Maaseudun varhaisen yhdistystoiminnan muoto oli nuorisoseuraliike. Liikkeen alkuperäinen tarkoitus oli nuorison siveellisen ja sivistyksellisen tason kohottaminen. Nuorisoseura-aatteen avulla haluttiin kehittää nuorison tietoja ja taitoja, innostaa raittiuteen sekä kehottaa kasvatuksellisiin elämäntapoihin.

Pohjois-Suomeen nuorisoseuraliike saapui 1880-luvun lopulla. Muhoksella on toiminut kaikkiaan viisi nuorisoseuraa.

Muhoksen kirkonkylän nuorisoseura

Muhoksen kirkonkylän nuorisoseuran edeltäjä oli raittiusseura, joka perustettiin Tikkalan talossa vuonna 1887. Raittiusseuran perustaja oli Simo Keränen, jonka muutettua pois seuran toiminta lakkasi. Lyhyen toimintansa aikana raittiusseura ehti järjestää useita juhlia yleishyödyllisten tarkoitusten hyväksi.

Vuonna 1895 Maarian päivänä Ponkilan kansakoululla järjestetyssä kokouksessa päätettiin perustaa kirkonkylälle nuorisoseura. Seuran puheenjohtajaksi eli esimieheksi valittiin Aappo Keränen. Alussa nuorisoseuran toiminta oli vilkasta. Se koostui kirjallisista harrastuksista, kuorolaulusta, voimistelusta, urheilusta sekä raittiusharrastuksesta. Toiminnan alkuaikoina tärkein toimintamuoto oli itsekasvatus, jota hoidettiin keskustelukokouksilla. Useana vuonna pidettiin myös kotikoulua. Ihmisten lukuharrastusta yritettiin nostattaa tilaamalla aikakauskirjallisuutta ja perustamalla vuonna 1902 lainakirjasto. Myös seuralehti Alku perustettiin varhain.

Ensimmäisenä kymmenenä toimintavuotenaan Muhoksen kirkonkylän nuorisoseuralla ei ollut omaa toimitaloa. Seura kulki talosta ja kansakoulusta toiseen pitämässä kokouksiaan. Vuonna 1902 laitettiin vireille talohanke, ja oma talo, Ahjola, valmistui vuoden 1904 lopulla.

Heti nuorisoseuran perustamisen jälkeen siihen oli liittynyt 150 jäsentä, mutta uutuuden viehätyksen karistessa into laimeni ja jäsenmäärä vakiintui noin kuuteenkymmeneen. 1910-luvun alussa seuran toiminnassa oli hiljaisempi kausi; esimerkiksi vuonna 1912 toimintaa ei ollut puolena vuotena lainkaan ja jäsenmääräkin oli vain runsaat 30.

Muhoksen kirkonkylän nuorisoseuralla oli useita alaosastoja. Pitkäaikaisin niistä lienee ollut laulukuoro, joka muun muassa voitti alansa Suomen mestaruuden vuonna 1912 Helsingissä. Alaosastoihin kuului myös urheiluseura Katajaiset, joka järjesti vuosittain muutamia urheilukilpailuja, talvisin hiihtokisoja ja kesäisin yleisurheilua. Urheiluseuran toiminnassa oli pitkiä katkoksia. Muita silloin tällöin toimivia alaosastoja olivat näytelmäkerho, raittiusosasto, järjestysosasto sekä kotiseutuosasto. Nuorisoseuralla oli myös oma kirjasto.

Näytelmätoiminta on kuulunut aina voimakkaasti Muhoksen kirkonkylän nuorisoseuran toimintaan. Seuran kokouksissa ja tilaisuuksissa esitettiin vuodessa 5–10 näytelmää, lisäksi pidettiin puheita ja esitelmiä. Juhlia järjestettiin yleensä äitienpäivän, Kalevalan päivän, kekrin ja nuorisoseurojen juhlapäivän kunniaksi. Juhlissa ja iltamissa myös tanssittiin, koska useimmiten nuoriso saatiin juuri siten mukaan. Aluksi suhtautuminen tanssimiseen oli varsin penseää, mutta muuttui ajan kuluessa.

Kirkonkylän nuorisoseuran toiminnan aktiivisuus vaihteli suuresti vuosina 1914–1944. Iltamia ja erilaisia juhlia järjestettiin eniten 1910-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan aika oli hiljaiseloa, mutta Suomen itsenäistyttyä alkoi seuran toiminta jälleen vilkastua ja sen jäsenmäärä kasvoi.

1930-luvulla nuorisoseuran toiminta hiipui taas ja oli sota-aikana miltei täysin lamassa. Sodan jälkeen seura kuitenkin kokosi voimansa, ja sen jäsenmäärä kipusi taas yli sadanviidenkymmenen. Nuorisoseuralla oli näytelmä- ja laulukuorotoimintaa. Lisäksi harrastettiin kansantanhua ja lausuntaa. Jostakin syystä hyvän alun saanut toiminta kuitenkin kuihtui, ja 1950-luvun alkuun mennessä se lakkasi kokonaan vuosikymmenen ajaksi. Seurantalo Ahjolakin vuokrattiin Muhoksen urheilijoille. Vuoden 1962 kevättalvella nuorisoseura herätettiin kuitenkin uudelleen henkiin. Uuden alun myötä seuraan perustettiin kuoro, soittokunta, kansantanhuosasto, näytelmäkerho ja taidekerho. Sittemmin alkunsa saivat myös mieskvartetti, käsityöosasto sekä liikenneosasto. Jäsenmäärä kohosi liki seitsemäänkymmeneen, ja seuran toiminta oli yleisesti ottaen vilkasta. Ahjolan vuokrasopimus Muhoksen urheilijoiden kanssa purettiin ja talo palautui nuorisoseuran käyttöön vuonna 1970.

1970-luvulla nuorisoseuran toiminnassa seurasi jälleen laskukausi, jonka taustalla oli suomalaisen yhteiskunnan ja maaseudun rakennemuutos sekä koko elämäntavan muuttuminen. Vuosikymmenen lopulta lähtien toiminta kuitenkin elpyi taas ja suuntautui voimakkaasti varhaisnuorten ja Kalevan nuorten toimintaan. Seura sai myös uusia toimintamuotoja, kuten yhteisen matkailukerhon Kosulankylän nuorisoseuran kanssa. 1980-luvulla edellä mainituilla seuroilla oli muutakin yhteistoimintaa. Leimallista kirkonkylän nuorisoseuralle tuona vuosikymmenenä oli läheinen yhteistyö Muhoksen kunnan nuorisotoimen kanssa.

Kosulankylän eli Laitasaaren nuorisoseura

Kosulankylän nuorisoseuran perustamisajankohtana pidetään vuotta 1913, jolloin se sai vahvistuksen säännöilleen. Seuran toiminta on ollut kuitenkin jokseenkin järjestäytynyttä jo vuonna 1911, jolloin Kosulan tilasta vuokrattiin vajaan puolen hehtaarin suuruinen maa-alue seurantalon perustamista varten. Kyseistä aluetta oli käytetty nuorten rientoihin jo aiemmin. Vuoden 1912 aikana pystytettiin hirsirakennus, joka sai nimekseen Tupa. Myös muistitiedon mukaan kylän nuorisoseura oli perustettu jo useita vuosia ennen seurantalon rakentamista.

Nuorisoseuran alkuaikojen toiminnasta ei ole paljon tietoja, koska asiakirjoja tuhoutui Tuvan palossa 1960-luvulla. Toiminta lienee kuitenkin ollut samantyyppistä kuin tuon ajan nuorisoseuroissa yleensäkin. Seuran toiminnan aktiivisuus vaihteli huomattavasti eri vuosina. Vuonna 1913 jäsenmäärä oli yli 100, mutta se väheni sittemmin tuntuvasti. Esimerkiksi 1920-luvun lopulla se oli jopa alle 20.

Kosulankylän nuorisoseuran alaosastoina toimivat muun muassa laulukuoro ja näytelmäosasto. Seurassa oli todennäköisesti myös ravintolatoimikunta, koska iltamissa on ollut ”puhvetti”, jota toimikunnan jäsenet tai vahtimestari ovat hoitaneet. Nuorisoseuralla oli myös urheiluosasto, joka järjesti kesä- ja talvikilpailuja.

Sodan jälkeen seuran toiminta oli vireää. Heti ensimmäisellä sodanjälkeisellä toimintakaudella jäsenmäärä kipusi yli sadan. Erityisesti suosiossa olivat näyttämötoiminta, tanhuaminen sekä opintokerhot. 1940-luvun lopulla myös kuoro aloitti toimintansa. Jäsenmäärä laski jonkin verran innostuksen laannuttua, mutta pysytteli kuitenkin 1950-luvun lopulle saakka 30:n ja 70:n välillä.

Kosulankylän nuorisoseuran toiminta alkoi passivoitua 1950-luvun lopussa ja nukahti kokonaan 1960-luvun alussa. Saman vuosikymmenen lopulla nuorisoseurantalo Tupa paloi. Seuran onneksi vakuutusmaksuista oli huolehdittu, vaikka toimintaa ei muuten ollutkaan. Tuvan palon jälkeen aloitettiin keskustelut toiminnan uudelleen virittämisestä. Tauon jälkeinen ensimmäinen kokous pidettiin kesäkuussa 1969. Vuoden 1971 alussa pidettiin ”herätyskokous”, jossa seuran toimintaa viriteltiin. Toiminta alkoikin uudelleen, ja 1970-luvulla oltiin yhteistyössä esimerkiksi urheiluseura Laitasaaren Vedon ja myös Laitasaaren Maamiesseuran kanssa. 1980-luvulla toimintaa oli myös tuolloin virinneen kyläyhdistyksen kanssa.

Nuorisoseurantalo Tupa tuhoutui 1960-luvulla, mutta Kosulankylällä oli kuitenkin seurantalona toimiva urheiluseuran ja maamiesseuran hallinnassa ollut entinen kansakoulurakennus. 1980-luvun lopulla taloa remontoitiin, ja myös nuorisoseura otettiin pitkien neuvottelujen jälkeen mukaan remonttihankkeeseen sekä osakkaaksi seurojentaloon.

Kosulankylän nuorisoseuran nimen muuttamisesta keskusteltiin jo 1940-luvun lopulla. Tuolloin nimi päätettiin kuitenkin säilyttää entisellään. Asia oli esillä myös vuonna 1972, mutta tuolloinkaan nimeä ei muutettu. Lopulta vuoden 1995 syksyllä nuorisoseuran nimi muutettiin Laitasaaren nuorisoseuraksi. Nimenmuutoksella pyrittiin tekemään seuraa tunnetummaksi suuren yleisön keskuudessa. 2000-luvun alussa seuran toiminnassa näkyi vahva nousukausi. Seuran juhliessa 90-vuotista taivaltaan vuonna 2003 oli jäsenmäärä liki 300.

Kylmälänkylän nuorisoseura

Kylmälänkylän nuorisoseura perustettiin vuonna 1919. Toiminta oli 1920-luvulla melko passiivista, ja seura lähetti Pohjois-Pohjanmaan keskusseuralle koko vuosikymmenen aikana vain yhden vuosikertomuksen. Nuorisoseuran toiminta lakkasi jossakin vaiheessa nähtävästi kokonaan, sillä vuonna 1932 Kylmälänkylälle perustettiin uusi seura, jonka toiminta oli 1930-luvulla varsin vilkasta. Jäseniä seurassa oli vuosina 1936–1938 yli sata. Erilaisia juhlia ja iltamia järjestettiin runsaasti. Seuran alaosastoina toimivat muun muassa urheilu-, ravintola- ja järjestystoimikunnat sekä kuoro ja näytelmäkerho. Seuralla oli jopa pieni näytelmäkirjojen kokoelma.

Sotavuosien jälkeinen toiminta oli eloisaa, ja vuonna 1944 nuorisoseurassa oli jäseniä jo 150. Saman vuosikymmenen lopulla seura hankki oman tontin ja pystytti sille seurantaloksi muualta tuodun hirsirakennuksen. Seuran jäsenmäärä pysyi korkeana aina 1950-luvun jälkipuolelle saakka, jolloin se vakiintui noin 50 henkeen. Kylmälänkylän nuorisoseuran toiminta poikkesi jonkin verran Muhoksen muiden nuorisoseurojen toiminnasta, ja seurassa harrastettiin vähemmän perinteisiä nuorisoseuratoiminnan muotoja. Korostuneen aseman saivat sen sijaan iltamat ja muut vastaavat juhlat.

1960-luvun lopulla muuttoliike ja maaseudun väestön väheneminen kosketti voimakkaasti Kylmälänkylää. 1970-luvulle päästyä nuorisoseuran toiminta lakkasi käytännöllisesti katsoen kokonaan ja rajoittui koskemaan pelkästään ylläpitotoimintoja. Samalla seurantalo pääsi rapistumaan, ja sitä yritettiin kaupata tuloksetta. Vuonna 1995 seuran toimintaa heräteltiin, koska kotiseutuliitto oli huolissaan taantuvasta nuorisoseuratoiminnasta ja toimitilojen rappeutumisesta. Kylmälänkylän nuorisoseurantaloa ruvettiinkin kunnostamaan: Pahoin ränsistyneen talon sähköistys uusittiin, samoin näyttämöosasto sekä lattiat ja seinät lahonneista kohdista. Taloon laitettiin peltikatto ja räystäskourut. Lisäksi talo maalattiin sekä sisältä että ulkoa. Samalla nuorisoseuran toiminta elpyi jossain määrin.

Ylikylän nuorisoseura

Ylikylän nuorisoseura perustettiin vuonna 1923. Seuran toiminta oli aktiivista 1920-luvulla mutta hiipui 1930-luvulle tultaessa ja lakkasi kokonaan vuonna 1941. Seuran yhteydessä toimivat muun muassa urheilu-, käsityö-, näytelmä- ja raittiusosastot.

Ylikylän nuorisoseura oli selvästi pienin Muhoksella sodan jälkeen toimineista nuorisoseuroista. Sen toiminta lähti sodan jälkeen käyntiin hieman myöhemmin kuin muilla. Seuralla oli oma tontti, ja 1950-luvulla alussa paikalle hankittiin rakennuspuut, joista oli tarkoitus rakentaa oma toimitalo. Rakentaminen kuitenkin viivästyi, ja talo valmistui vasta 1960-luvun alussa. Vielä vuonna 1963 nuorisoseuralaiset puuhailivat innokkaasti näytelmätoiminnan ja tanhun parissa, mutta vuosikymmenen puolivälin jälkeen seuran toiminta kuitenkin lopahti kokonaan eikä enää virinnyt.

Yläsanginjoen nuorisoseura

Yläsanginjoen nuorisoseura perustettiin vuonna 1930. Seuran tavoite oli ”herättää ja pitää vireillä nuorisossa isänmaallisen hengen elähdyttämää ja kristillisen elämänkatsomuksen kanssa sopusointuista harrastusta kansalaissivistykseen ja itsekasvatukseen”. Seura ilmoitti järjestävänsä muun muassa kokouksia, iltamia, kursseja ja luentoja sekä levittävänsä kirjallisuutta ja pitävänsä opintokerhoja, mutta tavoitteet lienevät jääneet toteutumatta. Vuonna 1930 seurassa oli yhdeksän jäsentä.

Lähdeluettelo