Sananlaskujen perusteella oli rikkaiden ja köyhien välinen ero ennen selvästi näkyvä – niin usein rikkautta ja köyhyyttä niissä verrataan.

”Kauan on köyhä kallellaan” – köyhän näkemys

Monet sananlaskut ovat köyhän kansanosan pilailua rikkaiden kustannuksella: Kyllä sitä aina kelepais ellää, kun ruotiin kielellä kerijätä ossais, Kyllä rikasta hallaa, vaikka hampaat irvissä, ”On sitä rahhaa minunkin takanani”, sano kerjäläinen, kun pankin seinään nojas ja ”Rikkaalla on kiikut ja leikut ja narusta kaulahuivitki”, sano mökin ukko, kun isäntäsä köyvessä näki.

Omaisuus ei kuitenkaan merkinnyt kaikkea – henkiset arvot ja oman arvon tunto kuuluivat köyhillekin: Kauan on köyhä kallellaan ennen kun kaatuu, Onni yksillä, kesä kaikilla, Tulis vaan kesä ja palijo kärpäsiä – sais köyhäki ystäviä Ei niin rikasta, ettei apua tartte, eikä niin köyhää, ettei voi auttaa, Hyvä antaa vähästäänki, paha ei paljostaankaan, Autuaampi on antaa kuin ottaa, Kun rikas on ylypiäs, niin köyhäki selekäsä kääntää, Anna kättä köyhän miehen, köyhällä on lämmin koura, ”Ite kullakin oma kyytisä”, sano kerijuu-ukko, kun uunilta putosi, ”Ei tartte ennää yksin kerijätä ensi talavena”, sano entinen ukko, kun piijat ja rengit naimisiin menivät, Ei koira pahaksi paa, kun leivällä lyyään, Kun puuhun nousee niin maahan ei jää mitään, Nauruksi se köyhä veisaa, Pittää sitä olla mieltä kerijätessäki, ettei mee samana päivänä kahta kertaa sammaan talloon, Kaikkia muuta on paitti rahhaa, ja kyllä yhtä lajia pian saa ja Köyhyys ei oo ilo kellekkään, vaan mua se vain naurattaa.

Kuitenkin myös köyhyyden varjopuolet myönnettiin: Ei kelepaa köyhän anti rikkaan kakaralle, Suolanen ja sakia on köyhän makia ja Kun köyhyys tullee ovesta, lähtee rakkaus akkunasta.

”Lisä ei luotasa lykkää” – rikkaan näkemys

Jotkut sanonnat tarkastelevat elämää rikkaan näkökulmasta. Muutamat näistä ovat leuhkivia tai köyhempiä nöyryyttäviä: Käppyräkantaa ei saa köyhälle antaa, siinä pian menee puoli leipää (kaksinkerroin taittunut leipä on tavallista paksumpi), Työllä ellää mutta kaupalla rikastuu, Oma tupa, oma lupa, Oma sika, oma taikina, Se on rahalla maksettu eikä vanahalla vaaterievulla, Lisä ei tee pahhaa muussa kun selkäsaunassa, Lisä ei luotasa lykkää ja En jouva köyhäin toimituksiin; mulla on viijen kapan leive.

Eräs tapa hankkia varallisuutta oli avioliitto, kuten sulhasehdokkaan rehellinen sanonta En minä tytöstä niinkään, talosta minä enemmän osoittaa.

Erityisen varakas talo oli Leskelä, johon muiden talojen vaurautta usein verrattiin: Jos leipä loppuu Leskelästä, lainataan Lotvolasta, Leipää kun Leskelässä, vaikka on syvänmaan torppa ja Leipää kun Leskelässä, lihhaaki orret notkollaan.

Kun haluttiin korostaa jonkin talon lapsirikkautta, sanottiin Leskelän vasikkahaallinen siellä on lapsiakin.