Mutta ensin Lumijoki. Joki lähti Luminevalta Lumijärvestä, joka kuivattiin 1800-luvun lopulla niityksi. Lumijoen ’lumen joen’ nimi perustunee siihen, että siinä oli runsaasti tulvavesiä lumien sulamisen aikoihin, kesällä taas hyvin vähän.

Siikajoen nimen takaa tuskin voi löytää muuta kuin siianpyynnin. Siika maistui entisaikaankin, ja sitä säilöttiin kauppatavaraksi ja talven ruuaksi sekä suolattuna että kuivattuna ”valkosiikana”. Siikaa käytiin kutuaikana rannikon kylistä pyytämässä kaukaisilla eräjärvillä aivan vesien jäätymisrajaan asti. Siikajokea sauvottiin latvoille, veneet jätettiin, ”heitettiin”, Venetheittoon ja taivallettiin Oulujärvelle, jossa odottivat järviveneet.

Sanalla pyhä on muinoin ristitty paikkoja, joihin on ajateltu liittyvän yliluonnollisia, vaikuttavia, ihmiselle vaarallisiakin voimia. Pyhäjoen nimi on kenties saanut alkunsa joen kovimman kosken, 22 metriä putoavan Pyhäkosken nimestä. Kosken seutuvilla uskottiin asustavan hiiden eli paholaisen (> nimet Hiidenlinna, Hiitolanoja). Kosken alaosa sai nimen Naistenkoski: naisten oli noustava veneestä, koska hiisi ei heitä suvainnut ja saattoi kaataa veneen. Kosken kohdalla olevan Ristivuoren nimi viittaa kenties ristin voimaan hiittä vastaan.

Joen latvajärvi, Pyhäjärvi, on oma Pyhä-nimensä, kuten järven suurimman salmen, Pyhäsalmen nimi. Järven rantojen Hiisi-nimet, Hiidenniemi, Hiidenmäki, Hiisi ja Hiidenkari sekä Kalmasaari, vahvistavat seudun vanhaa maagillista kulttuuria. Seudulta tunnetaan tarinoita Hiiden vaelluksista.

Pyhäjokivarren nimen Oulainen, vanhastaan Ouluhainen, takana on Pyhäjoen tulviminen vanhoina aikoina yli äyräittensä. Nimeen siis sisältyy nimen Oulu tavoin hämäläinen sana oulu ’tulvavesi’; ehkäpä on ollut myös adjektiivi oulainen ’tulvaisa’. Myös Pyhännällä on kaksi Oulainen-nimistä lampea ja Oulaisenneva. Pyhäjokivarren paikoista mainittakoon Perinkastari, joka viittaa vanhan, ehkä karjalaisia vastaan rakennetun linnakkeen olemassaoloon (kastari, ’linna’).

Haapaveden entinen nimi on Haapajärvi. Nimi muutettiin Haapavedeksi seurakunnan itsenäistyessä 1874 erotukseksi Kalajokilaakson Haapajärvestä.

Kalajoen nimen takana ovat kalat ja kalastaminen. Joen lähdejärvi oli suuri, vuonna 1865 kuivattu Kalajanjärvi, joten saattaa olla, että joenkin nimi oli joskus Kalajanjoki. Sana kalaja(s) tunnetaan vanhoissa kansanrunoissa merkityksessä ’kalanpyynti, kalansaalis’. Järven suurin saari oli nimeltään Tevana, joka merkitsee ’naarashirveä’.

Kalajokivarren nimistä Vieska tulee lapin sanasta vieske, ’peurojen tai porojen talvilaidun’. Nivalan nimi tulee taas seudun vanhimman asukkaan sukunimestä Niva, joka perustunee mieluummin sanaan niva, niveä savolaisessa, henkilöä luonnehtivassa merkityksessä ’kova, sitkeä’ kuin pohjoisessa merkityksessä ’pieni koski’.