Monet sanonnat korostavat lausujansa itsetuntoa huolimatta huonoista elinolosuhteista. Tällaisia olivat edellä mm. monet säästämisestä ja rikkaudesta kertovat sananlaskut.

”Maasta se pienikin ponnistaa” – itsetunnon kohottaminen

Seuraavissa sanonnoissa elämää tarkastellaan vähempiosaisten näkökulmasta: Kyllä matalakin kanto reen kaataa, Yhtä se on kynsi kun käpäläkin, Ei se aurinkokkaa aina samalta suunnalta paista, Paistaa se aurinko joskus risukassaanki, Äänellään se lintukin laulaa, Herrat ne sortuu elontiellä, jätkät sen kun porskuttaa, Löytää se säkiäkin kana jyvän, Huoleton on hevoseton poika, Henki se kulukee herroissaki, saati sitten paskasissa talonpojissa, Kangas ei oo yhen langan varassa, Mies se on mies hävinnytkin, Akka tieltä takasi pallaa, mies ei pahanenkaan, Ei oo koiraa karvoin kattamista, kato karvan juureen, Ei miestä nuttuunsa arvaamaan piä, Miestä myöten miekka vyöllä, Ite se on koiranpaskaki mättäällä, Olipa niin hieno neiti, ettei aurinko varijua teheny, Moni on kakku kaunis päältä, vain onko siunattu sisältä, Vaate kaunis vanahanaki, kun on ehijä ja puhas, Maasta se pienikin ponnistaa, Siinä pieni pistelee, missä suuri kääntelee, Ennen lyhyt maasta rikan ottaa kuin pitkä korren taivaalta, Lyö se laaki (vastoinkäyminen) muitaki ku mökkiläisiä, Vieras se on vieraan koiraki, Piika ei oo ihiminen eikä markariini voita, Syöpi se näläkänen jäniksenki, Menneehän tuo pikkupojilla housuna ja Ei suuret sanat suuta halakase.

”Komia kotoa lähtiessä” – rehvastelua

Seuraavissa sanonnoissa korostetaan omaa paremmuutta muihin verrattuna tai taloudellisen aseman vakautta: Meillä on enempi lampaita kun Huikolassa russakoita, Komia kotoa lähtiessä eikä oo ruttaunu reissussakkaan, Antaa tulla lunta tuppaan ja jäitä porstuaan, Syrjäytä mies Muhokselta, sillä on kolomet housut jalassa ja heiniä joka välissä, On sitä kehrätty paremmallaki rukilla, vaan ei ne oo nyörejään nakelleet, On nähty parempiaki pytinkejä ja korkiammalla kivijalalla, vaan ei ne oo päälle kaatuneet, Vennijaa poltellaan ja polliisilla ajellaan, ”Jaetaampa kahtia, minä syön tämän ja tuon toisenki puolen, syö sinä loput”, sano mies, kun viilipytyn keskelle rajan veti, Pieniä on silahkat joulukalaksi, Minnoon muuvalta muuttanu Muhokselle ja Minnoon Muhokselta, muut on muuvalta tulleita.

Varallisuuden riittävyyttä korostavat Rahasta se käypi, mitä Polle kiviaitaa kaataa, Tuu ja mee, vaan elä pessääsi tee sekä Antaa mennä – ompa tuota.

Laitasaaressa tien kunnostajana toiminut Tihi-Jussi on komennellut: Pöperyä pöytään, minnoon Tihi-Jussi Suomesta.

Hyvä hevonen oli myös ylpeilyn aihe: Hevosella eikä härkkimellä, Holapan Santeri mainitsi hevosestaan: ”No, eihän se ihan lintua kiinni saa” ja Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Itsekehua ei kuitenkaan pidetty suotavana, sillä Tyhymä töitäsä kehhuu, ittiäsä kiitteleepi.