Limingan Asemakylästä Ruukkiin päin noin 10 kilometrin päässä on Tikkaperä-niminen talorykelmä, jossa on viisi taloa. Niin Lakeuden lapsi kuin olemmekin, emme olleet aikaisemmin käyneet Tikkaperällä, ennen kuin viime viikolla eräänä päivänä patikoimme Laurintalosta, josta on Tikkaperälle matkaa 4 km, vuosi sitten valmistunutta uutta tietä myöten kyseelliselle kyläperukalle.

Tikkaperän vanhin asukas on vanhan Tikkasen isäntä, Janne Savolainen, jonka pakinoille siis menimme. Ja tapasimmekin hänessä tavallista tietorikkaamman miehen. Hän kertoi suvustaan ja seutukuntansa asioista seuraavasti:

– Sukumme on lähtöisin Limingan Alapäässä olevasta Kärpän talosta, jonka talon eräs poika viime vuosisadan alkupuolella meni naimisiin silloin suuren Sunilan talon tyttären kanssa. Nuori pari osti Lumijoelta kaksi taloa, Lämsän ja Savolaisen, jotka yhdistettiin yhdeksi taloksi ja rakennettiin sille uusi kartano. Mutta suurten hallavuosien aikana sortuivat nämä esivanhempani neljännessä sukupolvessa taaksepäin pois talostaan, kuten niin monet muutkin noin surkeina vuosina. Tämä esi-isäni – hänen etunimeään en tiedä – elätteli sitten itseään ja perhettään Limingassa, johon perhe muutti takaisin Lumijoelta, renkimiehenä ja kalastajana ja emäntänsä toimi pitojen laittajana. Sukunimi Savolainen on Lumijoelta lähtöisin, mutta alkuperäinen sukunimi on ollut Kärppä.

– Olen syntynyt Kaurala-nimisessä mökissä Limingan Ylipään Värminkoskella kesäkuun 7. p:nä 1892, joten olen nyt 63-vuotias. Isäni Juho Savolainen osti tämän Tikkasen talon, jonka alkuperäinen nimi on ollut Iso-Tikkanen, ratavartija Antti Lehikoiselta syksyllä 1899 maksaen tästä talosta vähän yli 2 000 mk.

– Kun isäni tämän talon osti, olivat sen maat ”susien laitumia”, aivan rappiotilassa, kasvaen pellotkin, mitä vähä niitä oli, metsää. Lehikoiselta, joka ratavartijatoimensa ohella harjoitti talojen kauppaa, oli talo vain vähän aikaa, mutta ennen häntä on tässä asunut joku Kylmänen, josta en tiedä muuta kuin nimen.

– Paljonhan tässä on meidän aikanamme töitä tehty, on rakennettu uusi päärakennus sekä raivattu maita, joten tässä meillä on nyt viljeltyä maata noin 10 ha, vaikka tästä on erotettu veljelleni, Kallelle ja Allanille omat talot. – Tikkaperän maat ovat hyviä kasvumaita, mutta kivisiä, joten ne ovat vaikeita viljellä. Ennen pari vuotta taaksepäin tapahtunutta Limingan järven kuivausta oli myös keväisin tulvavesi ainaisena vastuksena. Noin 100 vuotta taaksepäin on Liminganjärvi kuivattu talkootyönä kylän voimalla, mutta on se kuitenkin jäänyt silloin jollain tavalla kesken, koskapa tulvavesi keväisin nousi aina viljelysmaille. Viljelyspitoista maata ei tämä viimeinen kuivaus lisää ja järven rantaheinikotkin ovat niin harvoja, ettei niitä juuri kannata niittää, mutta nykyisen kuivatuksen ansiosta ja hyöty on siinä, että nyt ei keväisin tulvavesi nouse viljelyksille tuhoa tuottamaan.

– Noin 80 vuotta taaksepäin on tällä perällä ollut kolme Tikkasta. Naapuritalo, nykyinen, Tuohimaa on ollut Pikku-Tikkanen ja sillä paikalla, jolla nyt on veljeni Allanin talo, on ollut Takanen. Se on kuitenkin sitten aikoinaan palanut, eikä uutta taloa ole paikalle rakennettu, ennen kuin veljeni rakensi talon vanhan Tikkasen talon paikalle.

– Aikoinaan ennen rautatien rakentamista on tällä perukalla Takaseljän kankaalla ollut paitsi näitä Tikkasen taloja, seuraavat talot: Upera, Nokela, Takaselkä ja Typerä sekä toisella puolen järveä Petäjäniemi ja Järvelä. – Ennen rautatien rakentamista kulkivat näiden talojen eläimet vapaina metsälaitumilla, mutta rautatien valmistuttua otettiin metsälaitumille lasketut lehmät ja muut eläimet kiinni ja niiden omistajia sakotettiin 20 mk kutakin. Tästä närkästyivät eräät näiden mökkien omistajat sikäli, että muuttivat muualle ja kaikki nämä mökit mikä aikaisemmassa, mikä myöhemmässä vaiheessa hävisivät.

– Uperan mökin asukkaana on ollut Aaro Ollila, jonka lapsia oli mm. viime maaliskuussa 90-vuotiaana kuollut Kaisa Ritola.

– Nokelassa on asunut Aappo Heiko, taitava kirvesmies ja puuseppä, joka myöhemmin muutti Rantakylän Kurranperälle.

– Takaseljän mökissä on asunut ennen rautatien valmistumista Pekka Laitinen, lähtöisin Tyrnävältä. Hänellä on ollut emäntänä Pikku Tikkasen isännän Eero Ollilan sisar, Kaisa nimeltään. Pekka Laitinen on kuollut kaupunkireissullaan Oulujoen Kiviniemessä olevan talon saunaan. Hänen leskensä on muuttanut miehensä kuoltua veljensä Eero Ollilan taloon, Pikku Tikkaseen, jossa on sitten asunut kuolemaansa asti. Kun Laitisen pariskunnalla ei ole ollut lapsia, on Eero Ollila perinyt sisarensa kuoltua Takaseljän mökin.

– Typerän mökissä on asunut Antti Härmä, jolla on ollut neljä tytärtä: Maija, Liisa, Anna ja Miina sekä Antti-niminen poika. Kaikki nämä asuivat myöhemmin Rantakylässä. Tyttäristä Maija meni naimisiin koulumestarin (kiertokoulunopettaja) Jaakko Pekurin kanssa, Liisa Hirvelän – etunimeä en muista –, Anna Aaro Ollilan ja Miina haudankaivaja Aappo Ahtolan kanssa.

– Petäjäniemessä on ollut asukkaana Rantakylän Alatoppilan ainoa poika, Matti Toppila. Hän on ollut kova kalastaja ja hänellä on ollut tämän perukan ensimmäinen vene, jolle on annettu nimi ”pirun kenkä”. Matti Toppila on ollut kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen emäntä on ollut Siipolan tyttäriä, Haukiputaalta, toinen leskivaimo Uhre Paavolasta. Lapsia jäi Matti Toppilalta ainoastaan Juho-niminen poika, jolla oli myöhemmin talo Alatemmeksellä, lähellä Pääkön taloa.

– Järvelässä on asunut Aappo Arkman, myöhemmin Ahtola, joka hänkin muutti myöhemmin Rantakylän toimien siellä asuessaan kuolemaansa saakka haudankaivajana.

– Myöskin Lumisuon päässä on Laurin talon metsäsaralla ollut Murjula-niminen mökki, jossa on asunut Mutikka-Tuomas-niminen mies. Nimi on luultavasti Korkoniemi, enkä hänen oikeata nimeä tiedäkään. Mutikka-Tuomas on ollut kirkonkellojen soittaja sekä välskärin ja lääkärin apulainen oman tai toisen käden kautta surmansa saaneiden ruumiiden avauksissa. Kirkon läheisyydessä on ollut ruumishuone, jossa on säilytetty tällä tavalla kuolleiden ruumiita ja niiden avauksia suoritettu.

– Ruutikankaan laidalla on Pääskylän metsäsaralla ollut Ruutila-niminen mökki, jossa on asunut Ruuti-Heikki. Häntä on tavallisesti sanottu Ruuti-ukoksi. Ruuti-ukko samaten kuin hänen vaimonsakin on ollut jonkinlainen tietäjä. Vaimo on elätellyt navetassaan käärmeitä lämpimällä maidolla. Kun Ruutilan lehmät on keväällä ensi kerran laskettu laitumelle, on emäntä istunut kahareisin navetan oven vieressä olevalla orrella ja lehmien on pitänyt kulkea hänen reisiensä välitse ulos. Tämä sen vuoksi, että lehmät eivät jäisi metsän peittoon, vaan tulisivat aina yöksi kotiin.

– Kuten jo tuli mainituksi, on tällä perällä aikoinaan ollut kolme Tikkasta. Siinä kolmannessa Tikkasessa, joka on myöhemmin palanut, on asunut Piipari-niminen mies, josta en kuitenkaan enempää tiedä.

– Pikku Tikkasessa, nykyisessä Tuohimaassa, on asunut Eero Ollila. Hän oli lapseton, jonka vuoksi talon peri hänen jälkeensä veljensä Aaro Ollila. Aaro Ollila myi talon Iikka Erkkilälle alias Epon Iikalle, joka oli uudemman laestadiolaisen suunnan saarnamies. Asuttuaan kymmenkunta vuotta Tikkasessa vaihtoi Epon Iikka talon Juho Tuohimaalle saaden tilalle mökin Ruukista. Epon Iikka muutti myöhemmin Merijärvelle, jossa kuoli sydänhalvaukseen omalle pellolleen.

– Juho Tuohimaan tultua Pikku Tikkasen omistajaksi muutettiin sen nimi maanmittausinsinööri Luoman ehdotuksen mukaisesti Tuohimaaksi. Juho Tuohimaan pari vuotta sitten kuoltua omistaa talon hänen perikuntansa, neljä tytärtä ja kaksi poikaa. Vanhempi pojista Kalle Tuohimaa asuu sisariensa kanssa maatalossa ja nuorempi poika, Aarne Tuohimaa on rakentanut itselleen oman talon. Kaikkiaan on Tikkaperällä nyt viisi taloa.

– Ennen viimeistä kuivausta oli Liminganjärvi varsin kalainen järvi. Siinä oli haukea, ahventa, madetta ja särkeä. Samoin oli Limingan ja Heinijärven yhdistävä Ylioja, joka on oikeastaan ylin osa Liminganjokea, kalarikas, käsittäen samoja kalalajeja kuin Liminganjärvikin.

– Paljon ovat täälläkin olosuhteet muuttuneet siitä ajasta, kun v. 1899 tänne tulimme. Silloin piti kaikki työt suorittaa ihmis- ja hevosvoimalla alkeellisin työvälinein, sillä mitään maatalouskoneita ei silloin vielä ollut. Nyt ovat täälläkin jo käytännössä melkein kaikki maatalouskoneet, ainoastaan traktori ja leikkuupuimuri puuttuu. Kunnon tien puutteessa oli ennen kulku täältä vaikeaa; nyt meillä sellainenkin on. Yhtä ja toistahan meiltä vieläkin puuttuu, kuten puhelin, sähkövalot ym., mutta eräässä suhteessa me olemme muita liminkalaisia edullisemmassakin asemassa. Me saamme tänne Oulusta sanomalehdet jo klo 6.30, siis kuten kaupungissa ainakin.

Kiittäen osaksemme tulleesta vieraanvaraisuudesta lähetämme terveisemme Tikkaperälle.