Uskonnolliseen elämään viittaavissa sanonnoissa näkyy kunnioittava suhtautuminen Jumalaan, esimerkiksi Ei vanahuuskaa mieltä anna, jos ei Jumala anna, Mies mela käjessä, Jumala venettä viepi, Jumalassa on juoksun määrä, ei ihimisen rippeyvessä, ja Jumalassa on juoksun määrä, Luojassa lopun asetus.

Sen sijaan pappeja moititaan monessa sanonnassa ahneuden synnistä ja pröystäilystä: Pohojaton kun papin säkki, ”Ei mittään kiittämistä, se on viis markkaa”, sano entinen rovasti, kun venneen lainasta kiiteltiin ja ”Pyhillä on pyhhäin assuinsijat”, sano Mettäperän akka, kun pappilassa kävi.

Muutamassa tapauksessa pyritään korostamaan, että kirkonpalvelijatkin saattavat toimia tavallisten ihmisten tapaan: ”Tässä on pappi ja tässä on mies”, sano entinen pappi, kun liperit heitti ja tappeluun lähti ja ”Voi saatana, tuota ne tekkee”, sano pyhäkoulun opettaja, kun tyttö virsikirjan puotti.

Usein kirkko ja papisto esiintyvät sanonnoissa vertauskuvallisessa merkityksessä. Kun haluttiin ilmaista, että jollain tehtävällä ei ole kiirettä, sanottiin Ei oo kiirettä kirkkoon, kun pappi on vielä paitasillaan ja lukkari lusikka suussa. Lukkari on papin lakkari kuvaa sitä, miten toinen henkilö on toisen palvelija ja korvaa tämän aiheuttamia kuluja, samoin sanonta Oma kirkko säästyy, kun kappelissa saarnataan kuvaa toisten hyväksikäyttöä.

Myös seuraavissa sanonnoissa viitataan kirkolliseen aihepiiriin: Aika käy pitkäksi kun pirulla kirkossa, Ei Jumala nuottia vaajikkaa, kuha vain sanat selevästi tullee, Hilijaa lapset lehterillä, taikka minä saarnaan koko päivän, Jos pastori kerkiäis tänäpäivänä meille, kun vähän vihittäis ja Mitä kovempi koulu, sitä parempi pappi.