Kansakoulun perustaminen Muhokselle

1800-luvun jälkipuoliskolle saakka kirkko huolehti opillisesta sivistyksestä Suomen maaseudulla. Kansanopetuksesta ja sen uudelleenjärjestämisestä alettiin Suomessa kuitenkin keskustella jo 1840-luvulla. Vuonna 1858 annettiin kansanopetusta koskeva asetus, jonka mukaan oli mahdollista perustaa vapaaehtoisesti kirkosta erillisiä, uskonnollisia kouluja. Varsinainen kansakouluasetus annettiin vuonna 1866. Se vahvisti vallinneen käytännön, jonka mukaan alkuopetus kuului ensisijaisesti lasten vanhemmille, mutta kansakoulun perustaminen jäi jokaisen kunnan vapaaseen harkintavaltaan.

Muhoksella alkeisopetusta annettiin 1860-luvulla kotien lisäksi Koivikon koulutilan pakaripirtissä lähiympäristön lapsille. Lisäksi kirkkoherra Samuel Strömmerin aikana pappilan lasten kotiopettajatar ja kappalaisen ”mamsellit” pitivät pappilassa mamsellinkoulua, josta ei kuitenkaan ole tarkempia tietoja.

Kansanopetuskysymystä käsiteltiin ensimmäisen kerran Muhoksella syksyllä 1866 kuntakokouksessa. Tuolloin kunnalla ei ollut mahdollisuutta kansakoulun perustamiseen, mutta äänestyksen nojalla saatiin kuitenkin käyntiin kiertokoulu, jonka ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Limingan lukkarinapulainen Antti Tuomikoski. Tuomikoski ei pystynyt kuitenkaan ottamaan virkaa vastaan, joten opettajaksi tuli sotkamolainen Matti Liimatta. Kansakoululaitoksen kehittyessä kiertokoulu jäi seurakunnan vastuulle. Kiertokoulun toiminta oli pysähdyksissä 1870-luvun, mutta koulu alkoi toimia uudestaan seuraavalla vuosikymmenellä. 1890-luvulla kiertokoulua kävi yhteensä liki 600 lasta, ja vuonna 1893 jouduttiinkin jakamaan koulu kahteen piirin ja perustamaan toinen kiertokoulunopettajan virka.

Kansanopetusasia oli virallisesti esillä taas vuoden 1871 keväällä, jolloin kunnallislautakunta esitti kuntakokouksen päätettäväksi kansakoulun perustamisen. Aloite ei johtanut vielä tuolloin tuloksiin. Keväällä 1874 asia tuli taas esille, kun valtio palautti viinaverorahoja kunnille käytettäväksi yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Muhoksella vaihtoehdoiksi nousivat kappalaisen puustellin korjaaminen tai kansakoulun perustaminen. Ilmeisesti kansakoulua ei pidetty riittävän yleishyödyllisenä, sillä äänestyksessä ensimmäinen vaihtoehto voitti. Kansakoulu sai kuitenkin Muhoksella aikaan laajaa ja vilkasta keskustelua. Jotkut kansakoulun puolustajat harmittelivat, etteivät osanneet kirjoittaa edes omaa nimeänsä ja toivoivat sitä suuremmalla syyllä lastensa saavan koulusivistystä. Vastustajat taas pitivät koko koululaitosta talonpojan lapsille tarpeettomana ja jopa vahingollisena: ”Arveltiin, että ken neljä vuotta on koulua käynyt, ei se enää työhön rupea, ei ainakaan maatyöhön. Kuka sitten työt tekee? Ei siitä koko laitoksesta ole talonpojalle hyötyä, maksaa vain.”

Innokkaat kansakoulun kannattajat eivät antaneet helpolla periksi. Jo kuukauden kuluttua edellisestä kokouksesta he ottivat koulun perustamisen jälleen esille kuntakokouksessa 7.4.1874. Nyt kokous aloitettiin aamuyhdeksältä toivoen, että kun asia käsitellään nopeasti loppuun, eivät kaikki kansakoulun vastustajat ehdi saapua äänestämään. Niin kävikin: nopean keskustelun jälkeen kokous teki klo 9.30 päätöksen perustaa kansakoulu Muhoksen kirkonkylään. Rahoitukseksi määrättiin kunnan yhteisestä lainajyvästön apuvarastosta myytäväksi ensi tilassa 200 tynnyriä rukiita ja saman verran ohria. Saadut rahat tuli perustettavan johtokunnan käyttää kansakoulun aloittamiseen ja ylläpitoon. Johtokunta oikeutettiin myös rakennuttamaan, ostamaan tai vuokraamaan koululle tarvittavat tilat.

Johtokunta laittoikin toimeksi, ja koulun toimitilaksi ostettiin Ponkilan tila, jonka päärakennus korjattiin koulukäyttöön sopivaksi. Hakuun laitettiin heti kaksi virkaa, sekä opettajan ja opettajattaren, mutta vain opettaja saatiin. Tämän vuoksi Ponkilan koulu oli ensimmäisen toimintavuotensa ajan sekakoulu, jossa tyttöjä ja poikia opetettiin yhdessä. Koulun avajaiset pidettiin 18.10.1875. Ensimmäisenä vuonna kouluun ilmoittautui kaikkiaan 44 oppilasta, joista 28 oli poikia ja 16 tyttöjä. Lukuvuoden kävi loppuun yhteensä 25 oppilasta. Kun seuraavana lukuvuonna koululle saatiin opettajatar, alkoivat poika- ja tyttökansakoulut toimia erillään, joskin samassa rakennuksessa. Lukuvuonna 1878–1879 tyttökansakoulu ei toiminut lainkaan, koska opettajattaren virkaan ei löytynyt pätevää henkilöä. Vuonna 1880 kyseinen toimi saatiin täytettyä pidemmäksi aikaa, kun virkaan valittiin Maria Tähtelä.

Ponkilan koulu paloi 4.2.1888 ilmeisesti vahingossa. Lopun kevätlukukauden poikakansakoulu toimi Koivikossa ja tyttökansakoulu Ranta-Holapassa. Ennen uuden koulun rakentamista koulun paikkaa harkittiin tarkoin. Ponkilan koulu oli ollut etäällä kirkolta, ja sinne kulku oli ollut joen kelirikkoaikana vaikeaa. Siksi esille nousikin ajatus, että koulu rakennettaisiin lähemmäksi kirkkoa. Ehdotuksesta käytiin keskustelua puolesta ja vastaan, kunnes lopulta päätettiin kuitenkin rakentaa koulu entiselle paikalleen Ponkilaan. Rakentamisen edellytyksenä oli, että perukankyläläiset sitoutuvat vastaamaan siitä, että Ponkilan kohdalle rakennettaisiin Muhosjoen yli jalkamiesten kuljettava pukkisilta.

Ponkilan koulu vastasi Muhoksella yksin kansanopetustyöstä 1880-luvun lopulle asti. Kuitenkin jo ennen Ponkilan koulun paloa oli tehty tiukan äänestyksen jälkeen päätös perustaa kansakoulu myös Laitasaareen. Maanmittausinsinööri Fredrik Sjöholm oli luvannut luovuttaa koulun tarpeiksi Siekkisen tilan Putilan torpan kedot, joiden pinta-ala oli noin neljä tynnyrinalaa, sekä rahaa. Sjöholmin lupaama maa havaittiin liejusavikoksi, eikä koulua rakennettu sinne. Luvattuja rahoja kunta taas joutui peräämään myöhemmin oikeusteitse.

Seuraavaksi kansakoulun paikaksi suunniteltiin Kärnän tilaa, mutta Matti Kärnän luovuttua aiotusta maakaupasta sai koulu sijansa Oulujoen törmältä, Kosulankylästä Inkalan maalta. Ponkilan koulun opettajatar Tähtelä siirtyi uuden koulun opettajaksi. Laitasaaren koulun ensimmäinen lukuvuosi alkoi syksyllä 1888. Ensimmäisenä päivänä oppilaita saapui 17, kymmenentenä heitä oli 26, joululomalle päästessä määrä oli noussut 35 oppilaaseen, ja kevätlukukauden alkaessa oppilaita oli jo 48. Yhteensä ensimmäisenä lukuvuonna oli 52 oppilasta. Heistä viimeiset saapuivat vasta helmikuun lopussa. Monet aloittivat koulunkäyntinsä miehen iässä, liki 30-vuotiaina.

Ponkilan koulun palon jälkeen sai alkunsa myös Kylmälänkylän kansakoulu vuokratiloissa Ylikärsämän tilalla. Myös tämä koulu aloitti toimintansa syksyllä 1888. Ensimmäisenä päivänä sisäänkirjoituksessa oppilaita oli 16, mutta toisena päivänä osa heistä oli ilmeisesti saanut koulusivistyksestä jo tarpeekseen, sillä paikalle saapui enää 9. Syksyn kuluessa oppilasmäärä kasvoi kuitenkin 22:een. Mahdollisesti juuri oppilaiden vähälukuisuuden vuoksi eräät kuntalaiset halusivat koulun lakkautettavaksi keväällä 1890. Kuntakokous päättikin lakkauttaa kansakoulun, mutta kyläläiset valittivat päätöksestä. Maaherra teki asiasta välipäätöksen, jolla edellytti kuntakokousta purkamaan päätöksensä tai antamaan vaihtoehtoisesti siitä selityksen. Päätös purettiin, ja Kylmälänkylän koulu sai jatkaa toimintaansa. Ylikärsämän tilalla se toimi vuoteen 1897, jolloin se sai oman rakennuksen Tapanilan maalta.

Vuonna 1898 annettiin maassamme ensimmäinen kouluvelvollisuussäädös eli piirijakoasetus, joka velvoitti jokaisen maalaiskunnan jakamaan alueensa koulupiireihin maantieteelliset, asutus- ja kieliolot huomioon ottaen niin, etteivät koulumatkat harvaanasuttuja seutuja lukuun ottamatta ylittäisi viittä kilometriä. Muhoksella piirijakoesitys valmistui vuoden 1900 alussa. Tuolloin piirijakoa valmistellut toimikunta esitti kuntaa jaettavaksi Muhoksen, Laitasaaren ja Kylmälänkylän piireihin, joissa koulurakennus jo oli, sekä Muhosperän, Pyhänsivun ja Sanginjoen piireihin, joihin koulut esitettiin rakennettaviksi.

Ensimmäinen piirijakoasetuksen jälkeen perustettu kansakoulu oli Muhosperän kansakoulu, jonka perustamisesta päätettiin vuoden 1902 alussa. Koulurakennus valmistui Similän maalle vuonna 1905. Ennen oman rakennuksen saamista koulu toimi vuokrahuoneissa. Ensimmäisenä lukuvuonna Muhosperän kouluun ilmoittautui 49 oppilasta.

Nämä neljä ensimmäistä Muhoksen kansakoulua sijaitsivat kaikki Oulujoen eteläpuolella. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla huomattiinkin, että joen pohjoispuolella oli jo 100 kouluikäistä lasta, joista varsin monet eivät käyneet koulua. Tämä johtui muun muassa matkojen pituudesta ja vaarallisesta joen ylityksestä. Vuonna 1909 päätettiin perustaa joen pohjoispuolelle uusi kansakoulupiiri ja rakentaa sille kansakoulu. Muhoksen kunta hankki tarkoitusta varten Pieni-Huovilan tilan Oulujoen pohjoisrannalta, ja koulu pääsi aloittamaan toimintansa syksyllä 1910. Ensimmäisenä lukuvuonna kouluun ilmoittautui 58 lasta.

Sanginjoen kansakoulun perustamisesta tehtiin päätös jo vuonna 1910, mutta koulun oli määrä aloittaa toimintansa vasta vuonna 1915. Maanviljelijä Juho Törmänen kuitenkin valitti päätöksestä, ja sen johdosta läänin maaherra velvoitti kunnan rakentamaan koulun Sanginjoelle niin, että se voisi aloittaa toimintansa jo vuonna 1911. Koulu aloittikin toimintansa mainittuna vuonna. Tuolloin kyseessä olivat vielä vuokratilat, mutta kaksi vuotta myöhemmin Sanginjoen kansakoulu sai oman koulurakennuksensa.

Vuonna 1914 Muhoksella toimi kaikkiaan jo kuusi kansakoulua: Huovilan, Kylmälänkylän, Laitasaaren, Muhosperän, Ponkilan ja Sanginjoen koulut. Ne olivat neliluokkaisia ylempiä kansakouluja. Ennen ylempään kansakouluun tuloa lapset saivat alkuopetusta kansakoulujen valmistavissa kouluissa, ns. pientenlasten kouluissa, joita pidettiin 5–6 viikon ajan koulunsa aloittaville ja lähivuosina kouluun tuleville. Monet lapset olivat myös mahdollisesti käyneet muutaman vuoden kiertokoulua, jota pidettiin yleensä 5–6 viikkoa vuodessa.

Vuonna 1919 Muhoksen kunnanvaltuusto hyväksyi uuden koulupiirijaon. Ehdotukseen kuuluivat Kylmälänkylän, Hiukolan, Muhosperän, Honkalan, Ponkilan, Pyhänkosken, Huovilan, Hyrkin, Laitasaaren ja Sanginjoen piirit. Muhoksen kunnanvaltuusto hyväksyi ehdotuksen mutta muutti sitä niin, että Honkalan ja Muhosperän piirit yhdistettiin yhdeksi ja Muhosperän koulusta tehtiin kaksiopettajainen koulu. Myöhemmin piirijakoa muutettiin.

Oppivelvollisuuslain säätämisestä peruskouluun

Lasten koulunkäynti oli Muhoksella epäsäännöllistä ennen oppivelvollisuuslakia. Esimerkkinä mainittakoon Kylmälänkylän koulu, jossa oli päiväkirjamerkinnän mukaan eräänä päivänä läsnä vain yksi oppilas, sillä kaikki muut olivat nostamassa perunaa. Oppivelvollisuuslaki astui voimaan elokuussa 1921 ja asetti oppivelvollisuuden koskemaan 7-13-vuotiaita lapsia. Oppivelvollisuuskoulu käsitti 6-luokkaisen kansakoulun, joista kahden alimman vuosiluokan kuului muodostaa alakansakoulu ja neljän ylimmän yläkansakoulu. Laki laajensi yleisen kansanopetuksen koskemaan vähitellen koko ikäluokkaa ja velvoitti kunnat huolehtimaan yhä enemmän kansanopetuksesta.

Samaan aikaan oppivelvollisuuslain kanssa astui voimaan laki kansakoululaitoksen kustannuksista. Laissa käsiteltiin muun muassa opettajan palkkaa. Opettajien palkka olikin noihin aikoihin varsin pieni, ja usein he saivat osan palkastaan luonnontuotteina. Vuoden 1918 sodan seurauksena heidän toimeentulonsa heikentyi entisestään, ja niinpä vuonna 1919 Muhoksen kunta päätti myöntää kullekin opettajalle 1 000 mk lisäpalkkaa ja perheellisille vielä 100 mk lasta kohden. Luonnollisesti palkkoja jouduttiin tarkistamaan myöhemmin.

Laissa oppivelvollisuudesta määrättiin myös oppilaiden avustuksista. Sen mukaan oppilaille tuli esimerkiksi antaa koulukirjat ja muut koulutarpeet ilmaiseksi. Kunnan kuului myös tukea vähävaraisia lapsia ravinto- ja vaateavulla. Koulukeittoloiden perustamisesta keskusteltiin Muhoksella jo ennen oppivelvollisuuslain säätämistä vuoden 1918 marras–joulukuussa. Kouluruokailun järjestämistä pidettiin jo tuolloin ensiarvoisen tärkeänä, ja 30.12.1918 kunta päättikin perustaa koulukeittolat. Ajan mittaan myös muunlaista oppilashuoltoa kehitettiin.

Muhoksen koululaitos alkoi kehittyä oppivelvollisuuslain säätämisen jälkeen ripeästi. Vuonna 1920 kouluissa oli yhteensä 292 oppilasta ja 8 opettajaa. Vuosina 1929–1930 oppilaita oli jo 505 ja opettajia 15. Talvisodan kynnyksellä vuonna 1938 kouluissa oli yhteensä 829 oppilasta ja 17 opettajaa. Sota-aika haittasi luonnollisesti niin koulunkäyntiä kuin muutakin elämää. Opiskelu kouluissa katkesi kokonaan joksikin aikaa, kun koulut otettiin sotilaiden ja kuntaan tulleiden evakkojen käyttöön. Rauhan palattua koulutkin avasivat jälleen ovensa. Vuonna 1941 Muhoksella toimi jo 12 kansakoulua: Ponkilan, Kylmälänkylän, Laitasaaren, Muhosperän, Huovilan, Korivaaran, Sanginjoen, Hyrkin, Honkalan, Huikolan, Pyhänsivun ja Saarelan koulut. Lisäksi Muhoksella oli Utajärven kanssa yhteiset Aution ja Utoslahden koulupiirit, joissa ulkometsäalueen lapset kävivät koulua.

1940-luvun lopulla Muhoksen kansakoulurakennukset alkoivat olla jo vanhoja, ahtaita ja epäkäytännöllisiä. Pahimmasta tilanahtaudesta kärsivät Ponkilan ja Korivaaran koulut. Väestö kasvoi nopeasti ja sitä myötä myös kouluikäisten lasten määrä. Tilanne synnytti tarpeen uusien koulujen rakentamiseen tai entisten koulurakennusten laajentamiseen. Sotien jälkeen ensimmäinen koulu perustettiin Leppiniemeen. Pyhäkosken voimalaitoksen rakentamisen ansiosta Leppiniemestä oli tullut suuri kyläyhteisö, joka tarvitsi lapsilleen kansakoulun. Oulujoki Osakeyhtiön ylläpitämä kansakoulu valmistui lukuvuodeksi 1945–1946. Vuonna 1953 koulu siirtyi kunnan hoitoon. Enimmillään koulussa oli 1950-luvun alussa yli 100 oppilasta ja neljä opettajaa.

Vuonna 1948 perustettiin Kylmälänkylän Petäikön asukkaiden anomuksesta Petäikön koulupiiri. Koulu aloitti toimintansa vuokratiloissa vuoden 1949 syksyllä ja sai oman rakennuksen vuonna 1951, jolloin kouluun perustettiin myös toinen opettajan virka. Vuonna 1948 perustettiin myös Kumpulan koulupiiri, mutta piirissä ei kuitenkaan aloitettu koulua. Myös muita koulupiirejä kaavailtiin, mutta nämä jäivät toteutumatta, sillä koululaisten määrän kasvun aiheuttamaa tilanahtautta helpotettiin pääasiassa laajentamalla vanhoja koulurakennuksia tai rakentamalla niiden tilalle kokonaan uudet rakennukset. Kansakoulujen rakentamisen ja laajentamisen kiihkein aika oli Muhoksella 1950-luvulla, jolloin kaikkiaan kahdeksan koulupiiriä sai uuden koulurakennuksen ja kolmelle koululle nousi lisärakennus. Uudisrakentamisen yhteydessä kouluja myös nimettiin uudestaan: Ponkilan koulusta tuli Keskuskansakoulu, Muhosperän koulusta Mäntyrannan koulu ja Kylmälänkylän koulusta Tapanilan koulu. Huomattavin uudisrakennushankkeista oli Keskuskansakoulun rakentaminen. Uutta koulua ei rakennettu entisen paikalle, vaan kustannussyistä se nousi Ranta-Holapan tilan maille Oulu–Kajaani-maantien läheisyyteen. Keskuskansakoulun rakennustyöt aloitettiin vuonna 1955, ja koulurakennus valmistui vuoden 1956 aikana.

1950-luvulla kouluikäisten lasten määrä kääntyi Muhoksella laskuun Keskuskansakoulun, Korivaaran, Honkalan ja Pyhänsivun koulupiirejä lukuun ottamatta. Oppilasmäärän lasku jatkui myös seuraavalla vuosikymmenellä: kun 1950–1960-luvun taitteessa oppilaita oli enimmillään liki 1 200, 1970-luvun alkuun mennessä oli kansa- ja kansalaiskoulun yhteinen oppimäärä pudonnut noin 650:een. Lasku johtui paitsi kouluikäisten lasten vähenemisestä myös siitä, että yhä useammat oppilaat siirtyivät kansakoulusta keskikouluun.

Vuonna 1961 lakkautettiin Petäikön koulupiiri ja sen oppilaat siirrettiin Huikolan koulupiiriin. Tämän myötä Huikolan koulupiiri laajeni, mutta sen oppilasmäärä laski siitä huolimatta. Vuotta myöhemmin koulusta lakkautettiin yhden opettajan virka ja siitä tuli kaksiopettajainen. Vuonna 1967 Huikolan koulupiiriin alettiin siirtää oppilaita muista kouluista, mutta 1970-luvun alussa Huikolan koulun oppilasmäärässä tapahtui taas notkahdus, kun Tapanilan koulu joutui ottamaan omat oppilaansa sieltä pois. Vuoden 1971 keväällä Huikolan koulu lakkautettiin ja oppilaat siirrettiin kirkonkylän kouluun.

Vielä 1950-luvun puolivälissä Pyhänsivulle kaavailtiin uutta kansakoulurakennusta. Voimalaitostyövoiman väheneminen ja poismuutto vei kuitenkin mukanaan osan oppilaista, ja kolmiopettajaisesta koulusta tuli kaksiopettajainen. Vuonna 1969 koululla oli enää 23 oppilasta, ja kyseisen vuoden kevätlukukausi jäi koulun viimeiseksi.

Myös Sanginjoen koulun oppilasmäärä laski 1970-lukua kohti tultaessa. Koulun johtokunta esitti koulun lakkauttamista vuonna 1971, ja seuraavasta syksystä alkaen Sanginjoen koulupiiri yhdistettiin Huovilan piiriin. Leppiniemen koulu tuhoutui tulipalossa vuoden 1973 lopulla, jolloin koulu siirtyi tyhjäksi jääneeseen Pyhänsivun koulurakennukseen, jossa oli tehty pikaremontti. Koulun tulevaisuutta alettiin pian pohtia, ja koska kouluikäisten lasten lukumäärä oli laskussa, tehtiin päätös Leppiniemen koulun lakkauttamisesta ja sen liittämisestä muihin koulupiireihin.

Peruskouluasetus annettiin maassamme vuonna 1970. Vanhasta kansakoulujärjestelmästä siirryttiin peruskoulumuotoiseen opiskeluun asteittain vuosina 1972–1977. Muhoksella peruskoulujärjestelmään siirryttiin vuoden 1974 elokuusta lähtien. Tuolloin tehtiin jako yhdeksään ala-asteen piiriin, jotka vastasivat entisiä kansakoulupiirejä, yhteen koko kunnan käsittävään yläasteen piiriin sekä samoin yhteen koko kunnan käsittävään erityiskoulupiiriin.

Nykyisin Muhoksen perusopetuksesta vastaa yhteensä kahdeksan koulua; Honkalan koulu, Huovilan koulu, Hyrkin koulu, Kirkonkylän koulu, Korivaaran koulu, Kylmälänkylän koulu, Laitasaaren koulu sekä Muhoksen yläkoulu.

Jatko-opetus

Vuoden 1866 kansakouluasetukseen sisältyi myös suurpiirteinen määräys jatko-opetuksen antamisesta. Muhoksella jatko-opetusta alettiin antaa Kylmälänkylän kansakoululla vuonna 1893. Kesäaikaan pidetty jatkokurssi oli 170 tunnin mittainen. Seuraavat jatkokurssit järjestettiin Muhosperän kansakoulussa 1904–1905. Tämän jälkeen jatkokursseja järjestettiin Ponkilan kansakoululla useana vuonna peräkkäin.

Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki määräsi jatko-opetuksesta muttei kyennyt vielä vakiinnuttamaan sitä, vaan jatko-opetus haki yhä muotoaan. Jatkokursseille osallistuminen oli vapaaehtoista aina vuoteen 1943 saakka, jolloin jatkokurssin suorittamisesta tuli kansakoulun päästötodistuksen saamisen ehto. Vuonna 1948 säädetty Lex Malkamäki muutti aiemmin kuusivuotisen kansakoulun seitsenvuotiseksi. Jos kunta kuitenkin järjesti jatko-opetuksen kaksivuotiseksi päiväkouluksi, oli kansakoulu kuusivuotinen. Muhoksella seitsenvuotiseen kansakouluun siirryttiin heti vuonna 1948 lukuun ottamatta Ponkilan, Kylmälänkylän, Korivaaran ja Laitasaaren koulupiirejä. Niissä asiaa jouduttiin lykkäämään koulujen tilanahtauden vuoksi.

Jatko-opetusta annettiin kansakouluilla iltakursseina kahden vuoden ajan. Lukuvuonna 1953–1954 jatko-opetus muutettiin ammatilliseksi päiväjatkokouluksi ja kaikkien Muhoksen kunnan jatkokoululaisten opetus keskitettiin kirkonkylälle. Päiväjatkokoulu toimi pääasiallisesti Koivikon koulutilan luokkahuoneessa, mutta myös keskikoululla järjestettiin opetusta.

Vuonna 1957 uusi kansakoululaki jakoi kansakoulun kuusivuotiseen kansakouluun ja kansalaiskouluun, joka tuli korvaamaan entisen kansakoulun jatko-opetuksen. Muhoksella kansalaiskouluun siirryttiin vuonna 1958. Kansalaiskoulupiiri käsitti aluksi koko Muhoksen kunnan. Se oli aluksi kaksivuotinen ja sisälsi luokat VII ja VIII, mutta vuonna 1963 tuli myös vapaaehtoinen IX luokka. Samana vuonna laaditun suunnitelman mukaan koulu jakautui pojille tarkoitettuihin maatalous-, liike- ja teknilliseen linjaan sekä tytöille tarkoitettuihin kotitalous-, liike- ja käsityölinjaan. Kansalaiskoulu toimi Muhoksella vuoteen 1974 saakka, jolloin se yhdistettiin peruskoulu-uudistuksen myötä peruskoulun yläasteeseen.

Oppikoulusta yläasteeksi ja lukioksi

Osa muhoslaisista kansakoululaisista jatkoi koulunkäyntiä oppikoulussa. Alussa heitä oli vain muutama: 1870-luvun puolivälin ja 1910-luvun puolivälin aikana oppikouluun lähti Muhokselta korkeintaan 30 lasta. Lähtijät olivat yleensä kunnan säätyläisten perheistä. Myöskään 1920–1930-luvuilla, sotavuosista puhumattakaan, ei ollut vielä yleistä lähteä oppikouluun tai seminaariin. Ne jotka lähtivät, menivät Oulun lyseoon tai Raahen ja Kajaanin seminaariin. Jotkut nuoret lähtivät kansanopistoon; suosittuja olivat esimerkiksi Limingan ja Haapaveden opistot.

Muhokselle saatiin oma oppikoulu, kun kesäkuussa 1945 kunnanvaltuusto päätti keskustelun jälkeen yksimielisesti perustaa kunnan omistaman yksityisen keskikoulun. Keskikoulun ensimmäinen pääsytutkinto pidettiin 27.9.1945. Kouluun oli 71 pyrkijää, joista hyväksyttiin 30. Toiminta alkoi lokakuun alussa Ponkilan kansakoulun tiloissa iltavuorona. Tilakysymys oli varsin hankala, ja kun koulun oli määrä laajeta useampiluokkaiseksi, se hankaloitui entisestään. Vuonna 1949 kunta osti Oulusta Rautatalo Oy:ltä parakkirakennuksen, josta saatiin luokkahuoneet kolmea luokkaa varten. Vuoden 1949 kevätlukukauden alusta Ponkilankankaalle valmistui parakin lisäksi koulurakennus, jossa oli kolme luokkahuonetta, keittiö ja opettajainhuone. Jo saman vuoden syksyllä tilat kävivät kuitenkin taas ahtaiksi. Seuraavana vuonna keskikoulua varten ostettiin tontti Tikkalan tilalta. Aluksi oli tarkoitus kunnostaa tilalla olleesta navettarakennuksesta koulu, mutta navetta päätettiin kuitenkin purkaa ja rakentaa uusi koulurakennus sen paikalle. Uuteen rakennukseen keskikoulu muutti vuoden 1952 kevätlukukauden alussa.

Muhoksen keskikoulu sai laajentumisluvan 8-luokkaiseksi, myös lukioluokat käsittäväksi yhteiskouluksi 24.4.1958. Ensimmäiset 18 ylioppilasta valmistuivat keväällä 1961. Vuoden 1968 elokuusta lähtien alkoi yhteiskoulun keskikouluosa toimia kunnallisena keskikouluna. Tämä hallinnollinen muutos tasa-arvoisti opiskelua, sillä kunta alkoi huolehtia koululaisten kuljetuksesta ja koulunkäynti oli maksutonta. Yhteiskoulun lukioluokista tuli tuolloin itsenäinen yksityisoppikoulu.

Vuoden 1974 peruskoulu-uudistuksessa kunnallinen keskikoulu sulautui peruskoulujärjestelmään. Myös Muhoksen lukiosta tuli osa kunnallista koulujärjestelmää.

Lähdeluettelo