Ehkä humoristisin ryhmä sananpaukauksia ovat vertaukset. Humoristinen tunnelma syntyy siitä, että puheen kohteena oleva tilanne rinnastetaan osuvasti aivan toiseen aihepiiriin liittyvään sattumukseen. Myös kun jossakin toimessa epäonnistutaan, nolon tilanteen voi laukaista sopivalla vertauksella.

Pielaveden vanha kirkko oli seurakuntalaisten määrään verrattuna liian pieni, mistä seurasi hokema Ahtaat paikat kun Pielaveen kirkossa.

Omantunnon vaivaamasta lautamiehestä on peräisin vertaus Ajjaapi kun lempo lautamiestä.

Aina liikkeellä olevista ihmisistä sanottiin Heiluu ku hantuuki naulassa, Heiluu kun Hippa-Heikki hiijen ja helevetin välissä, Heiluu ku huttu härkkimessä tai Heiluu kun pieru vartaan nokassa ja jos kaksi ihmistä muistuttivat kovasti toisiaan, heistä sanottiin Ne on aivan kun saman käjen kinttaat.

Köyhissä oloissa entisaikaan oli hyvin harvinaista, että sai uudet kengät ja avojaloin liikkumaan tottuneesta ne tuntuivat jalassa oudoilta. Tästä on peräisin sanonta Ouvostuttaa kun Rensseli-Heikkiä uuvet saappaat. Rensseli-Heikiksi nimitettiin leikkikaluna käytettyä sätkynukkea.

Huonokuntoisissa vaatteissa liikkuvasta ihmisestä voitiin todeta Rivveerattu ja ravveerattu kuin taivaan Sampan takapuoli.

Erityisen puheliaasta ihmisestä sanottiin takana päin Räpättää ku ruoholampaan perse.

Se on joka paikassa niinku paska rattaassa sanottiin ihmisestä, joka tuppautui mukaan kaikkiin touhuihin.

Lopuksi suuri joukko vertauksia, joista useimmat ovat hyvin tilannetta kuvailevia, mutta muutamien sanoma on jonkin verran arvoituksellinen. Hakkaa kun huutopoika halakoja, Hymmyilee ku Hangon keksi, Hanakkana kun kuhumolainen vasikan hännässä, Hilijaa kun Käläviän lukkari vesiojassa, Hilijasta kun huopatossutehtaalla, Huutaa kun palotorvi, Huutaa kun venäläinen koskessa, Höyryää kun piika pakkasella, Niin katkes kun kanan lento, Kattoa kun lehemä uutta konttia, Kattoo kun sonni lantalassa, Kattoo kun oisi yhen syöny ja toista aikosi, Kävelee kun lehemä vastamäkkeen, Kävelee kun täi tervassa, Kiertää kun pieru sinnihousussa, Kipristelee ku mato ongessa, Kutistuu niinku pyy maailmanlopun eellä, Lankijaa ku Manulle illallinen, Lentää kun päätön kana, Levällään kuin Jokisen evväät, Liukas kuin kupparimummun pipposti, Lähekkäin kun silahkat nelikossa, Löikynä kuin mökin kissa uunille, Makijaa ku linnun maito, Makkaa ku Onnenkukka suitulla, Meni kaikki niinku lieteen, Mennee kun puhas orava, Mennee ku mustilaisen hevonen, Mennee niin, että hippulat vinkuu, Nyt se lensi kun ankan paska, Näläkänen kun kirkon rotta, Oksat pois ku suutarin joulukuusesta, On kuin ois puusta puonnu ja vähän välillä säikähtäny, On kun vakka ja kansi ja lupsaus päälle, On niin liukas kun käärmeen kieli, On niin pimijää kun siiralla jouluna, On niin riski kun tervattu sian saparo, On siinä miestä kun Aapon Jussia, On siinä tyttö kun tynkiluuta, On siliä kun lapsen pylly, On siliä kun naisen polovi, On tyhymä kun tynnyrin tappi, On puhas kun pesty kekäle, On vihanen kun ampiainen, Oottaa ku hepo kessää, Parreen se on pyy pivossa kun kymmenen oksalla, Puistaa kun piru kerijäläistä, Puistaa kun jumalanilima kerijäläistä, Parraton pusu on kun kermaton kahavi, Pitkä ku näläkävuosi, Putosi kun eno venneestä, Pääsi kun koira veräjästä, Roikkuu ku jätkän räkä piikkilanka-aijassa, Sammu ku saunatuiju, Satunnaista ku kuluku-ukon juustonsyönti, Savua ku sepän pajassa, Suu kun seittemän leivän uuni, Seisoo kun Marijaniemen pooki, Seki pala meni kun kielettömmään konttiin, Se meni kun voi kuumalle leivälle, Se on taas kun myrskyn merkki annakan laijassa, Se on taas kun nukkuneen rukkous, Se on tuo aina kuin kukko tunkiolla, Se on yhtä lyhyt kun on piikakin, Sepä levesi kuin pieru tuuleen, Sillä on silimät niin suuret kuin suittirenkaat, Sinne meni kun hohtimet kaivoon, Sinne meni kun Markus-setän terveiset, Suunittaa kuin vallesmanni lakia, Suuri kun kolomen komppanijan ruutisarvi, Tyhyjä kun köyhän miehen aitta, Tyhymä ku talonpojan saapas, Tyttö tynnyrin pitunen, tervanatturin näkönen, Tyyris ja komia kun talonpojan tyttö, Vaeltaa kun Jerusalemin suutari, Väkiä niinkun Helluntain epistolassa, Virkaintonen kun tuulimyllyn lämmittäjä ja Yhä paranee kun pikkukissalle silimät.