• Karijassa talon kunnia ja suuressa sontatunkijossa.
  • Ei lehemä sarvistaan lypsä, ruokaa olla pittää.
  • Poikii ku Holo Kustin lehemä jouluin välissä. (Uuven ja vanhan.)
  • Se on niin herkkä lypsynen, että saa vaikka aina meijeri alla pyöriä, kehui lehmän myyjä. (Lehmä oli sellainen, aina maito juoksi.)
  • Vesi juoksee silimissä, niin ku ruokko lehemällä.
  • Ei oo enempi välijä ku Kinnusen lehemällä, piti tai tappo.
  • Sonnihan kotuaan nai.
  • Oli se suunnillla, ku Lanterin sonni.
  • Mehtittyny kö takahaan vasikka.
  • Vastahankonen ku Varpulan vasikka.
  • Punaselle vihanen, niin ku körttisten sonni.
  • Hevosella eikä millään hakavasikalla.
  • Luojan suurin olento on Kääriän iso Valakko.
  • Hevosella hyvällä – rahalla ja jyvällä.
  • Iso painaa, sano isä vainaa.
  • Se on menua eikä nykitystä.
  • Tätä saa päästää ku lintua käjestä.
  • Se on vain kartano virija. (Toiset hevoset lähti juosten kartanolta.)
  • Mennä hönkäsi ku Pietarin posti.
  • No sillä aijaa vaikka leipiä uuniin. (Kehuu nöyrää hevostaan.)
  • Tämähän on niin vanaha, että pittää teiksi sanua, sano hevosen ostaja.
  • Mallit riittää.
  • Seuli iilevä ku Iivarin ori.
  • Kouvaa se on konin leikki.
  • Taitaa olla vain apesankolle tiinennä.
  • On tainnu mennä suusta tauti sissään.
  • Huoleton ku hevositon poika.
  • Arkevu ku Mattilan lampaat.
  • Katu ku Koukelan jäärä, se ku kuoli ja tuli koria kesä.
  • Lihava ku kinkeri lammas.