Lopuksi seuraa joukko sanontoja eri elämänalueilta. Tähän ryhmään kuuluvat myös ne, joiden tausta oli kotiseutupiiriläisille tuntematon.

”Lähtipä näläkä” – sanontoja ruoasta

Seuraaville sanonnoille on yhteistä viittaus ruokaan ja syömiseen, mutta näitäkin sanontoja on varmasti käytetty laajemmassa merkityksessä. Pohojalainen pulloposki syöpi puuron leivän kanssa, kainulainen kaitanaama vellinki palijaaltaan lipsii, Suu syö sataki kekosta vaan kekosellaki ellää, Kova se kivi on purtavaksi, Oli sitä ennen leipää meilläki vaan se tuli syötyä, Syöhän norssia, että reitesi kasvaa, Vesi ei voimaa vähennä, jokivesi ei varsinkaa, Mistä tulee voi lehmättömälle?, Syöhän tätä ennenkun selekääsä ottaa, Isonleivän tuonku syön, niin kauvan näläkästä puhutan, Suu söisi ja vatsa vetäisi, vaan ei kestä vanhat vaaterievut (tai myös... kestä heikot kintut), Ei oo syömättä lihava eikä pesemättä puhas, Välillä ku syö ei oo hetikään niin näläkä, Syönyttä on hyvä syöttää, Söi sujen suulla ja karhun hampailla, Nuolu ei elätä, jos ei syyä saa, Leikki pois, kun leipä loppuu – tuska kun tupakka loppuu, Lähtipä näläkä, kun pivvoissa sai syyvä seittemää sorttija, Sii neijjoo rämin varraa, jos seijjoo tähteen sijjaa ja Laulaa lapsi syötyänsä, itkee Uiman jäätyänsä.

Jos joku kieltäytyi enemmästä ruoasta, hänelle saatettiin sanoa Vähääpä se kirkko uupuu, kun ei pappi sovi tai Ei kirkko niin täynnä, ettei pappi sissään sovi.

Kulkumies sanoi talon emännälle ”Kyllä sitä kysytään, mistä tuut ja mihin meet, vaan eipä kysytä, millon oot syyä saanu”.

Ihmisen ikäkaudet

Pienistä lapsista kertovat seuraavat sananparret: Ei se herra herra oo, vaan pieni lapsi se herra on ja Siinä on rukkini, tukkini ja kaunis kangaspuu.

Nuoruudelle ja vanhuudelle ominaisia piirteitä tarkastellaan seuraavissa sanonnoissa: Nuoruus ja hulluus – vanahuus ja pöllöys, Nuorena joukossa, vanahana loukossa, Talteen se vanaha pannee vain sei muista, Mitäs vanaha muusta, kuha on leipää ja lämmintä, Kaikkia muuta se ihiminen kattuu, vaan ei nuorra naimistansa, Lapsi suuhunsa korean, nuori päällensä panevi, vanha akka vakkaseensa ja Piiat kiltit, tytöt kauniit – mistä ne pahat akat sitte tullee?

Viisona seun vanaha venneessä tarkoittaa, että vanhat voivat kokemuksensa perusteella antaa arvokkaita ohjeita nuoremmilleen.

Sieltä täältä

Kun jokin asia tuntuu epävarmalta, sanotaan Saa nähä, saako sika jänistä.

Puheliaasta, ehkä voimasanojakin käyttävästä ihmisestä voitiin sanoa Siltä tullee sanat ihan särpimen kans.

Jos puhuja haluttiin vaientaa, voitiin sitä yrittää sanomalla Kuuntele sinäkin uunin suu, joka oot aina auki, Piä mölyt mahassasi tai Piä pienempää suuta, ettei kitalaki päivety.

Kun vanhemmat miehet ajankulukseen oikein innostuivat juttelemaan, tilanteesta saattoi myöhemmin sanoa Siinä sitä puhetta pistettiin Näätsaaren ukon saunaan.

Kun jokin puheenvuoro haluttiin lyödä leikiksi, sanottiin Mitä sitä Lyyti tyhyjää, höpsistä Jalamari.

Jos joku vastusteluista huolimatta vaati itselleen jotain, pyyntöön saatettiin lopulta suostua ja samalla sanoa Totta sitä totteen tarvitaan.

Monilapsisen äidin työtaakkaan viitataan sanonnassa Silloin on lintu laihimmillaan, kun on pojat pienimmillään.

Tunnettu totuus on, että ammattimies on niin kysytty, että omat työt jäävät tekemättä: Ei sitä sepän tupesta puukkoa löydä tai Suutarin akka rajakengissä kävelee.

Kun hyväksi hakkee niin ei tartte ku ottaa sanottiin silloin, kun etsitty esine oli ollut koko ajan näkyvillä.

Seuraavat kolme sanontaa viittaavat kaljuuteen sekä pilkallisessa että puolustautuvassa merkityksessä: Tyhyjä lato ei kattua tartte, Jalokivi ei sammalta kasva ja Järki ja tukka ei sovi sammaan päähän.

Myös alkoholin käyttöön suhtaudutaan kahdella tavalla: Vaikkois kuinka päissään, niin ei oo koskaan selevän väärti, Viina viepi miehen mielen, olut ouvoksi tekkee ja Viina viisaankin villittee, olut hyväntuulen tuopi.

Ei tuu hullua hurskaammaksi sanottiin silloin, kun annettua selitystä ei ymmärretty.

Kun joku oli tehnyt rikkeitä tai hänellä arveltiin olevan vaikeuksia elämässä, sanottiin Sillä ei kunnian kukko laula.

Niin se on niityn laita, kun niityt ovat äijällä tarkoittaa, että kun kaikki heinät ovat kuivumassa haasioilla, heinän niitto on saatu päätökseen.

Huonoa asioiden tilaa kuvaa sanonta: Sillon on huulet hukassa, kun kieli maata vettää.

Jos ovesta poistuja jätti oven auki, sanottiin Olipa sillä kiire, kun häntä jäi oven rakkoon.

Kokille mokkakuppi tarkoittaa, että kahvin keittäjä ansaitsee ensimmäisen kupin.

Seuraavissa sanonnoissa tarkoitetaan liiallisuutta: Nakkaspa navetalla, vaikkois ämpärikin piisannut tai Nakkaa navetalla, kun ei ämpärillä satu.

Ennen kurki kuolee kun suo sulaa tarkoittaa, että jonkin asian ratkaisu viipyy ja viipyy.

Seuraavat sanonnat kuvastavat vähättelyä: Pyyssä ei oo kahen jakua, eikä oravassa kolomen miehen, Paljon porua, vähän villoja, Työläs on tyhyjästä nyhyjästä, On olevinnaan maisteri, eikä ookkaan ku vesilintu, Se on yhtä tyhyjän kanssa ja Tyhjän saa pyytämättäkin.

Paheksuttavia elämäntapoja harrastavasta ilotytöstä ja myös kulkurista sanottiin Harvan se maantie ruohua kasvaa.

Jos joku esitti mahdottomalta tuntuvia suunnitelmia, hänet palautettiin maan pinnalle sanomalla Kuka se on nähäny lehemän nousevan puuhun?

Keskenään juttelevat aikuiset varoittivat toisiaan kuuloetäisyydellä olevista lapsista sanomalla Pikkupattoillaki on korvat.

Erityisen innokkaasti mielipidettään puolustavasta ihmisestä sanottiin Inttää vaikka korpin valakiaksi.

Aiheen seuraavalle sanonnalle on antanut verkonpaikkaaja: Hakkee, hakkee eikä soisi löytäväsä.

”Hätä keinon keksii” – tuttuja toteamuksia

Loppuhuipentumana seuraa luettelo sanontoja ilman selityksiä. Harvinaisempien sananparsien joukossa on monia sanontoja, jotka ovat vielä nykyisinkin yleisessä käytössä. Ei ne ole kylässä asiat aina kynnyksellä, Ei oo suuren voittanutta, Ei se tikka kirijava oo, vaan ihimisen elämä se kirijava on, Ei sitä mieli tee, jota ei silimä näe, Ei suulla vain syyä, sillä puhutaan kans, Eli mitä eli, kunhan on mylly, Elä maassa maan tavalla tai maasta pois, Haapanen aijjas, kuusinen seiväs ja katajainen vitsas, ovat lujinta maalimassa, Hajussa kasvaa, kun olla jaksaa, Hullumman evväät ne ensiksi syyään, Hyvä on herraa kiittää, kun itse kokat syöpi, Hyvästi on mamman leivät uunissa – ei pala eikä paistu, Hätä ei lue lakia, Hätä keinon keksii, Ihimisen elämä on kiperä ja kapera kun pukin sarvi, Joka kenkkinsä kavottaa, se onnensa menettää, Jollan viisi virkaa, siilon kuusi näläkää, Jos viina, sauna ja terva ei auta, niin tauti on kuolemaksi, Jouheva hyvä hevonen, paha akka hapsellinen, Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa, Kallen kengät on lintallaan ja Lintan kengät on kallellaan, Kamala on kirnua nuolla: ei sovi pää eikä yllä kieli, Karjassa talon turva, karjan turva emännässä, Kauas on aina pitkä matka, Kirppu päässä iloksi – tai sukassa suruksi, Kolome kovvaa savolaista sannaa: solokku, pölökky ja kelekka, Kovvaa hommaa tuo hevosten nainti: kun pierua tullee ja aitaa kaatuu, Kulluu se päivä pilivessäki, ikä pitkä piikanaki, Kummia kuuluu Kurikasta: Olkan tississä ei oo maitua, Kuta suurempi konna, sitä suurempi onni, Kuta usiampi kokki, sitä huonompi rokka, Kuuhut paistaa kolijasti, kuollut ajjaa kevijästi. Etkös kultani pelekää?, Kyllä minä yskän ymmärrän, vaikken rykiä ossaakkaa, Mitä sillä paijalla tekkee, kun on simpsetit kaulassa, Mustasta ei väri parane, Niin kauan hullu kylypee että nahka pallaa, Nuolkoon ite haavasa, ku koira, Nyt se tullee eikä oo vesikää kuumaa, Näin on käyny, mutta lapsi on kaunis, Ompa sitä ontta ilman alla, Onko älliä lakkia velliä? (sanaleikki), Rahvaan vene ei saa tervaa, Rajasa se on mustalaisenki kehumisella, Saa kai sitä talon ajalla nokkasa niistää, Se koira älähtää, johon karttu kalahtaa, Se meni sen silijän tien, Se oli siihen aikaan, kun isä lampun osti ja äiti sen särki, Se on palijo tollompi kun se toinen poika, Siinä paha, missä mainitaan, Sillä ei oo hirsi säären päällä, Sinäkö se olit ja minä teiksi luulin, Sittehän ne pivot paranee, kun vieraat vähenee, Sitä se koira kotinaan pittää, jossa kolome yötä on, Sullon roppaa nokassa ja lujaa voita nokassa, Suora ja siliä on talonpojan komia, Suo siellä, vetelä täällä, Talo ellää tavallaan, vieras käypi ajallaan, Tekkeekö mieli, lippoako kieli?, Tottumus on toinen voima, Vesi vanhin voitehista ja Ympäri mennään ja yhteen tullaan.