Kun kesäisellä rengasmatkallamme sunnuntaina 29.7. saavuimme Utajärven Sotkalle vanhan ystävämme ja laulajaveikkomme ”Sotkan Väinämöisen”, alias opettaja-laulaja Yrjö Fonseliuksen luo, oli siellä Sotkalla aivan hiostava helle. Iltapäivällä jo ukkonenkin jyrähteli ja vähän vesiäkin miltei pilvettömältä taivaalta tipahteli. Lakeudella oli ollut ankara ukonilma ja oikea kaatosade sunnuntaina, kovin sade koko kuluvana kesänä.

Matkasimme ensin Utajärven asemalle tervehtimään sikäläistä asemapäällikköä, K. R:ia, joka on myöskin vanhoja laulajaveikkojamme ja opiskeli aikoinaan, muistaaksemme kesän 1914 tai 1915 Lakeudella suuren mestarimme Abr. Ojanperän johdolla laulua. Tulkoon muuten tässä jo sivumennen mainituksi, että ensi syyskuun 16. p:nä tulee kuluneeksi 100 vuotta Abr. Ojanperän syntymästä. Hänen serkkunsa sekä luokkatoverinsa niin kansakoulussa kuin seminaarissakin, opettaja-kirjailija Juhana Kokon syntymästä tuli jo viime maaliskuun 9. p:nä kuluneeksi 100 vuotta.

Juhana Kokko kuului vanhaan liminkalaiseen talonpoikaissukuun, jolla oli sukulaissuhteita Kramsun ja Franzénien sukuihin. Kun Limingan ensimmäinen, kirkonkylän kansakoulu syyskuun 7. p:nä 1871 aloitti toimintansa, kirjoittautui Juhana Kokko, joka oli silloin jo 15-vuotias, yhdessä serkkunsa Abr. Ojanperän kanssa koulun ensimmäisiksi oppilaiksi. Luokkatovereina he sitten suorittivat myös Jyväskylän seminaarin oppikurssin saaden sieltä päästötodistukset kesällä 1878.

Juhana Kokko suoritti pitkän ja tuloksellisen päivätyön kansakoulunopettajana, toimien Kiteellä ja Ylivieskassa lyhyehkön ajan, mutta varsinaisen päivätyönsä hän suoritti Iissä ja Oulunsuussa. – Opettajantoimensa ohella oli Juhana Kokko ahkera kynämies. Hän kirjoitteli ahkerasti ajankohtaisista asioista sanomalehtiin, oululaisista lehdistä ensin Kaikuun, mutta myöhemmin, kun Kaleva alkoi ilmestyä, hän kirjoitteli siihen, sillä hän kuului valtiolliselta katsomukseltaan vakaumuksellisiin perustuslaillisiin.

Paitsi sanomalehtikirjoittajana tunnetaan Juhana Kokko myös ns. kansankirjailijana, jollaisia hänen aikalaisiaan olivat mm. myös Ylivieskan lukkari ja valtiopäivämies Pietari Päivärinta (kuoli kesällä 1913) ja Kauppis-Heikki. Kirjailijanimellä ”Kyösti” kirjoitti Juhana Kokko kolme kirjaa: ”Kölliskö”, jossa hän kuvaa nuoruutensa aikaista Liminkaa sekä siihen aikaan alussaan olevaa laestadiolaisuutta, ”Räisäs-poika”, jonka päähenkilönä on kaltoin kasvatettu liminkalaispoika A. V:nen, kuuluisan rosvon Anders Vilhelm Perttusen oppilas sekä myöhemmin itsekin suurrosvo ja pitkäaikainen vankiloiden asukas. Muistamme itsekin tämän miehen, kun hän vanhana miehenä ilmestyi pitkäaikaisen vankinaolon jälkeen kotiseudulleen Lakeudelle hyvin puettuna ”knallihattu” päässä ja keppi kädessä. Mutta eipäs vain vapaus miellyttänyt; muutaman kuukauden kuluttua hän jälleen varasti ja silloin olivat vankilan ovet jälleen hänelle avoinna sekä sulkeutuivatkin sitten hänen osaltaan ikuisiksi ajoiksi. – ”Räisäspoika” oli väärän kasvatuksen tai ehkä paremmin sanottuna, kasvatuksen kokonaan laiminlyönnin uhri, kuten kirjailija kyseellisessä kirjassaan osoittaa.

”Kyöstin” alias Juhana Kokon pääteos on kuitenkin hänen romaaninsa ”Kruununmetsissä”, jonka hän kirjoitti Iissä opettajana ollessaan. Tässä kirjassaan Juhana Kokko kuvaa niitä kurjia oloja, joissa torpparit ja muu köyhälistö siihen aikaan Iissäkin eli. Vallassaolijat eivät silloin suvainneet itsenäisten tilojen perustamista kruunun metsiin ja mentiinpä johonkin aikaan jo niinkin pitkälle, etteivät köyhät saaneet kruunun metsistä puutakaan ostaa. Suuresta lännestä, Amerikasta täytyi tämänkin kirjan henkilöiden lähteä hakemaan suotuisimpia elämisen mahdollisuuksia ja tapahtui heidän lähtönsä suureen länteen samaan aikaan, kun parempiosaiset viettivät Oulussa suurta ja loistavaa juhlaa rautatien valmistumisen johdosta Ouluun.

Romaanista ”Kruununmetsissä” huokuu suuri ja syvä myötätunto köyhää kansaa kohtaan ja herätti kirja jo aikalaistensakin huomiota ja arvonantoa sikäli, että se sai Kansanvalistusseuran palkinnon.

Samaten kuin Abr. Ojanperä, on Juhana Kokkokin saanut viimeisen leposijansa Lakeuden mullassa, Rantakylän kankaalla, mikä sekin osaltaan osoittaa näiden kulttuurimme aamunkoiton miesten ja tienraivaajien kotiseuturakkautta. Kolmaskin heidän aikalaisensa lepää siellä, nimittäin näyttelijä ja Suomen Kansallisteatterin ensimmäinen regissööri eli näyttämömestari Kaarlo Kustaa Keihäs.

Utajärveltä matkasimme Sotkalle postilinjurilla, mutta jouduimme väärälle puolelle Sotkajärveä. Nyt oli vaikeutena saada vene ja soutaja viemään meidät Sotkajärven toiselle, pohjoiselle puolelle, jossa kylän kansakoulu ja opettaja Fonseliuksen talo sijaitsevat. Meidät neuvottiin Kesti-nimiseen taloon, jonka jo edesmennyt isäntä on ollut tunnetun koskenlaskijan, kalamiehen ja aikoinaan kansanedustajankin, maanvilj. Yrjö Kestin veli. Kestin talossa tapasimme erittäin ystävällistä ja valistunutta väkeä. Kun talon isäntä oli lähtenyt veneellään järvelle, pyydettiin meitä odottamaan ja juomaan kahvia. Pian isäntä, Iivari Kesti palasikin ja souti meidät järven toiselle puolelle opettaja Fonseliuksen ja hänen Mari-emäntänsä hyvään hoivaan.

Opettaja Yrjö Fonselius on toiminut kahteen otteeseen, yhteensä yli 30 vuotta Sotkan kansakoulun opettajana, mutta nyt hän kertoi aloittavansa viimeisen lukuvuotensa. Hän täyttää nimittäin ensi vuonna 67 vuotta tullen siis silloin ”täyteen” eläkeikään. Sotkan kansakoulussa on näihin asti ollut vain kaksi opettajaa, mutta ensi lukuvuodeksi tulee kolmaskin, joka on jo valittu ja hyväksytty.

Yrjö Fonselius kertoi, että heinänteko alkaa Sotkallakin olla lopullaan. Pitkällinen kuivuus on vaikuttanut sen, että heinäsato on vain keskinkertainen määrältään, mutta laadultaan ensiluokkainen. Viljapellot, enempää kuin peruna- ja muut juurikasvimaatkaan eivät näytä Sotkalla eikä muuallakaan Utajärvellä kärsineen suuresti kuivuudesta, vaan ovat varsin rehevän ja lupaavan näköisiä. Hilloja on Utajärvelläkin runsaasti.

Terveisemme Sotkan ”Väinämöiselle” ja hänen perheelleen.