Harkinta ja tilanteeseen sopivien harkittujen päätösten teko on kirvoittanut kansan suusta suuren määrän sananlaskuja, kuten Anna armias Jumala sitä mieltä miehen päähän, ettei huomenna kattuisi töitä tämänpäiväsijä.

’Parempi päivä miettiä’ – harkinta kannattaa

Monet sananlaskuista korostavat niitä vahinkoja, joita turha kiirehtiminen ja puutteellinen valmistautuminen saavat aikaan.

Maltillisuutta ja harkintaa korostetaan seuraavissa sanonnoissa: Pian pitkän lyhentää, vaan kauvan lyhyttä jatkaa, Vahinko ei tuu kello kaulassa, Vahingosta viisastuu, vaan ei rikastu, Myöhästä se on hiiren haukotella, kun on puolet kissan suussa, Viijen markan suutari tekkee kymmenen markan vahingon, Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan, Parempi päivä miettiä kun viikko tyhyjää työtä tehä, Ymmärrys hoi, äly älä jätä, Kysyvä ei tieltä eksy, Kerta tee, kaksi kato, Hoppu eijjoo hyväksi eikä kiire kunnijaksi, Parempi ryppy kengässä kun rakko varpaassa, Oota, vaan elä pitkästy, Hilijaa hyvä tullee, ajatellen aivan kaunis, ja Hiljaa hyvä tulevi, ajatellen aivan paras.

Tehtäessä tärkeitä ratkaisuja on päätöksen perusteet selvitettävä huolellisesti: Ei tule lähtiä syyhyttä saunaan, Turha on sika säkissä ostaa ja Ensin asia tutkitaan, sitten selkään hutkitaan.

Huolellisesti työnsä suunnitelleella on vara sanoa epäilijöille: Se parraiten nauraa, joka viimmeksi nauraa.

Epävarmoja uutuuksia ja hätäisiä päätelmiä kannatti varoa, koska Vanahassa vara parempi, Ei se yksi pääskynen tee kessää eikä talavija, Ilta on aamua viisaampi, Ei se aurinkokkaan paista ennen kun nousee, Tyynessä veessä se kalaki ui tai Kehu illalla ilimaa, partasuuna vasta poikaa.

Huomion kiinnittämistä tärkeisiin asioihin painottivat sanonnat Hullu huivisa paikkaa, mielipuoli vyölinäsä, Taijossa talon pijäntä, ei varhain valavonnassa eikä palijossa väessä, Hullu paljon työtä tekkee, viisas ellää vähemmälläki ja Ei se oo hullu, joka maasa myöpi, vaan se joka siemenesä syöpi.

Selväpiirteisiä ohjeita on myös sanonnoissa Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä, Lauvantaina ei pijä tervata kenkijä ja Joka ei syriji (asetu makuulle) syötyvään, sille ei sikijä sijanporsaat eikä kasva lampaankarittat.

’Työ on miehen kunnia’ – ahkeruuden ylistystä

Maataloudessa ahkeruutta pidettiin arvossa, sillä itse kukin oli vastuussa omasta toimeentulostaan.

Vaikka ennen kello ei määrännytkään elämän tahtia, työhön piti tarttua aikaisin aamulla ja työpäivän pituus määräytyi töiden mukaan: Illan torkku, aamun virkku; se tapa talon pystyssä pitää, Illan virkku, aamun torkku; se tapa talon hävittää, Joka kesät onkii, niin talavet näläkä takapuolta tonkii ja Yöllä päivät jatketaan, petäjällä pellon vilja.

Jos ei yksin saanut kovin paljoa työn jälkeä, saattoi lohduttautua sanomalla Yhtäällähän ne on yhen jälet.

Seuraavissa sanonnoissa ylistetään kunniantuntoa, ahkeruutta ja niitä hyviä seurauksia, joiden vuoksi raskastakin työtä on tehtävä: Työ on miehen kunnia, taito paras tavara, Työstä miestä mainitaan eikä suurista sanoista, Rakko laiskan kämmenessä, känsä työmiehen käjessä, Riski mies pijan sata vuotta ellää, Ei se vielä oo mies, mikä työtä ettii – se vasta on mies, mitä työ ettii, Ei se vielä oo mies, joka työtä ettii, vaan se joka työn tekkee, Kaatuu se isoki sika kun kauvon kynsii, Yrittänyttä ei laiteta, Isännän askeleet pellon höystää, Kyllä kynnetään kunhan hevoset haukkaa, Kyllä se pää vetäjän katteen tullee, Kenen kenkä kapsaa, sen suu näpsää, Työlle pakko eikä ruualle, Ahkeruus se kovankin onnen voittaa, Vie mennessäs ja tuo tullessas, niin talo pyssyy tasallaan, Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme, Hyvä on pitkän pinon vierestä lastuja poimia, Joka kovan kokkee, se pehemiän perästä löytää, Joka tyynet makkaa, se myrskyt soutaa ja Ei maaten markat kasva, eikä istuin isot hopiat.

Seuraavissa esimerkeissä vuorostaan pilkataan laiskoja: Tiellä on laiska riihessä, Siihen se viriä viijesti viepi, kun laiska kerran kettuuttaa, Eikä se raakkaavan kissan suuhun hiiri tuu, Ei Jumala laiskoja elätä, Laiska ihminen on perkeleen päänalunen, Ei ruoka syömällä lopu, vaan saamattomuuvella, Hiki laiskan syyessä, vilu työtä tehessä, Lauantai laiskan työpäivä, Laiska töitään luettellee, Ei sitä näin hopianapissa kävellä, Aika kuluu arvellessa, päivä päätä käännellessä, Kurkkien koria työtä tekkee, Erittäin on sokerin syöjät kun sonnan luojat, Söisi kissakin kallaa, vaan ei kasteleisi kynsiäsä, Aina on laiska aikomassa, Minä sanon sinulle nenästä nokkaan, että sinä oot hias ja laiska ja Lukkee se tuo meijän Liisaki rakkausrommaaneita, vaan ei rikkausrommaaneita.

Vaikka kiire ei ollutkaan kunniaksi, moni uskalsi kuitenkin korostaa kiireisyyttään: On kiirettä kun soopan kokilla, Kiirettä ei oo, van joutua pittää, Ompa niin kiirettä kuin oisi lehemä poikinu, On niin kiire, ettei kerkijä kun paikallaan hyppiä, On niin kiire, ettei kerkijä kun povveesa sylykiä ja On niin kiire, ettei jouva sanomaan kirnuakkaan kun pitkäksi astiaksi.

Lapselle, jolle eivät tahtoneet kelvata työvaatteet, saatettiin sanoa: Jolla on riihirimputtimet, sillä on kirkkokimputtimet – näin opetettiin pitkäjänteisyyttä.

Suutari saattoi sanoa Kun pitkään pistää ja löyhään vettää, niin joutuu pikemmin toiseen talloon.

Laiskuutensa myöntävät ihmiset saattoivat ehkä puolileikillään puolustella tätä ominaisuuttaan seuraavasti: Maanantai mennee maatessa, tiistai siinä sivussa, keskiviikko ei oo kenenkään työpäivä, tuorustaina tuumataan mitä perijantaina tehhään, perijantai on aatonaatto, lauvantai on pyhän aatto ja pyhä on lepopäivä, Isä oli iltauninen, äiti aamu-uninen – minä raukka tulin molempiin, Uni ja ruoka makijaa, työ karvasta kuin terva, Jumala on luonu aikaa eikä oo kiireestä puhunu mittaa, Joutilaalla on jottai, aivan laiskalla ei mittaa tai hieman toisin sanoin: Joutilaalla on jotaki hommaa, vaan laiskalla ei mittaa.

Laiskat saattoivat pitää itseään jopa ahkeria onnellisempina: Laiskuus on hyvä lahja, kun sen ossaa oikein pittää, Minä kun katon ahkeria ihimisiä, niin väkisin tullee sääli ja Te raukat riihtä puitte, minä mies mierolla käyn.

Vaikka ’työ on miehen kunnia’, laiskuudesta moititaan yleensä miehiä: ”Yritä ees”, sano akka ukolleen, kun työhön patisti ja vaimo saattoi pilkata saamatonta miestään sanomalla ikäänkuin itselleen Mitä huono huokaat, kun on turva kelekassas.

Semmonen on tyttö talossa kuin on luuta nurkassa kertoo, että ahkera tyttö ei käyttänyt huonoa luutaa, vaan teki tarvittaessa uuden.

Taitavalle ja ahkeralle tytölle löytyi sulhanen läheltä: Ranniin ne hyvät tytöt naijjaan.

Hyvin tehdystä työstä ei kukkaan kysy ”Kauanko tehessä meni?”, vaan ”Kuka sen tavaran teki?”.