Pääskyset ovat saapuneet, joten nyt pitäisi olla täysi kesä, sillä kuten olemme tämän tähystyksemme alaotsakkeeksi merkinnyt, pääskysestä ei ole päivääkään kesään. Mutta pääskyset ovat myös toisinaan kylmän ilman lintuja, tuovat tullessaan ”pääskysen pohjoset”, kuten esivanhempamme ovat jo aikanaan säätutkimuksiinsa merkinneet. Niin toivat pääskyset nytkin kylmät pohjoistuulet, joita on jo Erkinpäivään (18.5.) mennessä kestänyt kolmisen vuorokautta. Tämä meidän Iikkalamme on herkkä pääskysen jos muillekin kylmille pohjoistuulille, sillä se on syntymäkotimme pohjoissuunnalla.

Mutta kun nyt (tätä kirjoittaessamme) on Erkin päivä, niin vanhojen sääkirjan mukaan pitääkin olla kylmää, sillä kyseellisessä sääkirjassa sanotaan ”Erkki turjus turkki päällä, koko kesä paita päällä”. Vaikka eivätpä näytä enää esivanhempiemme säämerkinnät pitävän aina kutiansa, sillä viime vuodenkin Erkinpäivä oli kylmä, mutta paras sydänkesän kuukausi, heinäkuu, oli viime kesänä niin kylmä, sateinen ja myrskyinen, että vain harvoin sateiset ja myrskyiset syyskaudetkaan sellaisia ovat. Niinpä oli viime kesänä sunnuntaina heinäk. 20 pnä niin kova myrsky kaatosateineen, että sellaista ei ole miesmuistiin kesäiseen aikaan ollut. Myrsky kaatoi täällä Lakeudella pitkät rivit sähköpylväitä, jolloin luonnollisesti koko sähköverkosto joutui epäkuntoon. Tämä on jäänyt muistiimme erikoisesti sen vuoksi, että meillä oli sinä sunnuntaina jo aikaisemmin nauhoitettu radioesitys Oulun radiolähetysasemalta, mutta sitä ei täällä Lakeudella kuultu kyseellisen myrskyn rikottua sähköjohdot.

Mutta vaikka nyt vielä jatkuisikin muutamia päiviä koleata säätä, on kesä kuitenkin noin kolmisen viikkoa edellä viimevuotisesta. Juttelimme juuri naapurinisännän kanssa näistä asioista ja hän kertoi sirotelleensa ensimmäiset viljan, kauran siemenensä peltoon toukokuun 27. p:nä ja nyt hänellä on kaura kylvettynä. Yleensäkin tuli täällä Lakeudella kaura ja vehnä, jonka viime mainitun samaten kuin rukiinkin viljelys on jälleen nousussa, kylvetyksi jo helluntain eellusviikolla sekä osa perunaakin pannuksi. Ohra ja loppu peruna tulevat peltoon nyt alkaneella ensimmäisellä helluntain jälkeisviikolla, joten pääkylvöt tulevan suurin piirtein tehdyksi sunnuntaihin tk. 24 pv:n mennessä.

Kalastusta päästiin nyt ajoissa harjoittamaan, mutta saalis on ollut peräti heikkoa. Säynävän, joka on Liminganlahden veden pääkala keväisin, saanti loppui nyt yllättävän lyhyeen. Rantakylän Jutilan isäntä, kuulu kala- ja erämies Aaro Härmä, joka tuntee meren ja metsän elävät paremmin kuin kukaan muu Lakeudella – kuultiin häntä joku päivä taaksepäin asiantuntijana metsänhoitaja Sepänmaan radioesitelmässä Liminganlahden linnuista – lohdutteli meitä, kun valittelimme säynävän saannin lyhytikäisyyttä, että ”elä hätäile, vielä ruvetaan saamaan ns. lehtisäynävää”. Tällä sanonnallaan hän tarkoitti, että säynävä ruvetaan saamaan uudelleen sitten, kun lehti on puissa täysikasvuinen, kuten se alkaa jo ollakin.

Jos katselemme kevään suotuisuutta ja kesän tuloa karjan laitumelle laskun tiimalta, niin siinä suhteessa tämä on aikaisin, mitä me pitkän elämämme varrelta muistamme. Eräissä taloissa on karjaa pidetty laitumella jo tk. 10. p:stä lähtien ja täällä meilläkin, syntymäkodissamme laskettiin lehmät laitumelle ensimmäisenä helluntaipäivänä, 17.5., ja niin aikaista lehmien laitumelle laskua ei ole koskaan ennen tässä talossa tapahtunut, vaan vasta touko-kesäkuun vaihteessa, useimmiten kesäkuun alkupäivinä. Tähän lehmien aikaiseen laitumelle laskemiseen on syynä paitsi rehujen vähyys, myös se, että lehmät saavat laitumelta luonnollista tuorerehua, ruohoa, joka kohottaa maidon rasvapitoisuutta.