Revonlahden tietomiehiin kuuluu yhtenä parhaimmista myös Tervon talon isäntä, Yrjö Koivu, jonka luona usein Revonlahdella vieraillessamme käymme. Niin teimme nytkin.

Tervolla on kaksi poikaa, jotka molemmat ovat taitavia tekomiehiä. Vanhempi pojista, Lauri Koivu, on radiomies ja valokuvaaja – hän otti isästään ja allepainetusta Tervon pirtissä valokuvan. Lauri onkin muodostanut talon yhdestä kamarihuoneesta radio- ja valokuvausverstaan. – Nuorempi pojista, Matti Koivu, on taitava seppä. Hän on käynyt Ypäjällä hevosenkengityskurssit sekä oppinut samalla siellä myös taitavaksi viikatesepäksi. Nytkin hän on kallinnut jo kaksi viikkoa viikatteita.

Yrjö-isännällä on oma kamari, johon hän meidät aina Tervolla käydessämme kutsuu silloin, kun on haastattelusta ja varsinkin vanhojen asioiden kerronnasta kysymys. Niin hän teki nytkin aloittaessaan seuraavanlaisen kerrontansa Revonlahden erämaamökkien synnystä ja vaiheista:

– Kun karjalaitumet rintamailla kävivät heikoiksi, veivät Revonlahden talolliset karjansa kauemmas talosta metsälaitumille, joilla oli vakinaisesti karjanhoitaja tai useampiakin sellaisia. Karjanhoitajille rakennettiin majoja, joita sanottiin karjamajoiksi. Aikaa myöten jäi joku nuori pariskunta asumaan tällaiseen karjamajaan tullen sen talon torppariksi, jonka maalla karjamaja oli. Tällä tavalla ovat syntyneet Revonlahden metsätorpat.

– Alamme Kettulasta, joka oli Mestarin talon metsäsaralla. Kettulan viimeiset asukkaat olivat Palokankaalta, jotka sitten kun Kettulasta lähtivät, ovat raivanneet ja asuttaneet Korsunkangasta ja Rellettiä. Tämä Palokankaan suku on vankkaa raivaajasukua. Mainitsemme heistä erikseen Eeli Palokankaan, joka on nykyisin Keski-Korsun talon isäntä.

– Toiseksi mainitsemme Nahkalan talon metsäsaralla olleen Törreikkö-nimisen torpan. Tässä torpassa on viimeksi asunut Joensuu-niminen perhe, joka on myöhemmin muuttanut pois Revonlahdelta.

Kallilan talon metsäsaralla on ollut ikimuistoisista ajoista Kaunila-niminen karjamaja, johon vuoden 1808 Suomen sodan aikana revonlahtiset veivät hevosiaan piiloon, ettei vihollinen voisi ottaa niitä sotatehtäviin. Talvisaikana ei Kaunilassa ollut enempää ihmisille kuin hevosillekaan vettä, vaan täytyi sitä sulattaa lumesta. Kaunila ei ole koskaan ollut talviasuntona, vaan ainoastaan Kallilan väen kesäisenä karjamajana ja niittyväen asuntona. Kesillä on Kaunilasta vedätetty voita ja piimää ns. riukutietä pitkin Kallilaan sekä sieltä edelleen myytäväksi Raaheen ja Ouluun.

– Häkkilän ja Keskitalon Tölväs-nimisissä karjamajoissa on vielä rakennuksia jälellä. – Heikkilän karjamajassa asui Paavolasta kotoisin ollut Tuohimaan perhe, jonka jäseniä asuu vielä Revonlahdella. – Keskitalon maalla ollessa Tölväässä on asunut samoin Paavolasta tullut Sakari Viitalan perhe.

– Nämä Tölvään mökit olivat talvisin niiltä seuduin metsässä kävijöiden hevosten sekä myöskin ajomiesten syöttöpaikkoja. Kesäisin, heinäntekoaikana niissä taasen majaili jopa kymmenienkin talojen niittyväki. Nyt autioksi jääneiden Tölvään mökkien viljelykset näyttää metsä valtaavan.

– Samalla vyöhykkeellä kuin edellä kerrotut mökin, on myöskin Eilola-niminen mökki. joka on ns. tippa-Vapun rakentama. Eilolan ensimmäinen asukas oli lähtöisin Merijärven Eiloloita, josta mökin nimikin johtuu. Tämän ensimmäisen asukkaan aikana oli Eilola vankka karjatalo. Eilola oli Pentin talon metsäsaralla ja oli sekin heinäaikana niittyväen kortteeritalo. – Autioksi jääneenä Eilola paloi, mutta sitten rakensi uudelleen Eera Järvelin. Hänen lähdettyään Eilolasta on talo uudelleen autioitunut.

– Eilolaan Merijärveltä tullutta sukua ovat nykyiset Paavolan Luohuan Eilolat, joita on mm. Yrjänän talossa Luohualla.

– Aikanaan oli sydänmaan torppa myöskin Relletin pysäkin lähellä oleva nykyinen Pesämaan talo. Siinä oli aikanaan asukkaana varakas ja etevä talousmies Jolman, Saloisista. Kyläläiset kateuksissaan väittivät, että Jolmannin rikkaus oli lähtöisin kuululta rosvo Perttuselta, jota Jolmannin väitettiin suojelleen.

– Palanut on ja pellot metsää kasvavat myöskin Siikajoen Soinin talon maalla, noin 3–4 kilometrin päässä Revonlahden kirkolta ollut Mesilä-niminen mökki, joka on luultavasti alkuaan rakennettu metsänvartijan asunnoksi ja oli sekin aikanaan niittymiesten kortteritalo kesäisin. – Mesilä oli myöskin aikanaan vankka karjatalo, sillä talon lähellä olevilla sydänmailla olivat hyvät niityt ja karjanlaitumet. – Mesilän Matti-isäntä oli aikanaan huomannut, että talon tieuraa myöten juoksivat vedet Olkijärvestä Majavan ojaan. Hän rupesi kaivamaan tätä talvitien uraa isommaksi ojaksi ja saikin täten kuivatetuksi Olkijärven hyväksi heinämaaksi, sekä kaivuupalkaksi vielä Olkijärven kalat. Kun vesi Olkijärvestä alkoi kuivua, läksivät kalat uimaan Matin kaivamaa ojaa myöten, josta ne joutuivat Matin helpoksi saaliiksi.

– Siirrymme sitten Siikajoen pohjoispuolella olevalle asutusalueelle, joka on muodostunut ns. Ruiskaaralle. Ruiskaara on suurimmalta osaltaan hyvää viljelysmaata. – Täällä otamme tähystykseemme ensiksi Tavastin talon ulkometsäsaralla aikanaan karjamajaksi rakennetut kaksikin torppaa. Näidenkin torppien entiset viljelykset kuuluu nyt otetun metsänviljelykseen istuttamalla kuusia niille.

– Tänne Marjan-mökkiin meni asumaan Korkala, josta kerran eräs Revonlahden pappi sanoi ”On se tuo Korkala koko lortti, kun jätti syksyllä sänget kyntämättä.” Tästä papin sanonnasta johtuen alkoivat kyläläiset kutsua Korkalaa Lorttilaiseksi ja hänen mökkinsäkin sai nimekseen Lorttila.

– Lorttilan Korkalan pojat, Iikka ja Jaako jakoivat Lorttilan mökin kahtia. Tätäkin sukua on vielä jonkin verran Revonlahdella.

– Täällä Ruiskaaran asutusalueella sanottiin ennen asuneen ”Losso-Mikko ja Lorttilainen, Wingeroosi (Fingeros) ja Pikkarainen”. Losso-Mikon mökistä, joka on Nissilän talon ulkometsäsaralla, ovat rakennukset ja viljelykset hävinneet.

– Vanhimpina asukkaina Ala-Korkalan metsäsaralla olleessa Himangan-mökissä lienevät asuneet Wingeroosit (Fingeros). Vielä viime kesänäkin on Himangan viljelyksiltä tehty jonkin verran heinää, mutta kohdakkoin jäänevät nekin kokonaan luonnon tilaan. – Yli-Korkalan metsäsaralla ollut Pikkaraisen torppa on jäänyt Heikki Riikosen sieltä muutettua Revonlahden kylään asumaan, asumattomaksi. Maat ovat jääneet Yli-Korkalan talolle, rakennukset ovat hävinneet.

– Samalla vedenjakajalla oli Moisalan metsäsaralla nykyinen Tiperon talo, joka on perustettu niin aikaisin kuin v. 1773 ja on sekin ollut alkujaan Moisalan talon karjamaja. V. 1808 sodan aikana on Tipero ollut piilopirttinä, johon on silloin mm. viety Greuksen talon lehmät piiloon.

– Tipero oli aikanaan, Honkalain siinä asuessa, vankka karjatalo, jossa oli kahdeksan lypsävää lehmää ja pienikarja päälle. Tiperon talon isäntänä oli Sakari Honkala, jonka poika, Sakari Honkala hänkin, palveli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan suomalaisessa jääkäripataljoonassa, sekä osallistui Suomen vapaussotaan, jonka jälkeen palveli vielä Suomen armeijassa. Hän on jo kuollut.

– Alennustilaan oli menossa Tiperon talokin, joka Sakari Honkalan ollessa paloikin. Nyt on kuitenkin taasen Tiperon talo nousussaan. Sen isäntänä on nyt Ville Mällinen, syntyperäinen revonlahtinen. Talossa on taasen kahdeksanpäinen nautakarja, kaksi hevosta sekä jokseenkin täydellinen maatalouskalusto puimakoneesta lähtien.

– Tiperon naapurina Vuotin talon metsäsaralla oli ennen Soperon mökki, josta sanottiin ”kiihtyy kuin Soperon tulipalo”. Asumattomana ollen Soperon mökki paloi suurena metsäpalokesänä v. 1925 metsäpalon yhteydessä. Aikanaan asui Soperossa jyhkeä voimamies, vanhan kansan viisas vaari, Kauppi nimeltään, jolla naapuriväen käsityksen mukaan oli myöskin yliluonnollisia taitoja. Jos Soperon vaari sattui jostain suutahtamaan, näkyi se heti Tiperon lehmissä maitokuumeena, utaretulehduksena ym. tautina. – Nykyään on Sopero erään karjalaisen siirtolaisen hallinnassa.

– Jokelan talon metsäsaralla on ollut Napero-niminen karjamaja, joka tuskin lie koskaan ollut talviasuntona.

– Unohtuneet ovat nämä erämaamökit, joiden asukkaat ovat alkeellisissa oloissa eläneinä raivanneet elintilaa itselleen ja perheilleen, kärsien usein puutetta ja nälkääkin. Nämä erämaamökit ovat hävinneet pihapihlajia myöten.

– Mutta erämaiden asutushistoriassa on nyt alkanut uusi vaihe viime vuosina tapahtuneen ja edelleen tapahtuvan valtion tukeman asutustoiminnan kautta. Tällä uudella asutustoiminnalla ovat käytettävänä uusaikaiset maatalousvälineet traktoreista ja hullujusseista alkaen. Uudistaloille tehdään valmiiksi asunnot, karjakartanot, vieläpä maantietkin. Kuitenkin ovat sentään nämäkin nykyajan sydänmaiden asukkaat vielä lapsipuolen asemassa rintamaiden asukkaisiin nähden. Heiltähän puuttuvat sentään vielä puhelimet, sähkövalot, kaupat, kansakoulut, terveystalot ym. Näin on vielä, mutta kehitys kulkee kulkuaan ja ajan vieriessä eteenpäin muodostavat nämä nykyiset erämaihin perustetut uudisasutukset, asuntoalueet, kuten niitä kutsutaan, rintamaiksi kaikkine niille kuuluvine etuoikeuksineen.

Terveisemme kaikille ystäville Revonlahdella.