Antti oli ennen Pyllistyksen kisoissa puolueeton kannustaja. Antti huusi pensaitten takana juokseville mailereille, ”jälimmäinen eelle”. Vähintään yhtä tasapuolista huutoa tässä toivoisi tuolle kenttäasialle. Tutkimuksen tekijältä Tuomo Palokankaalta haluaisimme mielellämme saada artikkelin tästä asiasta Nivala-lehteen. Se hyvä puoli näistä painetuista asiakirjoista on, että historiantutkijat voivat myöhemmin tehdä johtopäätöksiä näistä asioista.

4.4.1974

Kun viime viikolla repsottelin juttua kulttuurisaran kyntäjistä, jäi tuosta luettelosta pois monia nimiä. Tällaisissa asioissa on se heikko puoli, että aina jää joku nenän varjoon. Viime viikolla olleeseen juttuun olisi kuulunut maininta Säilyn lahjakkaista musiikkiveljeksistä, Tyhtilän Hanskista, joka puuhailee teatterin tekemistä sekä monia muita. Jyrkän Reinon poika lavastelee Kansallisoopperassa ja moni muu nivalalainen on kivunnut melkoisiin asemiin. On niitä muitakin menestyneitä, mutta luetteleminen on aina vaarallista. Jos tässä kuitenkin joitakin mainitsisi. Valtionhallinnon ja puoluetyön piiristä löytyy monia nivalalaisia. Kairamon Aimon parta ja nimi vilahtelee usein päivälehtien etusivuilta. Aimo on SDP:n tutkimussihteerinä ja eräs puolueen nokkamiehistä.

Kumpusalon Unto on myös vahvasti mukana politiikassa, mutta tämänhetkistä vakanssia en tiedä. Ministeriössä istuu nyt Knuutin Väinön lisäksi muitakin nivalalaisia. Harri Sailas istuu valtiovarainministeriössä ja taitaapa siellä olla kaksi Maliskylän poikaa, Kangas ja Jatkola. Laakkosen Pena on hoidellut opetusministeriössä ILO:n asioita ja Penan vainio on ollut SKDL:n eduskuntaryhmän sihteerinä ja taitaa olla vieläkin. Lääkäreitä ja pappeja on Nivalan yhteiskoulun oppilaista tullut jo roppakaupalla. Kokon Eino valmistelee tiettävästi väitöskirjaa ja tekniikan lisensiaatti Simo Salanne tunkeutuu kohti kalkkikiven ydintä mittavilla tutkimuksillaan. Tässä tällä kertaa.

Palosaaren Iida vietti kaikessa hiljaisuudessa synttäreitään, kun kielsi naapureilta listan kierrättämisen. Kaikki eivät ottaneet kieltoa ihan todesta, vaan lähimmät naapurit kävivät pienen lahjan karissa. Tapansa mukaan Iida tokaisi, että eikö sitä vielä osata lehtiä lukia, kun tullaan vaikka on kielletty. Miksihän toisten ihmisten pitää tehdä työtä kymmenen ihmisen edestä? Palosaaren Iida on elämänsä aikana tehnyt niin paljon lujaa työtä, että se ansaitsisi julkisen esittelyn. Tässä ei käy päinsä, mutta ehkä joskus tuonnempana. Iidalle ja kaikille työn parissa raataville äideille yhteinen tervehdys näin Nivala-lehden välityksellä. Teidän työnne kautta tämä hyvinvointi on luotu.

Viime sunnuntaina kuultiin yleisohjelmasta Urpelan Sepon kuunnelma. Aiheet olivat nivalalaisille tuttuja. Nämä olivat edesmenneen Aakon Laurin kertomuksia. Lauri kävi sunnuntaisin istumassa Leppäniemen penkillä ja kertoi nuoruusvuosiensa tuimista tappeluista ja kylänmiesten touhuista. Siinä tulivat mainituiksi Peltaanin Jaska ja Syväluoman Samppa.

Jäämeren seikkailut ovat taasen tuon meidän Anna-Liisan isän, Tialan Matin nuoruudenaikaisia retkiä Ruijaan. Tuttuja kertomuksia viime vuosilta. Kuunnelma tuntui ”kotikutoiselta”. Seppo on etsinyt mökkiä Nivalasta, mutta ei ole tainnut vielä löytyä.

Tuossa jutun alkuvaiheessa tuli lueteltua niitä merkittäviä nivalalaisia ja edellisen viikon lehdessä oli luettelon alku. Kunnan Antin kanssa on suunniteltu sellaista palaveria että kutsuttaisiin nämä ”Nivalan omat pojat ja tytöt” joskus tänne vierailulle. Voitaisiin lämmittää Katvalan savusauna ja ottaa kipakat löylyt niin kuin ennen vanhaan. Jos tästä kutsusta ei nyt ihan heti totta tule, niin tervetuloa kuitenkin lomien aikana Nivalaan. Ei teille täällä punaista mattoa levitetä, eikä torvisoittokuntakaan ole kenties vastassa. Mutta vihreä nivalalainen nurmimatto on kesäksi levitetty teille ja tunnette olevanne omienne parissa. Siihen saakka reissumiehille hyvää kevättä!

18.4.1974

”Ringitön entinen hautuumaan peränen” toruskeli toimittajaa eräästä pakinan aiheesta. Tällä palstalla on lupa keventää asioita. Aihe jota käsittelin omaa suuren lukuarvon, mutta ymmärrän tästä aiheesta määrittelemänne kielteisen kannan. Asia ei kuitenkaan ole niin vakava, kuin miltä te tunnutte sen ottavan. Se siitä ja terveisiä!

”Eipähän tarvitse nyt töllöttää. Olokoot ny lakossa vaikka tuomiopäivään asti kyllä tässä pari jää ilman töllöttimiä kun kerran on kevääseen päästy”. Näin kommentoitiin teknisten lakkoa Nivalassa.

Nyt aletaan olla tilanteessa, jolloin ihmisten silmät aukeavat. Aina ne ruukaa asiat höykytyksen jälkeen palata raiteilleen, kun on enin humala hävinnyt. Viimeiset vuodet on eletty rakkaassa isänmaassa jonkinlaisen humalan vallassa. Demokratiaa on huudettu aamusta iltaan ja joka paikassa ja näillä huudoilla ei ole aina ollut minkäänlaista tavoitetta. En tunne näiden toimihenkilöiden palkkatasoa, mutta varmasti se on keskiverto suomalaisen palkkatasoa korkeampi. Nykyisten lakien mukaan heillä on oikeus tuohon työtaisteluun, mutta laskivatkohan pojat hetken sittenkään oikein? Tavallinen ihminen, joka on kuunnellut radiosta ja televisiosta viimeiset vuosikymmenet demokratian huutoja on nyt hämillään. Kuka hallitsee? Päämiehen puheelle ei korvia heristetty. Hallituksella ei ole valtaa. Radion johto ei voi puuttua asiaan. On melkoisen ontto olo.

Eräät arvojärjestykset on yritetty viime vuosina täysin muuttaa. Säästäminen on ihmisen hyve ja mitään ei saavuteta ilman säästämistä. Meille on kasvamassa uusi sukupolvi, joka käsittää säästämisen tuomittavan järjestelmän happamaksi menetelmäksi. Mistä löytyy raha tulevaisuudessa investointeihin. On muistettava, että jos jotain syntyy, siihen tarvitaan työtä ja sitä kirottua, mutta välttämätöntä pääomaa. Nyt sanotaan: ”Restaurantti on tämän pojan pankki”. Turvallisuus on Helsingissä ollut jo pitkään erittäin kyseenalainen, mutta se alkaa olla sitä jo Nivalassakin. Otto Viljamaa tuli eräänä iltana myöhään työstä ja joutui humalaisen huligaaniporukan pahoinpitelemäksi. Tauno Laakkonen oli eräänä iltana palaamassa kunnanhallituksen kokouksesta ja onnistui vaivoin välttämään humalaisten nuorukaisten pahoinpitelyn pääsemällä pyörällä pakoon. Onhan sitä ryypätty ja tapeltu ennenkin, mutta vanhusten ja avuttomien pahoinpitely on raukkamainen ja tuomittava teko. Jos Nivalassa heittää pyöränsä lukitsemattomana vähäksi aikaa johonkin pyörätelineeseen, niin se varmasti katoaa. Pyörän ottaminen ei näytä enää olevan mikään rikos. Kohta on auto samanlaisessa asemassa.

Kuria ei näytä ainakaan laki ja sen valvonta tuovan. Mikäli aiotaan saada parempaa turvallisuutta, on ryhdyttävä kasvatustoimiin. Nyt vaiteliaan ikäviä tapahtumia, mutta tämä ohjaa kehitystä huonoon suuntaan. Rikkeestä on nuhdeltava ja tarpeen vaatiessa annettava kunnon selkäsauna. Hyvä teko on palkittava kiitoksella ja rehellisyyttä ja säästäväisyyttä on kasvatustoiminnassa korostettava. Nyt ollaan ehkä heräämässä humalatilasta, joka on ollut viemässä kansakunnan henkistä ryhtiä alaspäin. Välinpitämättömyys on yhtä pahaa, kuin olisi mukana rikoksessa. Uudistukset parempaan, tarvitsevat rohkeita ja julkisia kannanottoja. Vieläkö kansan kunto riittää siihen?

25.4.1974

Sanotaanpas komeasti: Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki. Tähän toteamukseen on tullut hyvä naapurimme Sievi. Viime kertaisessa valtuuston kokouksessa otettiin kantaa vahvasti asioihin. Sievi, samoin kuin Nivalakin on joutunut kokemaan suunnittelevien virkamiesten kynän ja harpin kolhaisut nahoissaan melko kipeästi viime vuosien aikana. Nämä kuntaa koskevat suunnitelmat ja pakotteet ovat aiheellisesti maksottaneet mieliä, ja purkautumisen aika tuli tuossa valtuuston kokouksessa. On muistettava, että Sievi esim. maatalouspitäjänä on yksi Pohjoissuomen suurimmista ja ohittaa lihan ja maidontuotannossa niin Ylivieskan kuin Haapajärvenkin. Maatalouden rinnalle on noussut runsaasti teollisia työpaikkoja ja kunnan otteet ovat aktiivisia kehityksen nopeuttamiseksi. Tätä kehitystä eivät kuitenkaan ole nähneet ne hallintopiirejä ja kehityskäyriä suunnittelevat virkamiehet, vaan ovat jatkuvasti antaneet synkkiä ennusteita kunnan tulevista mahdollisuuksista. Nyt Sievi on päättänyt ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Menestystä naapurille ponnisteluissa, ja toivotaan hyvän yhteistyön jatkuvan. Nivalalaisilla olisi syytä kaunaakin, kun vuosikymmenien ajan on Sievin miehet poikkimain naineet Nivalan kauneimmat tyttäret Sieviin emänniksi. Tahti näkyy jatkuvan, sillä pääsiäislauantaina oli sieviläinen nuorimies käynyt kihlaamassa toimittajan kummitytön.

Kalajokilaakson kuntien yhteistyötä on vaikeuttanut kiistattomasti kasvukeskusajattelu. Naapurien on ollut vaikea tajuta kaiken mahdollisen keskittämistä Ylivieskaan. Valtionhallintoa suunnittelevat eivät näy tuntevan muuta kuin pisteen, mutta ei Kalajokilaakson pitkää ja moniatomista elävää molekyyliä. Kalajokilaakson kohdalla olisi varmasti perusteltua koko alueen tasapuolisen kehittämisen tavoitteet. Tämä jokilaakso muodostaa niin ehjän ja voimakkaan alueen tieverkostoineen ja monine muine palveluineen, että se tulee aina säilymään elinkelpoisena alueena suunnittelevatpa mitä tahansa. Tämän alueen sisäisten toimintojen kehittämisessä olisi sitä vastoin paljon työkenttää, jos löytyisi yksimielisyyttä. Vaikea sitä on varmaankaan toivoa, jos menettely on samanlaista kuin kuukausi sitten eräässä Ylivieskan ja Nivalan keskeisessä asiassa.

Erään poliittisen puolueen nokkamiehet sopivat siitä, että nivalalaiset kirjoittavat alle Ylivieskan kirjelmän, jossa toivotaan Rautaruukin putkitehdasta. Vastapalvelukseksi ylivieskalaiset lupasivat kirjoittaa alle nivalalaisten kirjelmän teollisuuskyläasiasta. Nivalalaiset kävivät Ylivieskassa hyväuskoisesti kirjoittamassa ryhmänsä myönteisen kannan putkitehdaskirjelmään. Viikon päästä piti ylivieskalaisten tulla kirjoittamaan nivalalaisten kirje alle, mutta miesten sijasta tulikin puhelinsoitto, että ei he kirjoitakaan Nivalan kirjelmää alle, vaan Ylivieska lähtee yrittämään teollisuuskylää itselleen. Tällaiset toimenpiteet eivät ainakaan paranna yhteistyöhaluja.

Eräs alueen heikkouden merkki on myös se, että seutusuunnittelussa ei ole onnistuttu saamaan mitään Kalajokilaaksoon. Ylivieskalle luvattiin Kokkola-Kajaani tien siirtämistä ja olematonta lukiopiiriä, mutta käytännössä sekään ei ole saanut mitään. Kaikki korkeamman tason hallintopaikat on sijoitettu Ouluun. Tämän suuntaisen kehityksen tulevaisuudessa vahvistaa Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton lausunto piirihallinto-organisaatiosta, jossa alueeksi esitetään Seutukaavaliittoja. Tämä lausunto suomennettuna tarkoittaa mm. että Kalajokilaaksossa olevat valtion piirikonttorit ja toimistot tulevaisuudessa lopetetaan.

No eihän maailma näihin kaadu. Kivimäen Heikki totesi maailmanympärysmatkallaan Intian viidakoissa, että ei se Nivalan valtuustossa ollut Sarjankylän tiejuttu ollutkaan niin suuri, kuin se siinä käsittelyn tuoksinassa tuntui.

Kuoppatien historiassa on jälleen yksi lehti kääntynyt. Maanantaina ajettiin yli uutta siltaa ja pioneerit ryhtyivät purkamaan väliaikaista ponttonisiltaa.

Niin ja pikku-uutinen lopuksi. Meille kuulemma tulee teollisuuskyläkin. Joku kunnallinen oli kuuluttanut, että ”kauppaministeri Thomas Mangnuson kuulemma antaa kohta päätöksen” sattuuhan sitä näin Falunin jälkitunnelmissa.

2.5.1974

Rissasen Antilta tuli välittömästi kirje, kun Nivala-lehti oli viime viikolla ehtinyt Imatralle Saakka. Toissa viikon lehdessähän puhuttiin Nivalan maratonista ja tämä oli Antille, niin kuin syömään käskis. Antilta tuli kirjeessä valokuva, jossa hän johtaa piikinjuoksun alkua Haapajärvellä 1961. Antin vanavedessä ovat kuvassa Mikko Hietanen ja Paavo Kotila. Järjestys vaihtui tietenkin ennen matkan loppua päinvastaiseksi, mutta tämäkään ei ole Antille outoa.

Antti ilmoittautui Nivalan maratonille ja on 28. mies lähtijöiden joukossa. Antti aikoi panna vähän show’ta ja väriä Nivalan maratonille. Saapa nähdä, mitkä ovat tällä kertaa Antin eväät.

Nivalalla on nyt noita ”katiskoita” pyytämässä teollisuuden Merivesissä, Herroja on lapannut Ruotsista ja Helsingistä yhtenään. Viime viikolla ajoivat jo komeasti lentokoneella Nivalaan.

Jos nyt kolmasosakaan näistä neuvottelijoista päättäisi tulla Nivalaan, niin kyllä uusia työpaikkoja syntyisi. Jotakin sieltä Lohjalta on jo tulossa ja jos hyvin käy, niin saadaan kaikki nyrkkeilijät takaisin. Pitäisi vielä saada Hernetkosken Matti Tampereelta valmentajaksi, niin Suomen nyrkkeilyjoukkue ensi olympialaisiin koottaisiin Nivalasta.

Tuossa teollisuusasiassa on varmasti parhaita konsulentteja Nivalalle ammattikoulutuspaikat ja Kestilän tulo Nivalaan. Kun Kestilä on uskaltautunut kehitysalueille, niin kait ne muutkin uskaltavat perässä. Investointirajoituksia suunnitteleva komitea on saanut tuntemaan teollisuuspiirit ajolähtöasemiin. Paras lähteä ennen kuin määrätään. Täällähän sitä on työvoimaa ja tonttimaata. Jo on odotettukin tarpeeksi.

Pieni on maailma, vaikka Tokiosta katselee Nivalaan päin, tuumi Suhosen Teuvo palattuaan Japanista. Teuvo sai viikon maailmanympärysmatkan ja kävi katsomassa miten siellä Japanissa niitä kelloja tehdään. Tokiossa taitaa olla asukkaita noin 15 miljoonaa, eli saman verran kuin Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa yhteensä. Teuvo arveli Tokion kadun ihmisvilinässä, että täällä ei varmaan ole yhtään suomalaista, tuskin eurooppalaista saattaisi löytää. Yhtä äkkiä Teuvo päätti oppaansa kanssa tiedustella kahdelta vaalealta naishenkilöltä suomenkielellä, että oletteko suomalaisia. Hämmästys oli suuri, molemmin puolin, sillä naiset olivat suomalaisia. No mistä päin Suomea, tiedusteli Paavo. Nivalastahan minä, vastasi naisista toinen. Niin minäkin, vastasi Teuvo. Tiirisen Kaino, nykyinen Sunanaga Jokohamasta oli tullut ystävänsä kanssa käymään Tokiossa. Jos Ronkki Ensio matemaatikkona laskisi minkälainen mahdollisuus näillä kahdella ori ollut tavata, niin ottaen huomioon lyhyen vierailun ja monimiljoonaisen kansa, niin mahdollisuudet lienevät vähäiset, mutta sattuma on aina ihmeellinen. Tämä on tosiasia.

16.5.1974

Maanantai-iltana yllätettiin kunnanhallitus kesken kokouksen pidon. Kunnantalon alakerran aulasta alkoi kuulua messinkitorvien pauhu. Nivalan Torvisoittokunta oli tullut myönteisen teollisuuskyläpäätöksen johdosta tervehtimään kunnanhallitusta. Maanantai-ilta lämmiteltiin Nivalassa jälleen julkisuuden paisteella.

Hyvältä kuulostaa viimeiset uutiset. Tämä päätös tuo kylkiäisinä monta muuta tulokasta. Yritystoiminnan mielenkiinnon lisäksi tällaiset päätökset antavat pontta kunnan asuntomääräraha-anomuksille, tuleville sijaintipaikkaratkaisuille eräiden laitosten osalta ja asettavat kunnan aseman uudelleen tarkastelun kohteeksi seutukaavaliitossa ja monissa muissa laitoksissa ja virastoissa.

Nuorin yrittäjämme Valon tuote on räväyttänyt ja näyttänyt nivalalaisillekin, että Tasavallan presidentin vientipalkinto on annettu oikealle yritykselle. Muutama päivä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen saapuivat ensimmäiset konekuormat Nivalaan. Tällä hetkellä Sähkölaitokselta vuokratuissa tiloissa on jo täysi höyry päällä. Valon tuotteen liiketunnukset autoissa ja lentokentällä parkkeeratussa lentokoneessa kuuluvat nyt osana Nivalan kyläkuvaan. Tervetuloa lohjalaiset Nivalaan. Teiltä näyttää hommat simahtelevan, ja meillä on hyvää työntekijäainesta.

Tänä iltana juodaan sitten Kyösti Kallion koululla toppakahvit Nivala-lehden 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Paikallislehdellä on oma merkityksensä alueen ihmisille ja sillä on parhaat kasvunvuodet edessä päin.

Televisio ja radio puhuvat tämän päivän uutisissaan kansainvälisistä asioista. Päivälehdet kertovat saman asian vähän laajemmin. Ihminen haluaa kuitenkin tietoja myös lähimmästä ympäristöstään. Paikallislehti voi tässä suhteessa tehdä paljon, jos se hallitsee alansa.

Julkaistu sana on yleensä pöytäkirjatekstiä. Paikallislehden pitäisi pystyä puhumaan lukijoiden omalla kielellä ja tavoittaa heidät oikealta tasolta. Osulassa ja sivukylille menevissä linja-autoissa kuulee ihmisten aitoa puhetta. Paikallislehden pitäisi pystyä puhumaan sillä kielellä, joka ymmärrettäisiin sivukylän torpassa ja yhteiskoulun opettajainhuoneessa. Läheisemmän ja lämpimämmän otteen löytäminen on tavoittelemisen arvoinen päämäärä.

Sattui toukotöiden aikaan tuo meidän juhla. Me toivomme kuitenkin, että tulisitte juhlaamme. Tapaamisiin Kyösti Kallion koululla.

30.5.1974

Kesä on sitten tullut ja pitäisi kohta elää jalkojen juuresta. Tähän havaintoon tulin, kun Vilkunan Joose soitteli, että pitäisi tulla hakemaan pässi pois talviruokolta. Hyvää jälkeä tuntui tehneen tämä paperiton pässi Vilkunan uuhilaumassa. Pääluku oli noussut kevättalven aikana kolminkertaiseksi.

Nyt on pässi palannut kaava-alueelle kokemusrikkaana ja seurailee kunnan arentimaalta kirkonkylän touhuja. Milloinkahan se on Askon päivä, että pääsisi pässi Rauhanniemeen laveimmille laitumille. Minusta on alkanut tuntua, että se sopisi tuo meidän pässi kiertäväksi nimipäivälahjaksi.

Oulun reissulla tulee huomio aina kiinnitettyä Limingan asutukseen. Kyllä se esitetty luutatehdas tuntuu sopivalta nykyiseen Liminkaan. Minne lie häipynyt liminkalaisten usko maanviljelykseen. Siellä ovat kuulema talollisten pojat Oulussa rasvareina ja reikäkorttilävistäjänä ja kotitilat on heitetty hunningolle. Kyllä on masentava näky.

Ei voi sanoa juuri, että katson maalaismaisemaan. Kaatopaikoiksi on muodostuneet nuo talot Oulun läheisyydessä. Kulttuuri kukki romuautoina ja kaikenlaisena ryönänä noiden talojen pihoilla. Oulu antaa leivän, mutta antaa myös kaupungin ulostuksena rojun, slummin ja aiheuttaa otteen herpaantumista. Mitähän mahtavat ulkomaalaiset turistit ajatella tästä maalaismaisemasta. Kerron tämän sen vuoksi, että en uskalla Nivalassa osoittaa näitä samoja epäkohtia. Maalaistalojen ympäristöt ovat muodostuneet kaatopaikoiksi. Autonromuja ja kaikenlaista ryönää on kertynyt monien talojen ympärille niin paljon, että näyttää siltä kuin talo olisi kaatopaikalla. Meillä ei ole julkisivulautakuntaa, joka lähettelisi ensimmäisen ja toisen asteen varoituskirjeitä, vaan paikallislehden täytyy tämä asia hoitaa. Siispä sanotaan: Hyi hävytöntä! Katselkaapa sadan metrin päähän asunnostanne ja katsokaa miltä se näyttää. Älkää silti ajako romujanne metsiin tai savikoloihin, vaan kaatopaikalle tai peitettävään monttuun. Tämä on niitä toimittajan ikävimpiä velvollisuuksia, mutta asia asiana.

Jos osaisi pitää suunsa kiinni, pääsisi monesti paljon helpommalla. Tämän totesin juostessani Laukkasen Eeron perässä lauantaina Vinnurvan lenkkiä. Tulin sanoneeksi rehtorille jossain julkisella paikalla, että ei se rehtorikaan enää juokse ylioppilaiden kanssa Vinnurvan lenkkiä, tilin kuin aikaisempina vuosina. Samalta sijoilta sain haasteen ja lujille otti. Kotia tultiin hämärissä kipein jaloin, maksottunein mielialoin.

Ystävämme ja hyvä naapurimme Kalajokilaakso kirjoitti pääkirjoituksessaan kovin pettynein mielialoin, Pantiinpa presidentin tervehdyskin kovin kyseenalaiseksi. Tuon lainauksen mukaan presidentti olisi sanonut: Toivotan Ylivieskan ja sen ympäristön asukkaille jatkuvaa menestystä. Ei siinä luvattu mitään suurkaupunkia, mutta ei myöskään kielletty kasvun mahdollisuuksia. Jospa naapurilla on vain turhan kiire kasvaa. Onhan se tuo Uusikaarlepyykin odottanut kohti 300 vuotta parempia aikoja, eikä oi vielä hermostunut. Ei sitä niin äkkiä uusiin housuihin hypätä.

Me täällä maaseurakunnissa ei elätellä mitään suuria ajatuksia. Se meillä on oikeus pyytää ja toivoa takaisin, mitä on jouduttu viimeisten 20 vuoden aikana antamaan. Se on vuosittaisen asukasluvun kasvun ja muuttotappion huomioiden noin 8 000 henkeä. Kyllä meille muutkin huolitaan, mutta näille omille tässä ensisijaisesti on paluun mahdollisuus kai rakennettu.

13.6.1974

Ja mitäpä kertoisin minä täältä toimituksen kuulumisista ja näkemisistä. Näkymät tuosta ikkunasta eivät ole olleet kovin kesäiset, vaikka ollaankin jo kesäkuussa. Koivu on tuskin muuta kuin hiirenkorvalla ja uusilla vihdoilla ei ole päästy kylpemään. Helluntain väliyönä oli melkoinen pakkanen ja vielä aamulla kuuraa maassa.

Naapurimme Tolopan isäntä näkyy jo olevan perunanlaittopuuhissa, joten kyllä sitä tulevaisuudenuskoa vielä on vaikka näkymät eivät ole erittäin lupaavat olleetkaan.

Honkirämeen Iidan haassa ei tunnu lehmän henkäys, vaan siellä puhaltelee uudet tuulet. Teollisuuskylän kaavateitä rakennetaan kiireesti ja suuret herrat tulevat kuun lopulla puhumaan laakevia ja muuraamaan ensimmäisiä tiiliä. On sitä vertauskuvallista touhua vielä näissä maallisissa asioissakin ja nyt sitä nähdään Nivalassakin suuren maailman tyyliin. Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että missä silloin Iida lypsi kevätpoikivaansa rauhallisena kesäiltana, että sillä paikalla vielä ministeri puhuu ja suuria laitoksia rakennetaan.

Karvoskylällä oli aikoinaan kaksi työn koukistamaa mummoa. Oli Palomaan mummo, joka oli melko paljon köykyssä ja Junnikkalan mummo, joka oli melkein kaksinkerroin. Niin hän se on, että sitä itse ei huomaa omia piirteitään ja niinpä Junnikkalan mummokin aina ihmetteli, että on se tuo työ koukistanut tuon Palomaan mummon pahoin.

Ihmekös tuo noille sen ajan raatajille. Kuivuneet ja vioittuneet jänteet vetivät ihmisiä kieroon ja väärään, eikä sitä joka hätään ollut tohuria.

Nyt ei Nivalassa tarvitse viallisten jänteiden takia kieroon kasvaa, eikä niskoja sykkyrään vetää. Taanilan Terttu avaa lähiaikoina sellaisen laitoksen, jossa tällaiset vaivat parannetaan, Tertun kuntoutuslaitoksessa voidaan mieheen venyttää muutama sentti lisämittaakin, jos sellainen tarve on. Pääasiassa silti keskitytään erilaisten sairauksien jälkeiseen kuntouttamiseen. Tässä on Tertulle aivan uusi ja kyntämätön sarka, ja työtä on varmasti. Rustottuneita hartioita on paljon, kun lähetään Haapajärven Kiusanperältä Rautioon ja Kiiskilänpäästä Haapaveden Korkattiin.

Haapamäessä vietettiin tiistai-iltana herkkä hetki. Nielikäisen Venlalle tuli muutto Haapaperältä Paloperälle. Kahdeksantoista vuoden aikana Venla ehti kasvaa kylään kiinni ja kyläläiset perehtyä kaupanhoitajaansa. Tippa silmässä muisteltiin menneitä ja kyläläiset luovuttivat muistolahjan. Möykkylän Keijo puhui valittuja sanoja laatusaan tyyliinsä ja kiitteli Venlaa monista palveluksista. Kyllähän sitä parinkymmenen vuoden aikana ehtii kääriä jo monta suolapussia ja ottaa osaa asiakkaiden murheisiin. Kyllä sitä vuosikymmenien aikana on monesti Venlakin ehtinyt väsyä. On saattanut olla oikein harmaita päiviä. On hajonnut jauhosäkki ja polttoöljytynnyrin hana on jäänyt auki ja johtaja on sattunut juuri silloin sopivasti tarkastukselle. Koko päivä on mennyt pieleen ja kun vihdoin on saanut kaupan oven kiinni ja päässyt omalle puolelleen perunoita keittämään, niin on saattanut Paavolan Jalmari tulla sisäkautta naurussa suin ja sanoa, että kun pääsi tupakat loppumaan. No mitäs siinä muuta kuin hymyile takaisin, kun on vielä myymälätoimikunnan jäsenestä kysymys. No annetaanpa Jalmarille tupakkaa. Kiltaahan se oli piisaako paketti vai pannaanko kaksi? Kaupanhoitaja kun on monesti ainoa suhdetoimintahenkilö kylällään, joka joutuu kuuntelemaan kyläläisten murheet ja ottamaan osaa. Mitenkähän monta nimipäivälistaa se Venlakin on ehtinyt jo tehdä. Keskimäärin yksi lista viikossa ja kahdenkymmenen vuoden aikana niitä on kertynyt lähes tuhannen. Kaupanhoitaja on edelleenkin keskeisin henkilö kylällä ja niinpä Venlakin sai ansaitun huomion. Lykkyä vain Venlalle Paloperälläkin. Laatusia ihmisiä ne on sielläkin.

27.6.1974

Kaksi Kalajokilaaksosta kotoisin olevaa kunnallismiestä matkusti huhtikuun lopulla Oulusta lentokoneella Helsinkiin. Tarkkailtiin alla olevia tuttuja maisemia. Kun lennettiin Nivalan yli huomautti toinen, että Nivalassa on vielä runsaasti lumipälviä. Tähän toinen vastasi, että ei se lunta ole vaan Kojolan Ollin ja kumppanien tyroksikasoja, sillä Nivalassa rakennetaan lujasti. Oli miten oli tuo asia, mutta kyllä täällä rakennetaan kirveellä ja vasaralla ja kahvipuheissa vielä enemmän. Tämä on hyvä merkki. Yleinen elämänusko näyttää palanneen nivalalaisiin. Teollisuuskyläpäätös on antanut toiveikkuutta tuleviin näkymiin.

Nivala on tunnettu kautta maan, ja se on tunnettu vahvana ja valistuneena maatalouspitäjänä. Olemme hankkineet monessa mielessä kuuluisuutta. On sanottu aikanaan, että Nivalassa hallitsee Maalaisliitto ja Osuuskauppa. On joskus ollut muitakin puolueita. On menty joko uuden tai vanhan vesiyhtiön puolelle tai jako on tapahtunut körttisiin ja lestadiolaisiin. On haukuttu kuumimmillaan toisia, mutta auta armias jos joku ulkopuolinen on uskaltanut tulla arvostelemaan, niin silloin on käännytty yhtenä miehenä vastaan. Nyt ollaan elämässä muutosten aikaa. Teollistuva Nivala tulee näyttämään uudet kasvonsa. Jo ehkä tänä vuonna talouselämän pohja kääntyy maatalouden puolelta teollisuuden hyväksi. Nivalan maatalous pyörittää vuosittain noin 30 miljoonaa markan voimalla Nivalan talouselämää, mutta palkkatilien määrä saattaa tänä vuonna jo ylittää tuon summan. Jo nyt palkkaäyrin osuus oh kolme neljäsosaa kaikista äyreistä. Tämä tulonjako tulee aiheuttamaan vaatimuksia kunnan luottamusmies ja eri laitosten hallintopaikkojen jakautumassa. Väestön liikkuvuus kasvaa ja uusia ihmisiä muuttaa paikkakunnalle. Osulan portailla kätellään vähemmän ja kyseleminen kuulumisista katsotaan töykeäksi käyttäytymiseksi. Jotain persoonallista, tutun ja turvallisen tuntuista katoaa. Tilalle tulee uusia asioita, jotka on pystyttävä omaksumaan. Uuteen ja tuntemattomaan suhtaudutaan aina pelokkaammin kuin vanhaan ja tunnettuun. Teollistuvan alueen yhteiskuntakehitys tuo valitettavasti mukaan myös kielteisiä piirteitä. Näiden vaikutusten perussyistä aletaan tutkia ja kaikki merkit viittaavat siihen, että tulevasta yhteiskunnasta halutaan rakentaa ihmisystävällinen. Toivotetaan siis uusi kehityskausi tervetulleeksi.

”Veskan sakki pitäs tulla ensi viikolla Göteborgista. Nyt on noita lomalaisia jo kolme porukkaa. Niin ja Erkin ja Raijan loma alkaa maanantaina ja ne pölähtää kans alkuviikosta. Sitten tulee Pentin porukka Kemistä. Mihin ne kaikki majotetaan. Nukkukoot vintillä sahanmuhissa, siellähän sitä kossinakin nukuttiin ja mahtuuhan sitä siihen vintillekin kaksi porukkaa. Onkohan niitä patjojakaan tallessa. Kyllä niillä ainakin Ruotsista tulevilla on itellään kaiken maailman kumipatjat ja paperilakana. No eiköhän sitä mahuta. Kiva se on kun ne lapset saapuvat.”

Tällaisia keskusteluja on käyty viime päivinä nivalalaisissa kodeissa. Pari tuhatta lomalaista saapuu Nivalaan. Ei ole enää kotitekoista leipää, ei löylyaitasta palvattua lampaanreittä, ei pääse lapset ratsastamaan hevosella, kun talli on tyhjä. Osa tuttua lapsuusajan maisemaa on kadonnut ja huomaatte elämisen samaistuvan. Huoneen sisustus on samanlainen Pahkaperällä kuin Göteborgissa ja ihmiset puhuvat samoista asioista. Jotakin kuitenkin on vielä tallella, minkä vuoksi palaatte joka kesä takaisin. Tervetuloa ja viihtykää lomallanne.

4.7.1974

Vanha tarina Nivalasta kertoo, miten täällä osataan ottaa asiat vakavastikin. Kun suureen adressiin kerättiin nimiä, sattui Nivalan kohdalla merkittävä tapaus, josta on kerrottu suomalaisessa kirjallisuudessa.

Kerääjien saapuessa Niemen taloon adressin kanssa eräänä myöhäiskevään arki-iltana talossa oli paikalla vain isäntä, jolle adressin kerääjät esittivät asiansa. Kuultuaan asian isäntä piipahti tuvasta ulos ja viipyi pois melko pitkään. Vieraat jo ajattelivat vaikka niitä, kunnes isäntä vihdoin palasi. Hän oli koonnut talonväen ja palvelusväen ja puettanut kaikki pyhävaatteisiin. Kaikki kirjoittivat nimensä adressiin ja tämän toimituksen arvokkuuden vuoksi kannatti vaihtaa vaatteet kesken työpäivän.

Jotain tällaista vakavaa kuvastui nivalalaisten ilmeistä viime perjantaina, kun meillä oli korkean tason muuraustalkoot. Jotain suurta siinä tilanteessa oli, kun vakavat torpanmiehet ja juurevat isännät olivat panneet kesken työviikon kovat kaulaan ja tulivat teollisuusalueelle katsomaan peruskiven muurausta. Tavallisesti nämä tilaisuudet ovat yksinomaan kunnan nokkamiehille ja lehtiväelle tarkoitettuja, mutta Nivalan teollisuuskylän peruskivi on muurattu suurella vakavuudella ja kaikkien kansankerrosten edustajien läsnä ollessa. Olkoon tämä hyvänä pohjana Nivalan teollisuuskylän kasvulle.

Lounastilaisuudessa ammattikoululla oli myös hyvä fiilinki, jota lisäsi Kivi-Kallen jutut. Yliopisto-opettajana, puolueen puheenjohtajana tunnustusta saanut ministeri Jansson ei kovin helpolla näytä tunteitaan, mutta lounastilaisuudessa hän vaikutti erittäin leppoisalta.

Ylivieskan kaupungin edustajat kaupunginjohtaja Pokki ja elinkeinoasiamies Markku Niemi istuivat ministeripöydässä kutsuttujen naapureiden rinnalla ja ottivat nivalalaisten iloon osaa.

Demarin päätoimittaja Aimo Kairamo kertoi sos. dem. ministerien poissaolon syyksi parhaillaan paininpuussa olevan inflaatiopaketin. Jotkut nivalalaiset arvelivat, että teollisuuskylän johdosta olisi kepulaisten ja sos.dem. laisten ministerien kesken tullut riitaa Nivalan ja Ylivieskan kesken ja että nyt nämä ministerit boikotoivat Nivalan teollisuuskylän peruskiven muurausta olemalla pois paikalta. Kairamo kumosi väitteet kaikista erimielisyyksistä. Hyvä juttu.

Paavo Kinnunen on muuttanut perheineen pois Nivalasta. Paavon virkakauteen päättyi vanha kunnanlääkärisysteemi ja Paavo oli niitä viimeisiä kunnanlääkäreitä, joita muistellaan. Meillä muistellaan Oikaraisen aikaa, Rantalan aikaa, Karman aikaa ja viimeksi Kinnusen aikaa.

Paavo antoi parhaan miehuutensa tinkimättömän työpanoksen Nivalan hyväksi. Työaika venähti usein 20-tuntiseksi. Milloinkaan hän ei kuitenkaan suorittanut työtänsä huitaisemalla, vaan pyrki aina potilaan kannalta parhaaseen ratkaisuun. Hänen työtänsä ei ehkä osattu täällä alkuvaiheessa arvostaa, mutta vuosien mittaan hän saavutti oman ammattikuntansa ja kuntalaisten keskuudessa suuren luottamuksen.

Nivalalaiset ovat aina muistaneet täältä poislähteneitä lääkäreitään ja pappejaan. Vuosien ajan on näitä viranhaltijoita muistettu joulujuustoilla ja tervehdyskäynneillä. Vanha hyvä perinne on vähitellen unohtumassa, mutta vertauskuvallisesti nivalalaiset tuovat joka päivä Paavon kahvipöytään kiitollisuudella leivotun juuston, istuitpa pöytäsi ääreen missä tahansa. Kiitokset työstäsi Nivalan hyväksi ja olet tervetullut lomailemaan tänne päin.

Viime lauantaina patikoitiin Nivalan polkureittien avajaisten merkeissä. Koutosen Pentti oli yksi mukana olleista, joka kontti selässä tarpoi kutsuvieraille tarkoitetun kymmenen kilometrin matkan. Syyryn kämpän saunassa otettiin makoiset löylyt reippaan patikkamatkan jälkeen ja Penttikin innostui kertomaan viittomakielellä juttuja Kekkosen Moskovan matkasta. Tarkoitus oli saavutettu. Penttikin oli unohtanut hetkeksi koulutoimiston paperipinot ja koulusuunnitelmat ja nauraa heikotti vapautuneesti.

Heinäkuun loppupuolella urheilu lautakunta järjestää ohjatun patikkaretken kaikille asiasta kiinnostuneille. Lähtö on Makolasta perjantaina iltapäivällä ja paluu lauantaina samoihin aikoihin. Reitit ovat jo nytkin käytössä, mutta Ison-Sydänmaan reitti on harrastelijoille liian rankka. Taanilan Kalle on ensimmäisenä tarponut sen päivässä läpi, mutta Kallehan ei olekaan mikään pehmiän leivän mies näissä patikka-asioissa.

1.8.1974

Täytyy ryhtyä hiukan ikävään puuhaan, kuin oikaisemaan näin julkisesti erästä toimittajaa, joka toistuvasti puhuu täyttä soopaa Nivalasta, nivalalaisista, ja Nivala-lehdestä ja viime kerralla myös Nivala-lehden toimittajasta. Tämä kyseinen henkilö on Pohjolan Työn toimittaja Terttu Levonperä.

Aikaisemmassa artikkelissa viime talvena Terttu Levonperä haukkui Nivalan valtuutetut ja siinä sivussa Nivala-lehden sanomalehti Keskipohjanmaan vasalliksi. Toimittaja Levonperä tietää aivan varmasti, että Nivala-lehti ei ole poliittisesti riippuvainen mistään lehdestä eikä suunnasta.

Teollisuuskylän peruskiven muurausta koskevassa artikkelissaan Levonperä toistamiseen puuttuu Nivala-lehteen. Hän lainaa ”toimittajan palstalta yhden osan vetäen siitä täysin mielivaltaisesti johtopäätöksen, että minä olisin teollisuuden vastustaja, Levonperä on lukenut varmasti tämän artikkelin loppuun joka ko. asian kohdalta toteamukseen: ”toivotetaan siis uusi aika tervetulleeksi.” Jos saan tuohon teollistamisasenteisiini sanoa sen verran, että olen itse ollut parina viimeisenä vuonna perustamassa kahta laitosta, joissa tällä hetkellä työskentelee yhteensä noin 40 työntekijää. Olen sellainen kapitalisti, että olen onnistunut saamaan Nivalan osuuspankista muutaman kymppitonnisen korkeakorkoista lainaa, jonka olen sijoittanut näiden työpaikkojen hyväksi. Mitä on tehnyt Terttu Levonperä uusien työpaikkojen ja Nivalan teollistamisen hyväksi?

Kun asiat menevät aivan sekaisin ja jotkut alkavat puhua täyttä paskaa, niin silloin täytyy puuttua peliin. Paikallislehdistö edustaa vapaata lehtiryhmää ja sen vuoksi sen kautta voidaan vielä oikaista Vääryyksiä. Muutama vuosi sitten Tapio Pihlajamaa yritti tarjota oikaisua Levonperän artikkelin johdosta Pohjolan Työhön, mutta Levonperän omien sanojen mukaan ”mitäs turhaa antaa porvareille palstatilaa.”

Olen itse ollut parikymmentä vuotta hanttimiehenä ja hankkinut leipäni metsätyömiehenä, rakennusmiehenä ja kaikenlaisissa hanttihommissa. Porvariskodin lapsena Levonperä ei ole vielä eläissään tehnyt päivääkään ruumiillista työtä, eikä seisonut yhtään yötuuria teollisuuden liukuhihnan ääressä. Poliittiselta vakaumukseltaan hän on muutaman vuoden vanha sosialisti.

Vaikka en tunne työväenliikkeen kaikkia vakaumuksia ja periaatteita, niin uskon että suomalaisen työväenliikkeen arvostus perustuu työn kunnioittamiseen ja rehellisyyteen. Näitä periaatteita Pohjolan Työn toimittaja Terttu Levonperä lyö jokapäiväisessä lehtityössään raskaasti korvalle. Näin hän tekee karhunpalveluksen työväenliikkeen asialle ja yrittää vakuuttaa tällä tavalla itselleen nykyisin omaksumaansa poliittista näkemystä. Työväenluokan ihmisten tulisi tarkastella hiukan omia rivejään. Nykyisin ovat porvariperheiden hemmotellut lapset loikanneet työväenliikkeen ”veteraaneiksi”. Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan ole tehneet ruumiillista työtä tai millään tavoin auttaneet vaikeuksissa olevaa vähäosaista huutavat suu auki työpaikkademokratiasta ja sosialisoinnista. Tutkimuksilla on osoitettu, että työväestö ei lue omia lehtiään. Jos Pohjolan Työ johdossa noudatetaan tällaista kriittisyyttä lehden asiasisällön suhteen, niin se on mitä suurinta aliarviointia Kalajokilaakson valistunutta työväestöä kohtaan. Ihmisiä ei vielä ole niin aivopesty, etteivätkö he pystyisi erottamaan sitä, mikä on valhetta ja mikä totta. Olen myös sitä mieltä, ettei työväestö hyväksy valheita. Sen verran tiedän historiasta, että tämä kansanosa on joutunut sellaisista aikanaan kärsimään. Nivalassa on riittävästi yksinäisiä ihmisiä, joiden vaikeuksista Pohjolan Työ voisi kirjoittaa ja tulla rakentamaan tätä kautta parempaa yhteiskuntaa. Täällä on myös epäkohtia, joista voi kirjoittaa. Jokaiseen asiaan pitää uskaltaa puuttua, mutta täytyy muistaa oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Ja vielä Terttu Levonperän maataloutta koskevista halventavista artikkeleista. Terttu on itse saanut kasvaa Hinkuan kivisten kangaspeltojen kasvattamista tuotteista ja saanut elantonsa sieltä. Ei pitäisi paskantaa omaan pesäänsä ja vihata elinkeinoa, joka on kerran elättänyt mainitunkin toimittajan. Yleensä nämä poliittiset loikkarit eivät viihdy kauan yhdessä puolueessa, enkä usko tällaisten edesottamusten saavan arvostusta työväenliikkeen piirissäkään.

Ajelimme sunnuntaina Kivimäen Heikin kanssa Kuoppasillan luona tulva-alueella ja Heikki loihe lausumaan: ”Minäkin muistan lähes 90 vuoden vanhoja tapahtumia, mutta en näin märkää kesää muista koskaan olleen. Jos sitä oli sadekesiä, niin oli toki poutia välillä, mutta nyt on tullut vettä koko kesän melkein yhteen menoon.”

Näkymät maatalouden kohdalla ovat murheelliset. Tulee pakostakin mieleen Saarijärven Paavon vastoinkäymiset. Mitenkähän kuuluisi tuo runo tänä päivänä nivalalaisen viljelijän näkövinkkelistä.

Sarjanperän salomailla
asui tilallansa velkaisella Paavo.
Perkas, hoiti ahkerasti maataan
ja pankilta pitkämielisyyttä toivoi.

Kesätulva kulki
kaatoi maahan puolet tähkäpäistä.
Silloin Paavo vakavana pankkiin astui
ja johtajalle totes:
Korot saat, et yhtään lyhennystä.
Vuoden uuden katson
palaan sitten uudelleen.

Ja niin Paavo eli
kylvi pitkin askelin
ja diskonttas jälleen
uuden vekselin.

Syksy saapui,
saapui myöskin halla.
Silloin Paavon vaimo
lausui murheen alla.
Paavo Paavo,
nyt pankki meidät hylkäs
ei auta julkilausumas
ei puhees ylväs.

Mut Paavo lausui!
vaimo vaimo, pannaan asialle
AML ja MTK.

8.8.1974

Kyllä se hyvä rehtori oli tuo Laukkasen Eero, mutta ei se mitään kalastuksesta tiennyt. Oliko se nyt neljäs talvi taaksepäin, kun me Eeron kanssa veimme katiskat Pidisjärvelle ja jo menomatkalla puhuimme kaiken valmiiksi, miten erilaisia käyttömuotoja mateella on. Tuntui olevan vielä hyvä asia se, että Vähäsarjan Matti markkinoi ylimääräiset kalat. Kun sitten päästiin Pidisjärvelle katiskan paikkaa katselemaan, aloitti Eero: ”On lähdettävä siitä, miten made ajattelee” jne. Niin saimme katiskat veteen. Varmuuden vuoksi haistelimme suunnan läheltä Vähäsarjan ja Haikaran Matin katiskoita. Tuli kokemisen aika. ”Mattipari” nosteli mateita jäälle niin, että katiska rutisi, mutta meidän katiskat pysyivät tyhjänä. Homma kyllä Eeron kanssa tehtiin tieteellisesti, mutta oivalsimmekohan jossain mateen sielunelämän väärin, vai tuliko yhtälövirhe. No, ei sille saaliille niin väliä, kun vaan pyynti on jännää.

Eero on nyt lähtenyt Nivalasta. Työteliäs mies. Naapurit kertoivat, että joka aamu rehtori meni koululle kuuden aikana eikä pitänyt pitkiä viikonloppuja, vaan oli töissä lauantaisinkin. Eeron rooli oli varmasti työteliäs paikka ja hänen suorittamansa työn määrä tulee arvioitavaksi vasta jäljestä päin.

Eero Laukkanen oli 12 vuotta Nivalan yhteiskoulun rehtorina. Tänä aikana koulu kasvoi ja vakiintui saavuttaen ns. hyvän maineen. Tänä aikana tapahtui myös koulun oppilasaineksessa talonpoikais- ja työläisväestön lapsien läpimurto ja koulusta muodostui kaikkien piirien yhteinen koulu. Eero Laukkanen tuki myös henkilökohtaisella panoksellaan niitä pyrkimyksiä, jotka tähtäsivät koulutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja epäkohtien poistamiseen varattomien lasten koulutieltä. Tämä aika oli varmasti Sinulle, Eero työteliästä aikaa, mutta kaikin puolin mielekästä ja antoisaa. Terveiset Kokemäelle ja uskon menetteleväni oikein, jos kiitän niiden kaikkien entisten oppilaittesi puolesta näin paikallislehden välityksellä Sinua. Nivalalaisilla on ollut tapana luvata entisille pitkäaikaisille virkamiehineen ikimuistoinen kalastus- ja metsästysoikeus entisessä kotikunnassa ja varmasti Eeron katiskalle löytyy aina paikka Pidisjärvestä!

Itä-Pohjan taideyhdistyksen kirjallisen jaoston novellikokoelmaan on jo tähän mennessä saatu yllättävän runsas osanotto. Aikaisemmin mainittujen lisäksi on puolenkymmentä uutta kirjoittajaa ilmestynyt kuvaan. Entinen nivalalainen Hilkka Viljamaa Helsingistä on lähettänyt käsikirjoituksensa ja Onni Korkiakoski Sievistä aikoi lähettää kirjoituksensa. Näin Sievin edustus on jo kahden henkilön voimalla varmistettu. Nykyinen Liiton toimittaja teol. kand. Valma Tölli soitteli eräänä päivänä ja tiedusteli novellikokoelman edistymistä. Hän lupautui kirjoittamaan yhden tai kaksi juttua. Maaseutu on elänyt apaattista elämää. Muuttoliike on vienyt voimat ja uskon, mutta nyt on paluuta entiseen tapahtumassa. Uusia teollisia työpaikkoja syntyy Nivalaan. Myös henkisen elämän nousu on ilmeisesti ovella. Tällaisen novellikokoelman aikaansaaminen on jo omiin voimiin luottamista ja arvostuksen lisäämistä. Ehkäpä kehitysalueet ovat kokemassa taloudellisen ja henkisen elämän nousukautta.

5.9.1974

Hautalan Veikko Sarjankylältä oikaisi toimittajaa siitä, että pikkutilat ja käsinlypsäjät eivät tule loppumaan Nivalasta, niin kuin viime viikon artikkelissa väitettiin. Veikko oli sitä mieltä, että kierros umpeutuu pian ja ihmiset palaavat takaisin. Pajuttuneet mökin pellot kuokitaan ylös ja lehmä laitetaan mökkiin kuin mökkiin. Lyötiin veikka, että minä tilaan jokaiseen mökkiin yhden Nivala-lehden vuosikerran, jossa kymmenen vuoden kuluttua lypsetään käsin lehmiä. Veikon mielestä viimeistään silloin toimittaja tekee konkurssin. Tuo artikkeli on antanut aihetta pieneen jälkilämmitykseen. Tilastomiehet ja yhteiskuntasuunnittelijat sekä puoluetoimistojen agitaattorit siirtelevät varmasti jo nappuloita, miten tällainen yhteiskunnallinen muutos tulee vaikuttamaan eri aloilla. Maaseudun kyläkuvaan se kuitenkin vaikuttaa. Tullen näkymään myös koulutus- ja työasioita hoidettaessa.

Pienikin maatila on muodostanut hyvän kasvuympäristön. Jokainen mökin lapsi on joutunut vuorollaan talon töihin ja karjanhoitoon. Monipuolinen työ on kehittävää. Huushollin yhteisvaltuullinen ylläpitäminen on kasvattanut myös vastuuntuntoon ja säästäväisyyteen. Maalaistalossa tai mökissä kasvanut poika uskaltaa tarttua työhön käsiksi paikassa kuin paikassa, mutta baareja kierrellyt nuorukainen seisoo vain tumput suorana. Työnteon lahja on parasta matkaevästä, mitä koti voi antaa. Sitä ei voi ryypätä eikä hävittää.

Valtion lehdistötuki jaettiin kesäkuussa. Kaikkiaan jaettiin tukea 11 miljoonaa markkaa, josta summasta riitti lehdistötukea 52 sanomalehdelle.

Käytännössä tämä on puoluetuki, sillä sitoutumattomat suomenkieliset lehdet saivat vain yhteensä 25 000 markkaa eli 0,23 %. Lehdistötuki jakautui seuraavasti: Keskustapuolueen 13 sanomalehteä 3,5 milj. markkaa, Sdp:n l sanomalehteä 2,6 milj. markkaa, SKDL:n seitsemälle lehdelle 2,3 milj. markkaa, Kokoomuksen viisi lehteä 1,2 milj. markkaa ja saman verran yhdeksälle ruotsinkieliselle lehdelle. Aikaisemmin tänä vuonna on jaettu suoraan puolueille jo lehdistötukea 5 miljoonaa markkaa.

Kallista on järjestelmien ja puolueiden ylläpitäminen. Toisissa maissa pitää olla armeija ja toisissa puolueiden maksetut äänitorvet. Liekö kansan tahto vaaleissa toteutunut näidenkin veromarkkojen kohdalla. Suomessa ei uskota yksilön kriittiseen arvostelukykyyn, vaan tarvitaan voimakasta puoluekuria. Sen vuoksi vapaan lehdistön toimintamahdollisuuksia on kuristettava ja puoluelehdistöä tuettava. Paikallislehdet ovat sitoutumattomia ja saavat kärsiä nahoissaan hallituksen ja eduskunnan kielteisen suhtautumisen. Kuitenkin paikallislehti on monelle varattomalle maaseudun asukkaalle ainoa tiedotusväline.

Vieras nainen on tullut meidänkin perheeseen. Hänestä puhutaan aamuin ja illoin. Tämä nainen on ensi luokalla olevan poikamme opettaja Ida Villakangas, joka on keskeisin henkilö taas tällä kertaa monelle kymmenelle lapselle.

Pitäjän kirkkoherralla oli aikanaan suuri merkitys koko alueen ihmisten henkisen ja taloudellisen aseman suhteen. Tarmokas kirkkoherra saattoi virkakautenaan nostaa alueensa väestön sekä henkistä että taloudellista asemaa. Myöhemmin tämän henkisen johtajan paikan ottivat opettajat kylillään. Sellaisia johtajia ja talouselämän nostajia ovat aikanaan olleet muun muassa Maria Alhovaara Maliskylällä ja Johannes Vähäaho Sarjankylällä.

Ida Viitakangas on yksi niitä opettajia, joka hoitaa virkaansa kutsumustehtävänä. Mitenkä on opettajan aseman merkitys peruskoulussa? Onko opettajalla vaikutusmahdollisuuksia ja luodaanko hänelle edellytykset toimia myös oppilaan persoonan kehittäjänä?

Yksilön merkitys yhteiskunnassa näyttää saavan väistyä. Monet ratkaisut viittaavat siihen, että järjestelmät luodaan joka taholla niin tiiviiksi, että yksilölliselle ajattelulle ja toiminnalle ei jää mahdollisuuksia. Mitä tästä seuraa? Jos hallitus tarvitsee varoja, se teetättää määrättyjä muoviesineitä teollisuudella ja ottaa niistä hyvän veron. Siten suoritetaan voimakasta aivopesua yhdensuuntaisen tiedostusverkoston kautta ja jokaiselle kansalaiselle myydään tarkalleen laskelmoituna samanlainen muoviesine. Näin meidät nostetaan seisomaan ja käsketään istua. Meistä tehdään persoonattomia sätkynukkeja, joita on helppo hallita. Kun ulkomainen massakulttuurin painostus kasvaa, tulee kodin kasvatustekijöille entistä suurempi merkitys. Kiireisillä vanhemmilla pitäisi olla enemmän aikaa keskustella lastensa kanssa.

12.9.1974

Kouluhallitus oli kutsunut viime viikon torstaiksi ja perjantaiksi paikallislehtien Liiton johtokunnan ja puolenkymmentä paikallislehden päätoimittajaa seminaariin Saarijärvelle. Seminaarin tarkoitus oli käsitellä paikallislehtien koulutiedotuksen työryhmän raporttia ja luoda edellytykset jatkuvalle yhteistoiminnalle paikallislehtien ja kouluviranomaisten kesken.

Oltiinpa herrojen kanssa marjassa. Paikalla olivat mm. kouluhallituksen edustajina ylijohtaja Yrjö Yrjönsuuri, toimistopäällikkö Veikko Lepistö, toimistopäällikkö Tuomo Häyhä (yksi Nivalan kirjan kirjoittajista), tiedotussihteeri Raimo Aaltonen, tiedotussuunnittelija Keijo Voudinmäki ja opetusministeriön edustajina apulaisosastopäällikkö Leevi Melametsä (ylivieskalaisia), sekä poliittiset sihteerit Tapio Rajavuori ja Jorma Westlund. Lisäksi oli paikalla lääninkouluneuvokset Olli Murtorinne Kuopiosta ja Kalevi Nikki Jyväskylästä. Perjantaipäivän ohjelmassa oli esitelmiä, joissa selvitettiin koulutuspoliittista tilannetta. Esiteltiin työryhmän muistio paikallislehtien koulutiedotuksesta ja keskusteltiin siitä. Varsinainen seminaarin molemminpuolinen anti saatiin kuitenkin perjantaipäivän kyselytunnilla. Pöydän taakse asettuivat arvoisat kouluviranomaiset ja kyselyn aloittivat teemaan latautuneet paikallislehtien edustajat. Kysyttiin mm. Mitenkä peruskoulussa opetetaan suhtautumaan työhön, sillä työn arvostukselle ei nykyisin panna sanottavaa painoa, vaikka se on tuotannon ja hyvinvoinnin edellytys. Miksi uusissa peruskoulun historian oppikirjoissa puhutaan niin paljon sellaisia vaikeasti käsitettävillä ja meille vierailla termeillä, kuin kapitalismi, imperialismi, revisionismi ja miksi näissä kirjoissa on vain punalippujen kuvia, eikä minkään muun värisiä lippuja, vaikka Suomenmaassa on toki siniristilipun lisäksi muitakin lippuja kuin punaisia. Mitenkä turvataan koulurauha ja kurinpidolliset toimenpiteet työrauhan säilyttämiseksi? Käykö meillä samoin, kuin Ruotsissa peruskoulun kanssa, niin että peruskoulun tulo merkitsee tason laskemista opiskelun kohdalla? ja kysymyksiin vastattiin: Työ on edelleenkin arvossa pidettävä hyve, joskin sitä julkisuudessa ei korosteta tarpeeksi. Työväenliikkeen nousu ja merkitys on tullut niin keskeisesti esille, sillä peruskoulu pyrkii lisäämään yhteiskuntatietoutta ja kasvattamaan aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Koulurauha peruskouluissa ei ole sen huonompi kuin aikaisemmassakaan koulumuodossa. On vain niin, että kaikki rauhattomuudet on leimattu peruskoulun syyksi. Ruotsin peruskoulusta saadut tiedot ovat vahvasti liioiteltuja ja vääristyneitä. Peruskoulu siellä on lähtenyt käyntiin hyvin ja kaikki edellytykset sujuvaan koulunkäyntiin on meilläkin olemassa.

Keskusteluissa todettiin lisäksi, että kouluhallituksessa päätetään asioista poliittisten näkökohtien ja voimasuhteiden mukaan. Tätä taustaa vasten ei tarvitse hämmästellä historianoppikirjan sisältöä puolueelliseksi tai yksipuoliseksi. Edes historia ei ole enää pelkkä historia, vaan se on kulloinkin hyväksytty näkemys yhteiskunnallisesta tapahtumasta ja peruskoulussa on oikeus selvittää historia tällä tavalla.

Koulu-uudistuksen todettiin tulevan maksamaan arvioitua enemmän, mutta summan paisuminen lähes kymmenkertaiseksi arvioidusta määrästä ei johdu yksinomaan inflaatiosta. Entisen alokkaan ei kannattanut korjata asentoa, vaan hän teki kokonaan uuden. Mitenkähän olisi ollut koululaitoksemme kohdalla olisiko vanhan järjestelmän paikkaaminen tullut edullisemmaksi kuin kokonaan uuden rakentaminen. Ainakin tähän asiaan on uhrattu paljon varoja, satoja metrejä korkea pinkka monistuspaperia, tuhansia vihkosia ja siltikin todettiin tiedottamisen jääneen vähälle.

Peruskoulu on nyt toteutunut ja tuloksia nähdään muutaman vuoden kuluttua. Paikallislehdet kertovat kuntakohtaisesti peruskoulun tavoitteiden toteutumisesta ja syntyneistä ongelmista. Näitä kentän ääniä ryhtyy kouluhallitus aikanaan tutkimaan ja kerää kentältä sinne levittämänsä tiedon ja materiaalin palautetta myös paikallislehtien kautta. Tämän yhteydenoton tarkoituksena oli lähentää kouluviranomaisten ja paikallislehtien toimittajien suhteita ja päästä parempaan yhteisymmärrykseen kouluasioista keskusteltaessa. Toivottavasti ei haaskattu kahta syksyistä päivää ihan hukkaan, vaan yhteistyöhalua olisi syntynyt.

10.10.1974

Paikalle kutsuttuna ”ja itse asiasta kuultuna” saan kertoa kuulumisia ja terveisiä Helsingin Nivala-Ringin syysjuhlasta. Toimittaja ja Anna-Liisa saivat kutsun saapua ringin juhlaan ja siitä kiitokset heti alkuun puuhakkaalle Reijolle ja hänen ringilleen.

Illanvietossa oli erinomainen ohjelma. Sakari Repola on mestari puhumaan ja ”symppis” kaikille nivalalaisille. Tälläkin kertaa hän puhutteli meidät rakkaudella ja lempeydellä.

Ikinuori Mikko Salonen aikoi elää kolmella vuosisadalla, että saisi aikanaan kertoa historiaa. Mikko kertoi syntyneensä viime vuosisadalla ja aikoi törmäämällä mennä jo lopputaipaleen tätä vuosisataa ja kurkistaa mitä näkyy vuoden 2 000 tuolle puolelle. Mikon tämänhetkinen kunto ja elämänvireys ovat sitä luokkaa, että siihen tuntuvat olevan kaikki mahdollisuudet, vaikka Mikko vakuuttelikin näitä mahdollisuuksiaan vain teoriassa.

Kaksi lahjakasta Välikylän kasvattia, Aune Rättyä-Pälli ja Esa Ruuttunen toivat tilaisuuden korkeatasoisen musiikillisen annin. Ensi viikolla saamme myös kuvia näistä tilaisuuksista ja keromme sitten paremmin. Kiitokset ylenpalttisesta ystävällisyydestä Helsingin rinkiläisille.

Uudella linja-autoasemalla vallitsee melkoinen sekamelska. Sääliksi käyvät ne vanhat ihmiset, jotka kiertävät siellä linja-autojen välissä ja kyselevät, että meneekö tämä auto Ojanperän kautta ja että meneekö tämä Konttipuolelle.

Liikennelautakunta järjesti kolme kesää taaksepäin eräänä iltana liikennekilpailut ja on sen jälkeen ollut kesälomalla. Nyt olisi ollut mahdollisuus tehdä hyviä esityksiä kunnan päättäville elimille keskusta liikenneolojen järjestämiseksi. Liikennelautakunnan esitys olisi varmasti saanut myös aikaan sen, että linja-autoaseman piha olisi päällystetty ja olisi voitu nyt varustaa asianmukaisilla tauluilla, opasteilla ja valaistuksella. Päällystäminen sortui kuitenkin valtuustossa ”kauppapoliittisiin näkökohtiin”. Nivalassa on kieltämättä tehty päätöksiä, jotka ovat haiskahtaneet pahasti jonkin ryhmän tai laitoksen etujen mukaisilta. Ehkä tämänkin päätöksen takana olivat sellaiset tekijät. Kuitenkaan tällainen kehityksen vastustaminen ei pitemmän päälle ole kenenkään etujen mukaista, vaan bumerangi kääntyy kohti. Tällä vuosikymmenellä pitäisi pystyä näkemään asiat jo yhteisen edun nimissä ja vähän laajemminkin. Jokainen voi työskennellä määrätyn ideologiansa hyväksi, mutta näkökannoillaan ei saa jarruttaa yhteiskunnan kehittymistä.

Varhain lauantaiaamuna noin kello neljän aikaan soi palosireeni ja autot ampaisivat Sarjankylän suuntaan. Sinne perään säntäsi toimittajakin unenpöpperössään. Ojelmuksen päässä roihotti palo ja kyllä siellä tosiaan Pyly-Kustin mökki paloi. Arvo toikkaroi tiellä vastaan ja selosti: ”Minä ulukomaan musiikkia kuuntelin läpi yön ja yhtäkkiä kuulu kamarista kauhia possaus, ku kamina räjähti. Minä yritin kauhalla oven raosta vettä nakata, mutta niin ois ollu, ku ois ölijyä nakannu. Kyllä ne nyt varmasti vie minut Yliniemelle”, päivitteli Arvo.

Parviaisen Esko epäili, että ei ne taida ottaa Arvoa sinne, kun tulee tuota viinahommaa harrastettua. ”No pakko niijen on minut johonki panna”, änkkäsi Arvo vastaan.

Eipä ehtinyt kulua päivääkään, kun Erkkilän terhakas diakoniatoimikunta pisti tuulemaan ja keräsi puut Arvolle ja Kustille uutta asuntoa varten. Nämä vapaaehtoiset järjestöt, joihin diakoniatoimikunnatkin kuuluvat, tekevät paljon hyvää ja sosiaalista työtä vaikeuksissa olevien ihmisten hyväksi. Vielä on aukkoja, joita ei peitä sosiaalipykälien viidakot, vaan joissa tarvitaan auttavan lähimmäisen rakkautta. Eikä tätä työtä pystytä koskaan lakimääräisesti korvaamaan. Rahaa on jokaisella, mutta rakkautta tarvitsevat kaikki, siitä on puute tämän päivän yhteiskunnassa.

17.10.1974

On mukava katsella, kun nuori käy innolla ja ennakkoluulottomuudella työhönsä kiinni. Siinä on sitä hohtoa, joka kilpistää kaikki pahat ajatukset. Tällainen nuori ”taistelija” on musiikkiopistomme uusi johtaja Erkki Vähäsarja. Miehellä on intoa ja suunnitelmia.

”Kun minä olen seurannut ihmisten elämää täällä. Minun muistojeni ajoista on elämä varsinkin syrjäkylillä henkisesti taantunut. Näyttää siltä, että bingo ja lotto ovat ainoita nautintoja elämän taipaleella. Oli toki ennen paljon enemmän. Oli ihmisten keskistä kanssakäymistä ja erilaisia rikastuttavia tilaisuuksia. Ehkä syy on siinä, että monia harrastuksia vetäneet nuoret ovat. aikuistuneet ja väsyneet ja uudet nuoret ovat muuttaneet pois. Minä uskon, että nyt ollaan sivuutettu kaikkein pahin kausi ja ihmiset alkavat tajuta elämän arvoja syvällisemmin. Minä olen ajatellut järjestää vuoroiltoina kerran viikossa eri kylillä yhteisiä raikkaita lauluiltoja, joissa laulettaisiin tuttuja kansanlauluja, maakuntalauluja, virsiä ja hengellisiä lauluja. Joku voisi innostua lausumaan runon tai laulamaan yksin tai toisen toverina. Kaikki aivan luontevasti ja vapaasti. Ensimmäisen kerran kokeillaan tänään torstaina Padingin koululla. Tulkaapa Välikylän ihmiset laulamaan.” Näin jutteli Erkki ja hänen harrastuksilleen ja suunnitelmilleen hyvää menestystä.

Meidän elintasomme on maailman korkeimpia, vaikka emme sitä tunnustakaan. Kuulumme maailman 15 rikkaimman maan joukkoon, kun lasketaan kansantuloa henkeä kohti. Kuitenkin suomalaisista on työelämän palveluksessa vain vajaat puolet. Tätä kansantuloa ei tietenkään ole saavutettu kahdeksan tunnin työpäivällä, vaan sillä, että meillä yksityinen yritteliäisyys muodostaa kansantaloutemme pohjan. Sosiaaliturvaa on kehitetty, mutta yksityisyrittäjät ovat jääneet työsuojelun ja sosiaaliturvan kohdalla vähemmistöön. Palkkatyöntekijän työolosuhteet tarkastetaan, mutta kukaan ei tule puhumaan automiehen puolesta, joka makaa pakkasyön autonsa alla lumessa remonttia tehden. Kukaan ei korvaa terveydenmenetystä ja sitä, jos sattuu liiketoiminta menemään nurin. Kuitenkin tämä ryhmä on se, joka työllään ja yhteiskunnan pääomalla nostaa kansantulomme kakun niin suureksi, että siitä on vara lohkaista jokaiselle riittävä annos. Tämän yrittäjäviikon teema on ”Tuulta purjeisiin yhdessä yrittämällä”. Yrittäjät pyytävät vain ymmärtävää suhtautumista. Sen he ovat ansainneet.

Toimittaja saa harvoin sellaisia aiheita, joilla voisi herkutella. Tiistaina kuitenkin sellainen olisi ollut tarjolla, jos vain ei olisi tarvinnut olla heti välittömästi torstaina kasvotusten vastaamassa lukuisille henkilöille. Pokelan männikön puolesta tuli kirjoituksia Ruotsista asti, kun uutisoimme pari viikkoa sitten tulevasta talohankkeesta. Tiistaina aihe olisi ollut kypsimmillään. Puolenpäivän maissa miehet mittailivat tonttia ja löivät paaluja pystyyn. Pieni kolmivuotias poika leikki yksinään tuon männikön keskellä olevassa hiekkalaatikossa. Hän näytti hämmästelevän vähän miesten touhuja, jotka löivät paaluja pystyyn hänen leikkikentälleen. Tuosta olisi saanut sensaatioaiheen ja kun itsekin asiaa lämmittelin, niin melkein tuli tippa silmään pienen pojan ja hänen leikkikenttänsä vuoksi. Helppo olisi ollut nostattaa melkoinen kapina Pokelan männikön puolesta, mutta asian ydin on kauempana. Kojola Oy ei missään nimessä ole syyllinen. Osuuspankki tontin omistajana on velvoitettu myymään tontin, koska uusia asuntoja tarvitaan. Kuka sitten? Rakennuskaava vahvistettiin kymmenen vuotta sitten, ja silloin ei ollut ihmisillä vielä kiinnostusta tällaisia asioita kohtaan, että olisi valvottu puistojen säilyttäminen.

Kun viime viikolla kirjoitin linja-autoaseman puolesta sain vastaani melkoisia tunteenpurkauksia. Nivalalaiset eivät näytä sietävän arvostelua edes luottamustehtävissä. Vaan käsittävät asiat henkilökohtaisena herjauksena. Mielestäni kunnallisista luottamustehtävistä täytyy säilyttää arvostelun vapaus. Se siitä. Yritetään etsiä vastaisuudessa rauhanomaisen rinnakkaiselon linja ja vaiteliaan epäkohtien penkomista.

31.10.1974

Nivalan teollisuuskehitys on lähtenyt myönteiseen suuntaan. Saavutamme 2 000:n teollisen työpaikan määrän jo ennen vuotta 1980. Nyt on syytä pysähtyä tarkastelemaan jo sitäkin, mitkä ovat kasvun ja kehityksen tavoitteet. Seutusuunnittelussa olemme jääneet yksin. Peruskuntia ja yhteistyöalueita määrättäessä Nivala jäi 1960-luvulla suoritetussa jaossa heikoille. Kalajoki sai tuekseen Raution, Ylivieska Alavieskan ja Sievin, Haapajärvi Reisjärven ja Pyhäjärvi-Kärsämäki muodostavat yhteistoiminta-alueen. Nivala ja Sievi olisivat muodostaneet luonnollisen yhteistoiminta-alueen. Alueellinen sijainti ja jo pitkälle menevä yhteistoiminta ja kanssakäyminen olisivat luonnollisella tavalla liittäneet nämä kunnat yhteistoiminta-alueeksi. Oli jo olemassa yhteisiä organisaatioita mm. tiemestaripiiri ja molemmille kunnille tärkeä liikenneväylä Kokkola-Kajaani kantatie yhdisti liikenteellisesti nämä kuntakeskukset. Tällä hetkellä ollaan myöhässä, tämän osoitti muun muassa oikeusministeriön päätös, jolla se hylkäsi Nivalan ja Sievin kuntien yhteisen oikeusaputoimiston perustamisen.

Kuntana olemme siis jääneet yksin. Kuitenkin meillä on riittävä väestöpohja selvitä valtion tavoitteista yksinkin. Mikäli saamme väkilukumme nousekaan entisiin määriin, eli 12 000 henkeen, ja veroäyrimäärän 70–80 miljoonaan, niin me pystymme järjestämään myös muutkin kunnalliset palvelukset.

Yhteiskuntasuunnitteluun on tulemassa nyt järkevämpiä vaihtoehtoja. Väkisin ei kannata kasvattaa keskuksia. Tämä on huomattu ja tunnustetaan. Tasapainoinen yhteiskuntakehitys johtaa parhaaseen tulokseen. Nivalassa tuo mainittu 12 000 henkeä toisi riittävän monipuolisuuden elinkeinoelämään, mutta toiselta kunta säilyttäisi voimakkaan maatalouselinkeinon ansiosta terveellisen maalaiskunnan luonteen, jossa asutus olisi elävää koko kunnan alueella. Elinkeinojen tasapainoisuus tarjoaisi monitahoisen ja rikkaan ympäristön. Taajaman paisuttamiselle pitäisi kohta pystyä lyömään jarruja päälle. Asuntotuotanto ja tuotettavien asuntojen rakenne tulisi selvittää. Vuokratalot eivät ole asukkaiden kannalta viihtyisiä asuinpaikkoja. Tästä syystä tulisi omistusasuntojen tuotantoon kiinnittää entistä suurempaa huomiota ja tonttipolitiikalle ja muilla keinoilla auttaa yksityistä rakennustoimintaa.

Virkistysmahdollisuuksien ja viihtyisyyden lisäämiseen tulisi panna paino lähivuosina. Kunnan alueella olevat vesistöt tulisi kunnostaa ja istuttaa kunnostettuihin vesistöihin hyvä kalakanta. Yhtenä osa viihtyvyyden lisäämiseen kuuluu myös alkuperäisen ja hyväkuntoisen rakennuskannan säilyttäminen ja vaaliminen. Nyt pitäisi ryhtyä laajasti keskustelemaan eri tasoilla siitä, mitkä ovat tavoitteet. Toimeentulo ei tulevaisuuden yhteiskunnassa ole enää päällimmäinen asia, vaan suurimmaksi tekijäksi nousee asuinpaikkakunnan viihtyvyys. Tämän hyväksi voi jokainen kuntalainen antaa panoksensa vaikkapa istuttamalla puun. Saapa nähdä toteutuuko se aika, että Karvosjärvestä siikaa nostetaan ja hanhia ammutaan. Ainakin tämä syksyinen kaamos menee hauskemmasti, kun rakentelee ajatuksissaan ihanneyhdyskuntaa.

7.11.1974

Verot ovat tämän viikon puheenaihe. Henkilökohtainen verolappu on nostattanut tällä viikolla monen miehen ja naisen verenpainetta. Mitä suuremmat tulot, sitä enemmän veroja. Mitä enemmän rehkit, sitä enemmän sinulta otetaan.

Kun leijonat julkaisivat verokalenterin, niin silloin esitettiin mielipiteitä, että luettelon oikeellisuutta tulisi parantaa julkaisemalla myös se, minkä verran noista tuloista jää käteen. Tätä parannusta ei näköjään saatu vielä tähän painokseen. Liekö lain mukaan mahdollistakaan?

Muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia tuosta kalenterista löytyy. Osuuskauppa porskuttaa omalla paikallaan luettelon kärjessä. Kolmessa vuodessa on Osuuskaupankin äyrimäärä kasvanut kolminkertaiseksi.

Nivalan Urheilijain nousu listan kärkipäähän on melko yllätyksellinen. Mukana täytyy olla tanssija bingotulot. Aikaisemmin ei seuraa ole verotettu näistä tuloista, vaan tälle yleishyödylliselle seuralle on myönnetty vapautus. Nyt lakia näytetään toteutetun ankarimman jälkeen. Kyllä on valioluokan seura luokiteltu verotuksessakin maan parhaiden joukkoon.

”Välitämme käytettyjä moottoriajoneuvoja” lukee verokalenterin toisella kansilehdellä ja alla seisoo nimi isosti Erkki Laakkonen. Erkin nimi löytyy vielä kahdesti tästä luettelosta, sillä Erkki on kiivennyt listan kärkipäähän 112 000 äyrillä. Monta autoa pitää myydä, että saa tuon summan veromäärän maksetuksi, mutta se hommahan käy Erkiltä.

Keltakankaan veljesten äyrimäärissä näkyy vuosikymmenien ankara säästäminen ja inflaation lisäksi tätä pääomaa on leikannut nyt raskaasti myös valtio ja kunta. Näiden veljesten kohdalla moni toivoisi toisenlaista kohdetta rahoille. Miten hyvää tekisi uusi flanellikerrasto ja villasyylingit veljeksille syksyn koleudessa.

Niirasen Tapsa on noussut viljelijänä kaikkein korkeimmalle. Tasapainoinen ei varmaankaan ole yhteiskunta joka suhteessa. Tapsan ammattitaito on varmasti yhtä suuri, kuin muidenkin ammattien harjoittajilla, mutta tähän äyrimäärään tarvitaan ammattitaidon lisäksi ympäri pyöreitä vuorokausia, kymmeniä työntekijöitä, satojentuhansien markkojen investoinnit ja vielä paljon onnea. Viljelijöiden äyrimäärät ovat nousseet myös melkoisesti, vaikka kiinteistöäyrien kasvu onkin ollut kaikkein pienin. Lisäys on tapahtunut niiden yrittävien ja aktiivisten kohdalla. Tämän elinkeinoryhmän kohdalla maksajat vähenevät ja tilakohtaiset verot suurenevat.

Yllättävää elpymistä osoittaa myös liike- ja ammattitulosta muodostuvien äyrien lisääntyminen lähes kolmanneksella. Tämä on seurausta talouselämän vilkkaudesta ja elämän vilkastumisesta. Hyvä piirre sinänsä.

Ikäviä nuo veroasiat. Kerrotaanpa lopuksi yksi Häkki-Nikun parhaista huulista. Jossain kämpillä sairastettiin hammastautia ja issiasta. Hammastautia sairastava valitti kovasti vaivojaan, mutta Niku yritti kärsiä kaikessa hiljaisuudessa issiasvaivojaan. Vihdoin hammastautia valittava kysyi miten kova kipu se issiastauti on, tähän Nikulla oli heti valmis vastaus, Aivan samanlainen jomotus, kun hammastautikin, mutta sitä on metriä pitemmästi.

14.11.1974

Vaikeaa se on aina ihmislapsen tottua talven tuloon. Kulttuurin pilaama ihminen on melko avuton talvea vastaan. Toimittajan ”hiivatti” oli peittynyt maanantain vastaisena yönä lumikinokseen ja punainen auton perä pilkotti hangen alta niin kuin riekon takapuoli lumikinoksesta.

Sinne hautautui muuten monen viljelijän ohrat ja toiveet noiden lumikinosten alle. Viimeiseen saakka monet elättelivät toiveita viljansa korjuusta, mutta nyt ne on varmasti menetetty. Kaupan edustajat puhuvat, että viljelijät ovat jemmanneet viljan varastoihin, eivätkä laske sitä liikkeelle hinnannousun toivossa. Ainakaan näillä leveysasteilla ei tällaisilla puheilla ole katetta. Nyt ei kerta kaikkiaan ole viljaa varastoissa, vaan rehut ovat monella kokonaan ostossa.

Tämä lehti on sitten tullut Kiuruveden kirjapainosta. Monivuotinen ja hyvä yhteistyö Keski-Pohjanmaan Kirjapainon kanssa on päättynyt, ainakin toistaiseksi. Kirjapaino ei pystynyt enää vastaamaan sopimuksistaan Nivala-lehden painamisessa, vaan hyvässä sovussa pantiin kantapäät vastakkain. Edellytyksiä ei kerta kaikkiaan enää löytynyt, sillä lehden ilmestymisessä sattuneet viivästymiset aiheuttivat jo tarpeeksi hämminkiä ja tappiotta ilmoittajien ja lehden kohdalla. Nyt on painopaikkana Kiuruveden Kirjapaino ja lupsakkaat savolaiset tekevät nyt Nivala-lehden kokoon. Keski-Pohjanmaan painoasu opetti ilmoittajat ja lukijat kriittiseksi, mutta paljon ei laatu heikkene uudessakaan painopaikassa. Kiuruvedellä on offset-rotatio, joka on otettu käyttöön vasta kuukausi sitten. Homma on niin alussa, että väriäkään ei vielä saada lehteen, mutta tilanne paranee lähiviikkoina. Häiriöt painopaikalla aiheuttivat myös pysyviä muutoksia Nivala-lehden valmistustapaan. Laskelmien ja tutustumisten jälkeen on lehteen päätetty ostaa omat valoladontalaitteet. Näillä investoinneilla pystymme luomaan lisää varmuutta lehden valmistukseen, ja palvelemaan asiakkaita paremmin. Kivimäen Heikki kehotti syntymäpäivänään Nivala-Seuran johtokunnan jäseniä seuraamaan aikaa tarkasti, ja menemään kehityksen mukana. Heikin puhe on nyt otettu kirjaimellisesti, sillä viikko nimipäivien jälkeen johtokunta päätti näistä huomattavista hankinnoista.

Jos osaa Häkki-Niku, kyllä se Reunan Marttikin osaa jutun murjaista: Valmisteltiin Nivalan herättäjäjuhlia. Kenttätoimikunta oli tutustumassa laajaan, noin 20 hehtaarin seura-alueeseen. Silloisen kirkkoherran, Pentti Pyyn, johdolla kaavailtiin alueen yleiskäyttöä. Reuman Martti Höpötti moneen otteeseen kirkkoherralle, että kenttäkäymälöitä ei saa sijoittaa niin kauas, kuin oli Joensuun herättäjäjuhlilla. Viimein kirkkoherra Pyy kysyi, miten kaukana ne kenttäkäymälät siellä Joensuussa sitten oli? Tähän Martti vastasi: ”Ne oli pahimmikseen niin kaukana, että ei varsin kerinnyt perille”.

28.11.1974

”Jo riittää lapualaiset. Nyt kun olette vieneet kanttorin ja kirkkoherran meiltä. Enää ei anneta mitään. Kylässä saa käyvä ja niin käyvään mekin, mutta ollaan omillamme ainakin toistaiseksi.” Näin puhutteli Ruuttusen Arvi puolileikillisesti Rannan Jussin läksiäisissä kuulijoita ja laittoi nuo terveiset Laupalle, jossa jo Lemponen Arvi on Nivala-Rinkiä naruuttamassa.

Ne on mahottomia nuo nivalalaiset kehumaan, kun ne oikein sen olan takaa ottavat, ja olihan sitä aihetta. Jussi Ranta oli pidetty mies Nivalassa. Kun Ruuttusen Arvi, Jyringin Viljo, Malskamäen Juhana ja Hurskaisen Heikki pistivät parastaan, niin Jussi oli jo vakavana. Kiitospuheessaan hän tunnusti puheiden tavoittaneen herkän kohdan.

Näin papinvaihdoksen aikana on syytä vilkaista seurakuntamme tilaa. Korjaamista varmasti on, mutta on sitä työn jälkiä näkyvissäkin. Yhteisvastuukeräyksen tuotto, kehitysvammaistyö, lasten kerhotoiminta, diakoniatyö, vanhusten hyväksi tehty työ sekä lähetystyössä osoitettu tunnollisuus ovat eräänlaisia mittareita seurakuntalaisten harrastamisen tasosta. Nämä asiat meillä on paremmin kuin monessa muussa seurakunnassa. Läksiäistilaisuudessa oli satamäärin seurakuntalaisia paikalla. Lujasti kateltiin, voimailisesti veisattiin ja rohkaisevasti puhuttiin. Hyvin on Jussi peltonsa kyntänyt. Entisille virkamiehille on Nivalasta aina luvattu ”elinkautinen rälssitilaoikeus” Lääkärit saavat käydä metsästämässä aina kun sopii ja papeille annetaan ternimaitoa, juustoa ja nisukahvia joka käymäkerta.

Aksilan Elli ja Junttilan Jenni lähtevät tänä iltana pitkälle matkalle. Tiketti on Australiaan saakka. Ellille tuli kiire hoitaa Nivala-lehden tilaukset kuntoon vielä vanhalla hinnalla, kun tuli tieto Australiaan lähdöstä. Ellin ja Jennin tyttäret ovat tuolla toisella pallonpuoliskolla ja tomerat äidit päättivät lähteä tapaamaan tyttäriään. Huhtikuussa tullaan kuulema takaisin, jos nyt vielä Suomeen tullaan.

Ylitalon Laurin harrastukset ne ovat moninaiset. Laurin rehellinen epäluulo oli herännyt vuosi sitten nunnaluostarissa tehtyyn' tutkimukseen raamatun sisällöstä. Siinä tutkimuksessa oli lueteltu että raamatussa on 66 kirjaa, 1189 lukua 31 175 jaetta, pisin luku Ps. 119 j.n.e. Lauri alkoi lukemaan raamattua ja pisti ylös nuo tutkimuksessa mainitut kolmekymmentä asiaa ja luki vuoden raamattua. Polusta ei Lauri sanonut luvun menneen, vaikka ei virhettä löytänytkään.

5.12.1974

Teille Vellipuhon Vasaman urheat jäsenet. Kuka voitti toissakesänä Pyllistyksen kymmenottelun. Taisi olla Purhon Eppo. Tiijätäkö mitä Eppo nyt on teheny. Eppo intti viime lauantaina Oulussa ihtesä tohturiksi.

Ei ois siitä Epostakaan uskottu. Oli niin hyvä jätkä salaojankaivussa kolmannella pistolla. Muistan hyvin, kun Haapajärven hautuumaata ojitettiin ja Eppo oli silloin vasta kolmentoista. Valkoinen pää vilkkui hautausmaan uumenista, kun kaivettiin lähes kolmen metrin syvyisiä salaojia. Ne oli muhumaita ne hautausmaat, mutta muistako Eppo Viinalan ja Kurkelan auringon polttamat kesälaitumet. Savi oli niin kuin luuta. Lapion päälle hyppäämälläkään ei irronnut kynnen kokoinen muru. Sen verran saatiin pintaa rikki että kannettiin iltasella joesta vettä naveroon yön ajaksi. Niin sitä vain mentiin kovankin saven läpi. Viiden miehen voimalla 300 metriä päivässä valmista ojaa. Oli mukava mennä ruokatunnille, kun ei tarvinnut valitella ruokahalun puutetta. Kyllä siinä nakattiin äkkiä aina kakku happanemaan ja pistettiin pari pulloa maitoa päälle. Oli sitä aikaa maata ruokatuntiakin sen aikaa, kun Aarre-isä veti sätkän ja veti hän joskus kaksikin perätysten. Tokkopa sinulla enää on ruokatuntia niinkään paljon kuin silloin ojilla ollessa, vaikka ootkin tohtori. Vasaman miesten onnittelut Ouluun ja Einon äidille ja isälle Itä-Pakilaan.

Se joka, ei ole käynyt jämäköissä körttiseuroissa ja jäänyt paljosta paitsi. Toimittaja sai kovin ystävällisen kutsun saapua Vuolteenahoon vanhan isännän nimipäiväseuroihin. Kyllähän minä tiesin, että ei sitä körttiseuroissa virsikirjasta veisata, vaan en sitä lähtiessä huomannut. Toheloin kiireessä ja pistin Kalannin rukoilevaisten laulukirjan taskuuni ja huomasin erehdyksen vasta seuroissa. Äkkiä sujautin kirjan takaisin taskuuni, sillä se ei sopinut Heikin olan yli sitten luurailin vanhan virsikirjan virsiä.

Ja sitten noiden seurojen anti. Olen itse liikkunut paljon sellaisissa piireissä, joissa vilpitön herännäisyyskin on tehty kyseenalaiseksi. Tällaiset tilaisuudet, kuin Vuolteenahon seurat, saavat varmasti monen epäilijän tarkistamaan kantaansa. Herännäisyys ja laestadiolaisuus ovat merkinneet tämän seudun ihmisille hyvin paljon. Paljon ajattelemisen aihetta antoi se, että tuon kodin salskea sisarusparvi, akateemisia ihmisiä kaikki, olivat saapuneet nöyrinä ja vaatimattomina tervehtimään vanhempiaan, naapureita ja kyläläisiä. Vuolteenahon kankailta on lähtenyt hyvää ainesta yhteiskuntaan. Aihetta eivät erkkisperäläiset puhuttele Vuolteenahon Frans Oskaria, ”kunnioitettu heimopäällikkö.”

Tyytymys Jussi eleli vaimonsa kanssa kirkonkylän laitamilla köyhän kippanaa elämää. Jussin ainoa lehmä poiki siihen aikaan, kun tasavallassa oli voimassa kansanhuolto. Jussi kasvatti vasikan kaikessa hiljaisuudessa ja pisti sen sitten lihoiksi. Jostain oli tieto kuitenkin kerinnyt kansanhuollon johtajan korviin ja Jussi joutui selvittämään asioitaan kansanhuollon virkamiesten luo. Jussin olisi pitänyt luovuttaa vasikan nahka teurastuksen jälkeen kansanhuoltoon, vaan Jussipa ei aikonut sitä tehdä, vaan aikoi tehdä saapasvärkkiä. Aikansa selvitettyään asiaa Jussi kiusaantui ja tokaisi pois mennessään, että mistä lemmosta ne senkin tiesi, että sillä vasikalla oli nahka.

19.12.1974

Vt. kirkkoherramme Heikki Hurskainen pyysi toimittajaa vetoamaan nivalalaisiin joulun aattopäivinä suoritettavan lähetyskeräyksen puolesta. Hurskainen kertoi, että Helsingissä nämä pienet pahvilippaat saa kerätä jakelua seuraavan päivän aamuna roskapöntöistä ja jätekuilusta tyhjinä takaisin.

Paljon on tehty työtä tiedonvälityksen alalla, mutta ei vielä läheskään tarpeeksi. Television välityksellä meille on näytetty kuvia nälkään kuolleista ja ravinnon puutteessa kuihtuvista lapsista.

Nivalassa on lähetyskeräykseen aina suhtauduttu hyvin myönteisesti. Tätä suhtautumista varmasti edesauttaa Laina Kivelän tekemä suuriarvoinen työ Afrikassa. Vaikka nämä terveiset eivät ehdi ennen joulua asianomaiselle, niin lähetän kuitenkin kaikkien nivalalaisten puolesta parhaimmat terveiset Laina Kivelälle Ambomaalle ja hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.

Näin vuoden viimeisessä numerossa on syytä tarkastella mennyttä vuotta. Kun selailee vuoden varrella kyhättyjä lehtiä, niin apeaksi vetää. Muistuu elävästi mieleen käsityönopettajani Antti Marjoniemen sanonta, kun yritin parhaani mukaan vuolla vasaranvartta. ”Vuolehan niin, että siitä ei tule nulijuksennaulaa”. Antti tiesi sen, miten puu taitamattoman kädessä nuljaantuu niin, että siitä ei tule mitään. Niin tahtoo käydä myös henkisen työn alalla. Enempi on tullut noita nulijuksennauloja, kun tyydyttäviä lehtijuttuja.

Mahtuu vuoteen toki paljon rikkaita kokemuksiakin. Olen työhöni nähden paljon onnellisemmassa asemassa, kuin monet muut. Pääsen joskus irtaantumaan kylille aitojen ihmisten pariin.

Voi kuinka rikkaana näin Kaisa Leskisen eläkepäivien olon ja ihanuuden, vaikka kylpikin Euroopan pienimmässä savusaunassa. Nenääni tulee heti savusaunan tuoksu, kun muistan Kaisan. Ja sitten se Kaisan onni. ”Minä Kaisa Leskinen tässä vaan saunaa lämmitän. Ajattelin kylypiä ropsauttaa, kun tuntu niin ihua jo kutittavan, kun mustikoita kävin kantamassa ja palava tuli.” Ei Kaisan tarvinnut murehtia työmarkkinapolitiikasta, ei oman aseman tärkeydestä. Ei ollut huolia ikälisien anomisesta. Kaisan ikälisät tulevat anomatta elämän viisautena. Mitä tekee tämän päivän ihminen. Jauhaa tunnottoman koneiston tahtiin yötä päivää, on hermostunut ja tunteeton. Hänellä ei ole mahdollisuutta Ruotsin autotehtaalla valita Kaisan osaa. Ajattelin kylypiä ropsauttaa, kun niin ihua tuntu kutittavan.

Tämän päivän ihmisellä on aineellista hyvinvointia, mutta se tuntuu lopullisesti menettäneen elämän onnen. Kiire, työelämän paine, yksitoikkoisuus, väsymys ja yksipuoliset elämän nautinnot ovat tappaneet ihmisestä oikean elämän ilon. Kun näin joulun alla toivotetaan joulurauhaa, se monessa tapauksessa on tyhjä fraasi. Ihminen on kadottamassa itsensä.

Vuoden aikana on jäänyt monta hyvää tapahtumaa kertomatta ja monta ihmistä tapaamatta. Eipä ehtinyt käydä Orasaaren Lempin läksiäisillä, kun hän siirtyi eläkkeelle. Lempi on sellainen elämänmyönteinen ihminen. Lempi on lykkinyt sairaalan käytävillä milloin vellikärryjä milloin siivousvälineitä ja komiskoinut potilaita lempeästi: Sun Fralialilei, nyt pojat ylös ulos ja lenkille. Monta muuta on unohtunut. Kysy-Heikki on siirtynyt Ahteen ”paratiisistaan” vanhainkotiin, eikä ole Heikkiä paljon muistettu. Yhtä kauppaa olen toki katunut. Joka lahjansa kadottaa, se onnensa menettää. Kujalan Mikko pelotteli pässin myönnillä. Niin siinä vain kävi, että pässi siirtyi syksyllä Mäntylän Matille. Ei mennyt kovin monta viikkoa, kun Matti oli kyllästynyt pässiin. Sanoi sillä olevan kirkonkyläläisten huonoja tapoja, ja oli pistänyt pässin korkealaitaiseen. Muutaman viikon kuluttua kehtasi soittaa toimittajan ottamaan kuvaa ostamastaan suuresta pyörökuormaajasta. Mikäs se on räystäillä toisen pässirahoilla ja ostella miljoonavehkeitä.

Käymme joulun viettoon. Pimeän kaamoksen keskellä joulu merkitsee meille paljon. Jouluna me haluamme osoittaa rakkautta lähimmäisillemme. Tämä rakkaudenosoitus ei aina kuitenkaan ole helppoa. Kun aattoiltana sytytämme joulukynttilät, omistakaamme lämmin ajatus lähimmäisillemme. Sopinee vuoden päätökseksi lainaus Eino Leinon ajatuksista.

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaik' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä,
ja itkeä ei voi ilkeä.
Mis ihmiset tuntevat tunteihin,
liki liikkuvi jumalakin.

Kiitokset kuluneesta vuodesta.
Joulurauhaa!