Tämän ryhmän sanonnoissa käytetään voimakkaita rinnastuksia, joissa usein viitataan kuolemaan, kostoon ja väkivaltaan.

Kärsivällistä luonnetta kuvattiin sanomalla ”Aikasa kutaki”, sano pässi, kun päätä leikattiin.

Kostohenkeä kuvastavat sanonnat ”Mikset muninu?”, sano entinen akka, kun kanalta kaulan katkasi, ”Siitä sait, kun et muninu”, sano akka, kun kannaa piiskasi ja Kuollaan sitä vielä meilläki, vaan eipä kututa hautajaisiin.

Kun jokin loppuun käsitelty asia nostettiin vielä esille, sanottiin Se on ruma, kun ruumis kurkistaa ja harmaapää huorin tekkee.

Onnettomuuteen yritettiin suhtautua leikkisästi sanomalla Kova se oli halla meilläki: seittemän pottua kun suuhun laitto, jäi suu puolilleen.

Muita tähän ryhmään sopivia hokemia ovat Vaikkois korvat ku pohtimet, kuolla kuitenki pittää, Kalliiksi ne tuli hautajaiset, vaikka oli ruumis omasta takkaa, Kuole pois – minä pesen ja paan pankolle valumaan, Lyö vaan, jos haluat – sitte lyön minä ja viimeksi lyöpi kirkonkello, Hyvä oli ukkoki aikanaa: jos se löi, niin olihan se lyömättäki, Arkkitehtin virhe näkkyy sata vuotta, mutta lääkärin virhe kuopataan ja ”Ei millään pahalla, vaan konnun vähhyyven takia”, sano teurastaja lehmälle.